Ensin hyvät uutiset. Tämän vaalikauden tavoite on nostaa Suomen työllisyysaste 75 prosenttiin.

– Tähän mennessä näyttää hyvältä, ja ei siitä ainakaan kovin kauaksi jäädä, jos ei vuoden viimeisellä tai ensi vuoden ensimmäisellä neljänneksellä koeta pientä kuoppaa taloudessa, Sorjonen arvioi Demokraatille.

Seuraava askel on 80 prosenttia, joka on kirjoitettu myös Akavan hallitusohjelmatavoitteeksi. Sorjosen mukaan siihen päästäneen esimerkiksi 78 prosentin välitavoitteen kautta.

Tilastokeskus julkisti tällä viikolla omat työllisyyslukunsa, joiden mukaan työllisyysaste on nyt 73,7 prosenttia ja työttömyysprosentti 6,8. Molemmissa suunta näyttäisi olevan hieman huonompaan suuntaan, mutta Sorjonen ei olisi kovin huolestunut. Luvuissa näkyy satunnaisvaihtelu, ja ”sen kanssa täytyy vain elää”.

MUTTA MIKÄ ON tilanne nyt verrattuna koronapandemian alkuun? Akavan tiedontuotanto- ja tutkimusyksikön Akavan Worksin tänään julkistettu tuore katsaus kertoo, että työttömiä on tällä hetkellä hieman enemmän kuin ennen pandemian alkua. Sorjosen mukaan puhutaan alle tuhannesta hengestä, joka on hänen mielestään aika vähän.

Alueellinen jako on säilynyt ennallaan, sillä Uudellamaalla työttömyys on alentunut huomattavasti vähemmän kuin muualla maassa.

– Meidän laskujemme mukaan heitä on noin 9 000 enemmän kuin ennen koronaa, kun muualla Suomessa työttömiä on noin 8 000 vähemmän kuin ennen epidemian alkua.

Onko mielikuva siis siitä, että valtaosa työpaikoista löytyy Uudellamaalta, väärä? Sorjosen mukaan tällä hetkellä avoimia työpaikkoja on enemmän Uudenmaan ulkopuolella. Koronan jälkiaallot vaikuttavat Uudellamaalla vieläkin.

– Pääkaupunkiseutu ja koko Uusimaa ovat hyvin palveluvaltaisia alueita. Lentomatkustamisen valtava pudotus, liikematkustamisen hiipuminen, konferenssien ja messujen peruminen ja hotellivieraiden väheneminen näkyvät edelleen.

Myös esimerkiksi Varsinais-Suomessa työttömyys on edelleen korkeammalla tasolla kuin ennen korona-aikaa. Mielenkiintoista on se, miten on käynyt perinteisesti heikomman työllisyyden alueilla. Muun muassa Lapissa ja Kainuussa työttömyys on painunut matalammalle verrattuna koronaepidemian alkuun.

– Tulisikohan se siitä, että ihmiset näillä alueilla ovat vain sen verran ikääntyneitä, että he ovat siirtyneet pois työmarkkinoilta. Tähän minulla ei ole vastausta, Sorjonen toteaa.

AKAVA ON seurannut tiiviisti työttömyyden kestoja. Pitkäaikaistyöttömyys on jatkanut edelleen pienessä laskussa, mutta nyt näyttää siltä, että alle vuoden kestäneet työttömyysjaksot eivät enää vähenisikään ja jaksot tuppaavat myös venymään.

Tätä trendiä pitäisi Sorjosen mielestä pitää tarkasti silmällä.

– Havainto siitä, että 3-6 kuukautta kestäneet työttömyysjaksot ovat lähteneet nousuun, voi tarkoittaa sitä, että näemme muutaman kuukauden päästä saman 6-12 kuukautta kestävissä jaksoissa. Se on selvä signaali siitä, että työllistyminen on vaikeutunut, kun työttömyysjaksot pitenevät. Päättäjien on hyvä olla tietoisia suunnista.

Akavalaisilla korkeastikoulutetuilla aloilla tilanne näyttää katsauksen perusteella hyvältä. Työttömyys on laskenut lähes joka alalla, lomautettujen määrä on tipahtanut normaaliin lukemiin ja lyhennettyä työviikkoa tekevienkin joukko on vähentynyt merkittävästi.

– Mikään ei oikeastaan pistä silmään, Sorjonen kuvailee.

Toista oli koronaepidemian jyllätessä pahimmillaan: se iski kovaa myös moneen akavalaiseen alan. Muun muassa lennonjohtajia, lentäjiä ja fysioterapeutteja joutui runsain määrin lomautetuiksi pitkiksi ajoiksi.

Akava alkoi tuolloin epidemian alettua seurata systemaattisesti työttömyys- ja lomautuslukuja. Viestintäjohtaja Jyrki Kemppaisen mukaan seuranta on tuonut selkärankaa työhön.

– Olemme pystyneet perustelemaan erilaisia asioita päättäjille tämän datan kautta.

TALOUDEN YLEISTÄ tilannetta Sorjonen kuvaa epävarmaksi ja näkymä eteenpäin osoittaisi talouskasvun luultavasti hidastuvan Suomessa. Toisen neljänneksen pikaennakkoluvut tosin näyttävät hänen mukaansa jopa yllättävän hyviltä: tukevaa nousua olisi ollut 0,6 prosenttia bruttokansantuotteessa edellisestä neljänneksestä.

– Näillä tiedoilla vaikuttaisi jopa siltä, että talousennusteet tälle vuodelle olisivat jopa talouskasvun laskun suhteen hieman alakanttiin laskettu.

Mutta inflaatio tuottaa edelleen ongelmia. Sorjonen huomauttaa, että palkkasumma on kasvanut kuuden prosentin vauhtia, mutta inflaatio menee senkin yli. Mitä tästä siis voi seurata?

– Kuluttajat käyttävät kyllä enemmän rahaa, mutta he saavat sillä vähemmän. Se ei tiedä hyvää talouskehitykselle. Jos kuluttajat ostavat tavaroita ja palveluita vähemmän, niitä täytyy myös tuottaa vähemmän. Se tarkoittaa tuottavuuden heikkenemistä. Tyypillisesti tämä johtaa siihen, että työpanosta kaivataan vähemmän.

Pahimmassa tapauksessa työllisyysaste alkaisi pudota tai ainakin sen nousu pysähtyisi hetkeksi ennen kuin se alkaisi taas nousta.

Kaikki odottavat nyt vesi kielellä, missä vaiheessa inflaation huippu on nähty. Sorjonen arvioi, että Suomessa saatetaan elää vielä pari kuukautta nykyistä korkeammissa inflaatioluvuissa.

– Mutta se alkaa kyllä helpottaa. Polttoaineiden hinta on tullut jo alaspäin ja jarruttaa näin inflaatiota. Mutta energian ja ruoan hinnan raju nousu tuottaa vielä ongelmia. Mutta voisi sanoa, että vuoden loppua kohti näemme ehkä vähän hidastuvaa inflaatiota.

Jotkut Sorjosen kollegat ovat jo povanneet lamaakin. Sorjonen ei sitä lähde veikkaamaan.

– Jos veikkaa kauheaa pudotusta, pitäisi pystyä kertomaan myös, milloin se tulee. Tässä mielessä meidän ammattikuntamme ”track record” on aika huono, hän heittää.

SYKSYSTÄ ON on odotettavissa äärimmäisen mielenkiintoinen niin talouden kuin työmarkkinoidenkin kannalta. Palkkaneuvottelut alkavat ja taloudellisesti sumea näkymä vaikuttanee niihinkin. Akava ei neuvotteluissa ole mukana, mutta Sorjonen uskaltautuu kommentoimaan tulevaa yleisesti.

– Kun inflaatio on ylittänyt kaikki odotukset, on vaikea uskoa, että palkansaajapuoli tyytyisi kovin mataliin palkankorotuksiin.

Ensi viikolla alkaa myös hallituksen budjettiriihi. Sorjosen nostaa esille erityisesti ostovoiman säilyttämisen tärkeyden. Se ei onnistunut viime syksynä kuin Strömsössä. Ongelmana on kuin kiveen hakatut periaatteet tuloveroasteikon inflaatiotarkistuksista.

Tarkistukset tehdään aina myöhään syksyllä, ja ne nojaavat periaatteessa valtiovarainministeriön viimeisimpään talousennusteeseen.

– Ministeriö ennusti viime syksynä, että ansiotaso nousee kolme prosenttia ja inflaatio vähän päälle kaksi prosenttia. Sen perusteella asteikkoihin tehtiin kolmen prosentin inflaatiotarkistus, joka on nyt osoittautunut aivan liian pieneksi. Siitä seuraa se, että itse asiassa me verotamme alenevia reaalipalkkoja kovemmin kuin viime vuonna, kun inflaatioprosentti on nyt kuusi, Sorjonen kertoo.

Ongelmana hän pitää sitä, että kotitaloudet ovat ahdingossa jo sen takia, että reaalitulot laskevat.

– Miksi tarvitaan sen lisäksi vielä se, että heitä täytyy kupata vielä kiristämällä tuloverotusta? Ahdinko vain pahenee.

Miten sitten korjata tilanne?

– Yksi tapa olisi tehdä jälkeenpäin tuloveroasteikkoihin täysi inflaatiotarkistus kuuden prosentin mukaan eli kaksinkertaistaa se. Vasta-argumentti on, että se maksaa. Mutta kyllä sekin maksaa, ettei sitä tehdä, sillä sen laskun maksavat silloin kotitaloudet, Sorjonen huomauttaa.

Hän pitää vääränä kysymyksenä yleisessä keskustelussa sitä, pitäisikö tuloverotusta keventää. Sorjosen mielestä tärkeintä olisi nyt pitää huolta inflaatiotarkistuksilla huolta siitä, että reaalituloverotus ei kiristy.

– Proseduuri on vain se, että tarkistukset tehdään tiettyyn aikaan vuodesta ja niihin ei kajota sen jälkeen, hän ihmettelee.