Järjestön nimessä on vanhan maailman klangi: Sosialistinen internationaali. Nuoremmat ehkä vain pyörittelevät silmiään, mutta varttuneemmat sen sijaan muistanevat Sosialistisen internationaalin nimen ja sen kulta-ajan, jolloin sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö oli muuttamassa maailman historian suuntaa.

1970-80-luvuilla Sosialistisella internationaalilla eli SI:llä oli aktiivinen keskusteluyhteys kylmän sodan johtaviin supervaltoihin, Neuvostoliittoon ja Yhdysvaltoihin. SI:n puheenjohtajana toimi tuolloin Willy Brandt, joka oli aiemmin ollut Saksan liittokansleri ja pokannut Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1971. Järjestö tuki liennytys- ja aseidenriisuntapolitiikkaa ja oli yhtenä kätilönä muun muassa SALT II- ja START-neuvotteluissa. SI kokousti ja keskusteli Washingtonissa presidentti Jimmy Carterin ja Moskovassa pääsihteeri Leonid Brežnevin kanssa. Tuolloin Sosialistisen internationaalin aseidenriisuntaryhmää luotsasi Kalevi Sorsa.

– Sosialistinen internationaali on edelleen todella tarpeellinen ja hyödyllinen foorumi, jossa sosialidemokraattiset päättäjät voivat tavata toisiaan, Heinäluoma sanoo.

Hänen mukaansa SI ei ole päätöksentekopaikka, vaan foorumi, jossa on mahdollisuus kuunnella ja ymmärtää muista maista ja kulttuureista tulevia. Siellä voidaan keskustella ja miettiä, kuinka maailmaa muutetaan.

– Koska siellä ei tehdä päätöksiä, foorumi antaa mahdollisuuden paremmalle keskustelulle ja luo edellytyksiä kohdata erilaisia katsantokantoja ilman tulikivenkatkuisia riitoja.

Hän korostaa, että SI on ainoa poliittinen maailmanjärjestö, jolla on vahva asema ja toimijoita kaikissa maanosissa. Vuoteen 1976 asti SI:n toiminta oli hyvin Eurooppa-keskeistä. Silloiset johtajat Willy Brandtin, Olof Palmen ja Kalevi Sorsan johdolla päättivät, että järjestön täytyy laajentua ja avata suhteensa uusiin maanosiin. Sen jälkeen jäseneksi on otettu puolueita ympäri maailman.

– Latinalaisessa Amerikassa SI on ollut menestystarina. Siellä järjestö on noussut keskeiseksi yhtenäiseksi poliittiseksi voimaksi. Vaikka Euroopassa demarit ovat historian katsannossa menettäneet asemiansa, niin Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa on tapahtunut hyvin voimakasta liikettä eteenpäin, Heinäluoma sanoo.

– SI:n resurssit ovat rajalliset. Se on pieni ja pippurinen, muttei tietenkään mikään YK tai EU.

Sosialistinen internationaali valitsi puheenjohtajakseen Espanjan pääministerin Pedro Sánchezin viime marraskuussa Madridin kongressissa. Modernin ja merkittävän poliitikon luotsaamana SI:n toivotaan saavan uudella tavalla takaisin merkittävää maailmanpoliittista asemaa.

– Nyt Sosialistisen internationaalin rooli on ollut kiistattomasti pienempi kuin aikaisempina vuosikymmeninä, SDP:n aiempi puoluesihteeri Antton Rönnholm sanoo.

Rönnholm valittiin SI:n varapuheenjohtajistoon Madridin kongressissa viime marraskuussa.

Geopoliittinen tilanne kylmän sodan jälkeen ei ole ollut yhtä jyrkkä, joten järjestön merkitys on ollut toisenlainen.

– Ison maailmanpoliittisen roolin lisäksi järjestö oli aikaisempina vuosikymmeninä hyvin merkittävä ihan jo pelkästään tiedonkulun väylänä sosialististen ja sosialidemokraattisten puolueiden ja liikkeiden välillä. Suuri osa tiedonkulusta hoituu nykyään reaaliajassa median ja muiden välineiden kautta, Rönnholm sanoo.

Hänen mielestään järjestöllä voisi olla nykyistä suurempi ja näkyvämpi rooli. SI:n agendalla ovat muun muassa globalisaation hallinta, oikeudenmukainen talousjärjestelmä ja vihreä siirtymä.

– On ehkä paradoksaalista, että globalisaation lisääntymisen myötä puolueiden kansainvälinen yhteistyö ei ole lisääntynyt samassa suhteessa, Rönnholm sanoo.

Nyt näyttää siltä, että politiikan kovimmat taistot käydään lähinnä kansallisissa kisoissa. Kansainvälinen yhteistyö ainakin vanhojen puolueiden osalta on jäänyt hieman paitsioon. Populisteilla on paljon maiden rajoja ylittävää yhteistyötä, mutta se on luonteeltaan järjestäytymätöntä.

– Oikeistopopulisteilla tuntuu olevan sekä teemojen että sosiaalisen median työkalujen käytänteiden kautta huomattavaa yhteistyötä, jota aikaisemmin ei ole ollut olemassa. Muun muassa Australian, Saksan ja Suomen vaaleissa on havaittavissa, että samat teemat ja toimintatavat toistuvat, Rönnholm sanoo.

(Juttu jatkuu kuvan alla)

Puolueiden kansainvälisen toiminnan resursseja kanavoituu paljon EU-toimintaan. Unionin kehittymisen ja laajentumisen myötä EU-asiat ovat korostuneet Euroopassa, ja paukkuja jää vähemmän muille agendoille.

– Willy Brandt aikoinaan halusi laajentaa kansainvälistä yhteistyötä muihin maanosiin, mutta nyt on otettu askeleita taaksepäin, koska EU on niin massiivinen ja työllistävä. Meille on käynyt vähän samalla tavalla kuin Yhdysvalloille, jossa oman maan ja maanosan murheissa riittää paljon askarreltavaa. Silloin halu ja kyky kuunnella muita ei ole aina niin hyvä, Heinäluoma sanoo.

– Jotta Eurooppa pärjää ja menestyy, niin sen täytyy ymmärtää, mitä muualla tapahtuu. Sillä täytyy olla avoin vuoropuhelu ja muita kunnioittava asenne muiden maanosien poliittisia toimijoita kohtaan. Uudelle eurooppalaiselle imperialismille ei ole tilaa.

Vanhan vitsin mukaan vasemmisto lisääntyy jakaantumalla. Isoissa organisaatioissa on hyvinkin erilaisia tahoja omine tavoitteineen. Monenkeskinen, monella mantereella toimiva ja monia poliittisia kulttuureja yhdistävä järjestö ei ole liikkeissään ketterä ja nopea.

Erimielisyyksien vuoksi Britannian työväenpuolue Labour jättäytyi Sosialistisen internationaalin tarkkailijajäseneksi vuonna 2013. Samaisena vuonna Saksan sosialidemokraattinen puolue SPD sekä muutamat muut nykyiset ja entiset SI:n jäsenpuolueet perustivat kilpailevan kansainvälisen sosiaalidemokraattisten puolueiden verkoston nimeltä Progressive Alliance (PA). Uuden järjestön tarvetta perusteltiin sillä, että SI oli aikansa elänyt ja kaavoihin kangistunut, ja että SI:ssä oli mukana epädemokraattisia poliittisia liikkeitä.

Vuonna 2017 SI:stä vetäytyi joukko merkittäviä puolueita, muun muassa Saksan, Tanskan, Ruotsin ja Puolan demarit. Niiden kansainvälinen yhteistyö suuntautui PA:n toimintaan. Näin jälkikäteen katsottuna kahteen organisaatioon jakautuminen ei ole tuottanut toivottua lisäarvoa.

SDP on mukana kummassakin järjestössä.

– Suomen demarit on toiminut tässä erittäin viisaalla tavalla. Olemme pysyneet SI:n jäsenenä. Meillä on siellä hyvin arvostettu asema, joka on syntynyt vuosikymmenten aikana. Meillä on iso puhevalta ja meidän osaamiseemme luotetaan. Sen lisäksi olemme lähteneet mukaan myös uusiin organisaatioihin, kuten tähän Progressive Allianceen, Heinäluoma sanoo.

Hän muistuttaa demareiden omasta historiasta. SDP hajaantui 1950-luvun lopulla, ja samassa rytäkässä ammattiyhdistysliike hajosi. Pitkän hajaannuksen jälkeen loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että palattiin takaisin yhteen 1960-70-luvun taitteessa – kaupungistumisen myötävaikuttamana jopa aiempaa vahvempana.

– Uskon että Sosialistisen internationaalin ja Progressive Alliancen välinen vuoropuhelu tiivistyy ja antaa mahdollisuuden uudenlaiseen yhteistoimintaan, ja ehkä jossain vaiheessa myös hynttyiden yhteen lyömiseen. Siinä suomalaisilla on paljon sanottavaa, koska meillä on hyvä asema ja luottamus kummassakin järjestössä, Heinäluoma sanoo.

– Alustavat tunnustelut ovat lähteneet liikkeelle. Nämä ovat tosin pitkiä prosesseja ja niissä menee oma aikansa.

Sosialistisen internationaalin sisällä on hyvin monenlaisia puolueita ja liikkeitä. Joissakin tapauksissa puolueet ovat alkaneet tukea epädemokraattisia kehityskulkuja. Esimerkiksi Nicaraguan Sandinistit ovat tehneet paljon hallaa maan demokratialle ja kääntyneet edustamiensa arvojen irvikuvaksi. Sandinistit erotettiin SI:stä vuonna 2019. Järjestön ovi on käynyt siis molempiin suuntiin. Vuonna 2011 järjestöstä erotettiin Arabikeväässä ryvettyneitä puolueita. Viime vuonna kenkää sai naapurimaamme Oikeudenmukainen Venäjä -puolue, koska se tuki Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Vasemmistolaisuuden ilmenemismuodot ovat hyvin kirjavia, ja oman tepposensa tekee terminologia.

– Sosialidemokratia-otsikon alla voidaan pyörittää hyvin monenmoista toimintaa. Esimerkiksi Portugalin Sosialidemokraattinen puolue PSD edustaa käytännössä poliittista oikeistoa, Rönnholm sanoo.

PSD ei nimestään huolimatta edusta sosialidemokraattista aatetta eikä ole Sosialistisen internationaalin jäsen. Portugalilainen Sosialistipuolue PS sen sijaan on sosialidemokraattinen puolue ja SI:n jäsen.

– Etelä-Afrikan ANC on yksi aikamoinen murheenkryyni. Etelä-Afrikassa on suuria ongelmia korruption kanssa. ANC on äärimmäisen voimakas, ja jos asiat olisivat kunnossa, niin sillä voisi olla iso positiivinen vaikutus. Mutta asia eivät ole kunnossa, Rönnholm sanoo.

Suomen SDP on mukana monissa kansainvälisissä järjestöissä. Mikä on mukana olemisen motiivi?

– On monta pointtia. Yksi on kansainvälinen solidaarisuus, Rönnholm aloittaa vastaamisen.

Hänen mukaansa SDP:n on mielekästä olla mukana järjestöissä ja rakenteissa, jotka yrittävä tehdä edistyksellistä politiikkaa maailmassa.

– Tietojen vaihto on myös tärkeää. Onhan se mielenkiintoista, että puhelimessani on Whatsapp-ryhmä, jossa kirjailija Isabel Allende kirjoittaa kommentteja Chilestä, Rönnholm sanoo.

– Eli jäsenenä saa kohdata todellisuuksia eri puolilta maailmaa. Nyt on käyty keskusteluja esimerkiksi Israelin tilanteesta. Järjestössä on edustettuna sekä palestiinalaisten että israelilaisten sosialidemokraattinen puolue.

Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan nytkäytti geopolitiikkaa aimoaskelen kylmän sodan suuntaan. Ydinaseiden varustelukilpailu on kiihtynyt jo pitkään ennen Ukrainan sotaa. Vanhat ydinaserajoitussopimukset raukeavat ja supervallat kehittävät uusia ydinase- ja ohjusjärjestelmiä.

– Aseidenriisunnalle olisi tarvetta, mutta suunta on pikemminkin toinen. Toinen kysymys on, onko aseiden riisunnalle edellytyksiä, Rönnholm sanoo.

Sosialistisella internationaalilla ei nykyisellään ole niin paljon arvovaltaa kuin aikaisemmin.

– Nyt on kuitenkin mahdollisuus, kun järjestöllä on huomattava ja vaikutusvaltainen poliitikko. Sánchez on merkittävän ja dynaamisen sosialidemokraattisen puolueen johtaja. Tämä on hyvä lähtökohta, Rönnholm sanoo.

Pedro Sánchez on ollut Espanjan pääministerinä vuodesta 2018 lähtien. Hän edustaa Espanjan sosialistista työväenpuoluetta (PSOE).

SI:n nykyisellä agendalla näkyvimmin ovat vihreä siirtymä, globalisaation hallinta ja talousjärjestelmän haastaminen.

– Ensinnäkin maapallo täytyy pitää asumiskelpoisena. Pitää löytää sellaiset ratkaisut, jotka ovat globaalilla tasolla oikeudenmukaisia eivätkä osu suhteellisesti enemmän köyhiin, Rönnholm sanoo.

SI haluaa haastaa myös talousjärjestelmää. Jäsenpuolueilla ja -järjestöillä on erilaisia näkemyksiä, mutta Rönnholm ei näe, että haastamisessa olisi kyse paluusta menneen maailman jyrkkiin vasemmistolaisiin vaatimuksiin.

– Valtaosa puolueista hyväksyy markkinatalousjärjestelmän.

Lisäksi järjestö pitää näkyvästi esillä työelämän kysymyksiä, jotka ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, yhteiskunnan kehitysasteesta riippuen. Samoin edistetään sukupuolten tasa-arvoa, jonka tilanne on monissa maissa räikeän epätasa-arvoinen verrattuna Suomeen.

Myös väestöhaaste puhututtaa näillä foorumeilla. Ikääntymisen vuoksi Suomen työmarkkinoilta uhkaavat loppua työntekijät.

– On keskusteltu, mitä on eettinen rekrytointi. Monet vauraammat maat ovat ryöstörekrytoineet keskisen Itä-Europan ja sitten Balkanin maat, joissa on edessä aivan samoja väestöhaasteita. Seuraavaksi työntekijöitä etsitään muualta, ja siinä kelpaa vain koulutetuin väki. Tähän täytyy löytää globaali tasapaino ja oikeudenmukaisuus, Rönnholm sanoo.

*

Mikä Sosialistinen internationaali?

Sosialistinen internationaali on maailmanlaajuinen sosiaalidemokraattisten, sosialististen ja työväenpuolueiden järjestö, joka kokoaa tällä hetkellä yhteen 132 poliittista puoluetta ja organisaatiota kaikilta mantereilta.

Järjestön uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Espanjan pääministeri Pedro Sánchez ja pääsihteeriksi Ghanan Benedicta Lasi SI:n Madridin kongressissa 25.-27. marraskuuta 2022. Lasi on ensimmäinen nainen ja afrikkalaista jäsenpuoluetta edustava pääsihteeri.

Samassa kokouksessa SI valitsi Antton Rönnholmin yhdeksi liikkeen varapuheenjohtajista. Järjestön johdon jättävä Eero Heinäluoma valittiin yhdeksi kunniapuheenjohtajista.

Sosialistisen internationaalin juuret ulottuvat työväenliikkeen varhaisiin kansainvälisiin liikkeisiin 1800-luvun puolelle. Järjestö on ollut olemassa nykymuodossaan vuodesta 1951 lähtien.

Yksi maineikkaimpia Sosialistisen internationaalin puheenjohtajia oli Willy Brandt, joka oli aiemmin ollut Saksan liittokansleri ja saanut Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1971. Hän toimi Sosialistisen internationaalin presidenttinä vuosina 1976-1992. Hänen toimikautenaan järjestö tuki liennytys- ja aseidenriisuntapolitiikkaa. Sosialistisella internationaalilla oli aktiivinen ja näkyvä rooli muun muassa SALT II-, START- ja INF-neuvotteluissa.

Suomalainen Pentti Väänänen toimi Sosialistisen internationaalin pääsihteerinä vuosina 1983-1989.

*

Julkaistu Demokraatin printtilehdessä 15/2023 (31.8.2023)