Aiemmin tapahtunutta: presidenttiehdokkaaksi pyrkinyt renegade-keskustalainen Paavo Väyrynen ei saanut ennen joulua kerättyä tarvittavia 20000 kannattajakorttia, vaan määrä jäi paljon odotettua vähäisemmäksi.

Väyrynen on ehtinyt analysoida ehdokasjoukosta putoamistaan jo muutamassa blogikirjoituksessa, ja tähänkin takaiskuun syy löytyy jostain muualta kuin hänestä itsestään.

Uusimmassa blogipostauksessaan Väyrynen sanoo uskovansa, että kannattajakortteja katosi postinkulun ongelmiin, joko tahallaan tai tahattomasti. Hän vaatiikin Postilta asiasta selvitystä ja tarvittaessa jopa poliisitutkintaa.

Toisaalta taas nämä ovat juuri sitä riemastuttavaa, todellisuuden rajat kieltävää surrealismia, josta on tullut 2000-luvun Paavo Väyrysen tuotelupaus.

ITSEKIN olen ilakoinut sosiaalisessa mediassa monille Väyrysen tulkinnoille, lapsellisesti ja lällätellen. Viimeksi joulunpyhinä.

Demokraatti on myös toisinaan haastatellut häntä valtakunnanpolitiikan valinnoistaan ja uutisoinut hänen blogipostauksistaan.

Mikäli Väyrysen kertoma on selvästi poikennut luonnontieteestä tai muista faktoista, olemme yrittäneet mainita sen ja muutenkin tuottaa lähdekritiikkiä niin, että lukijalla säilyisi objektiivinen kuva asioiden todellisesta laidasta.

Nyt taidamme olla kuitenkin jonkun viimeisen rajan edessä. Pohdin vakavissani, pitäisikö Demokraatin lopettaa toistaiseksi Paavo Väyrysen haastatteleminen tai hänestä uutisoiminen.

Enhän itse ottaisi häntä enää vieraaksi television asiaohjelmiin, en edes viihdeohjelmiin, monestakin syystä.

ALLERGIANI ei johdu siitä, että edellisissä eduskuntavaaleissa 2019 Väyryselle kelpasivat liittolaisiksi tuomittu toimittajien vainoaja Ilja “MV-lehti” Janitskin ja moni Kremlin kellokas, suomenputinistikin.

Tai siitä, miten Ukraina-hyökkäyksen jälkeen Väyrynen on selitellyt Putinin tekoja ja Venäjän sotarikoksia julkisuudessa parhain päin. Ei, siihen hänellä on sananvapautensa.

En kutsuisi enää Väyrystä ohjelmiin samoista syistä kuin en tarjoa alkoholismista kärsivälle ihmiselle viinaakaan. Halu parrasvaloihin, merkittäväksi ihmiseksi ja julkkikseksi on addiktio, jota ei mielestäni pidä vahvistaa ainakaan omista kaupallisista syistämme.

Väyryselle nauramisessa ja hänen tempaustensa uutisoimisessa on samaa ylenkatsetta ja kylähullun yllytystä, mitä mediassa olemme tehneet aikoinaan Matti Nykäselle, Johanna “Tuksu” Tukiaiselle, Teuvo Hakkaraiselle ja monille muille julkisuuden taikapiiristä eläneille hahmoille.

Nauramalla ylennämme itsemme: emme ainakaan toimi noin sekopäisesti kuin tämä julkkis, olemme siis parempia ihmisiä. Ohhoh, katso kuvat, katso mitä kahjoa tämä ihminen väittää, klikkaa sivuillemme.

IKÄVÄ KYLLÄ me mediantekijät saimme jo kerran satikutia tällaisesta toiminnasta. Julkisen Sanan neuvosto otti nimeltä mainiten kantaa Matti Nykäsen hyväksikäyttöön vuonna 2004.

JSN:n harvinaisessa lausumassa sanottiin Nykäsen tempauksia uutisoineesta mediasta näin:

“Neuvoston mielestä lehtien menettelytavat eivät aina ole olleet sopusoinnussa journalismin eettisten periaatteitten kanssa. Jokaisella on asemastaan tai saamastaan julkisuudesta riippumatta yksityiselämän suoja ja ihmisarvo. Tämä on otettava huomioon, vaikka henkilö itse haluaisi kertoa yksityiselämästään julkisuudessa.”

Nykäsen tekemisten uutisoimista perusteltiin tuolloin sillä, että suositusta maailmanmestarista ja sankariurheilijasta pitää antaa kansalaisille kattava kuva, synkkiä puoliakaan kaihtamatta. Lehdet muistuttivat myös, että Matti itse tyrkytti itseään julkisuuteen ja osasi ottaa rahaa tempauksistaan.

JSN piti näitä perusteita eettisesti kestämättöminä ja epäolennaisina.

“Median kanssa tekemisissä olevat eivät aina ymmärrä mihin kaikkeen he tulevat sitoutuneeksi. Ihmisen harkintakyky oman elämän ja sen tapahtumien julkistamisen suhteen saattaa olla alentunut esimerkiksi kokemattomuuden, sairauden, rasituksen, päihteiden käytön tai muun syyn takia. Tämä korostaa median vastuuta asioista kerrottaessa, olkoonpa siitä sovittu tai ei.”

ARVELEN, että tuo vuoden 2004 lausuma sopii ohjeeksi myös vuoden 2023 viimeisten päivien Väyrys-journalismille.

Etenkin tämä kaunis loppumuistutus:

“Kaikkien ihmisarvoa on kunnioitettava. Sen laiminlyöminen rikkoo hyvää journalistista tapaa, olipa julkaisemiseen muutoin kuinka painavat perusteet tahansa.”

Kukaan höhliä puhuva, omassa todellisuudessaan vaeltava ihminen ei ole naurun aihe eikä huumorihahmo – eikä häntä ainakaan saa käyttää journalistisen hyötymisen välineenä.

PS. Julkisen Sanan neuvoston Matti Nykänen -lausumasta muistutti alunperin Yleisradion digiasiantuntija Kari Haakana omalla FB-sivullaan, kiitos siitä hänelle.