On selvää, että Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa ohjaavat jatkossakin globaalit ja EU-tason velvoitteet sekä omat kotimaiset tavoitteemme.

Suomen hallitus julkisti kansallisen energia- ja ilmastopoliittisen strategian marraskuun lopulla. Hallitusta on kiitettävä siitä, että se ottaa Suomen maailmalle antamat velvoitteet tosissaan – päästöjä on tarkoitus leikata 40 prosenttia ja kivihiilen käytöstä halutaan luopua energiakäytössä kokonaan.

Hallituksen tavoitteista kunnianhimoisin on kuitenkin tavoite puolittaa kotimainen öljynkäyttö vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteet ovat linjaltaan kannatettavia, mutta hallituksen ehdottamiin ratkaisuihin liittyy Suomen ja suomalaisten kannalta epävarmuustekijöitä.

EU:n komissio antoi viime kesänä ehdotukset, jolla määritellään niin sanottujen hiilinielujen laskentasääntöjä. Suomen on oltava poikkeuksellisen aktiivinen EU- neuvotteluissa, jotta ratkaisut tukevat Suomen tulevaisuutta. Mikäli komission ehdotus pysyy ennallaan, Suomen mahdollisuudet vähentää päästöjä metsäenergialla voivat heikentyä oleellisesti.

Toinen metsävarantoihimme liittyvä epävarmuustekijä on hieman yllättäen puun riittävyys. Vaikka metsät ovat uusiutuva luonnonvara, ne eivät ole rajattomia. Suomalaista metsäteollisuutta vuosia vaivannut epävarmuus on korvautunut muutamassa vuodessa vahvalla tulevaisuudenuskolla – erityisesti sellun kysyntä on vahvistunut maailmalla.

Esimerkiksi Metsä Groupin Äänekosken investointi lisää puun käyttöä noin viisi miljoonaa kuutiota. Uusia biotuotelaitoksia on suunnitteilla mm. Kuopioon ja Kemijärvelle. Kun yhtälöön lisätään lukuisat kaavaillut biopolttoainejalostamot, alamme kolkutella metsien kestävän hyödyntämisen ylärajaa.

Suomalainen laadukkaan hidaskasvuinen puu – erityisesti kuitu- ja tukkipuu – pitää jalostaa vientituotteeksi eikä polttoon. On pidettävä huolta, että hallituksen energiastrategia ei vaaranna teollisuuden riittävän puunsaantia, kun biojalostamoiden puustamaksukykyä tuetaan investointituilla sekä biopolttoaineiden sekoitusvelvotteilla.

On myös tärkeää selvittää kuinka paljon hallituksen tavoite lisätä biopolttoaineiden osuutta 30 prosenttiin bensiinissä ja dieselissä nostaa kuluttajien ja elinkeinoelämän polttoaineista maksamaa hintaa. Teknologiateollisuuden alustavien laskelmien mukaan hinnat voivat nousta bensapumpulla jopa useita kymmeniä senttejä litralta. Se vähentää samalla myös verotulojen määrää, kun biopolttoaineita verotetaan öljypohjaisia polttoaineita kevyemmin.

Samalla on tärkeä katsoa mitä muualla maailmassa tapahtuu. Tiukentuvan ilmastopolitiikan, nopeasti kehittyvän teknologian sekä diesel-autojen päästöskandaalin vauhdittamana suurin osa maailman autovalmistajista on ilmoittanut valtavista lisäpanostuksista sähköautojen kehitykseen ja valmistukseen. Monet maat ja kaupungit kaavailevat jopa polttomoottoriautojen myynnin kieltämistä seuraavan 20 vuoden aikana.

Korkean energiasisällön polttonesteitä tarvitaan tosin jatkossakin – varsinkin laiva- ja lentoliikenteessä. Mutta silti on syytä kysyä, onko Suomi pidemmällä aikavälillä valitsemassa puupohjaisilla biopolttoaineilla liian yksipuolisen liikenteen päästöjenvähentämisen, kun jopa autonvalmistajat puhuvat polttomoottorin jälkeisestä ajasta.

Kevään kehysriihessä olisi hyvä laittaa vauhtia sähköisen liikenteen kehittämisohjelman avulla. Suomi ei saa jäädä jälkeen liikenteen sähköistämisessä.

Kun uutta energia- ja ilmastostrategiaa lähdetään viemään käytäntöön, olisi tärkeää arvioida ensin strategian toimeenpanon biopolttoaineiden tukitoimien suorat ja epäsuorat kansantaloudelliset vaikutukset.

On varmistettava, ettei suomalaista ainespuuta ohjata biopolttoaineiden raaka-aineeksi. Olisi perusteltua arvioida niin Suomessa kuin EU-tasolla, mitkä ovat pidemmän aikavälin näkymät biopolttoainemarkkinoissa, kun sähkö- ja kaasuautomarkkinat kehittyvät voimallisesti.