Suomen kanta ei saa hänen mielestään lähteä lyhytnäköisestä yritys- ja elinkeinopoliittisesta ajattelusta, vaan on aidosti pyrittävä esteettömyyteen niin fyysisissä kuin sähköisissä palveluissa.

– Yhteiskunta, joka on esteetön vammaisille, on hyvä yhteiskunta ikääntyville suomalaisille, Filatov painotti puhuessaan Hämeenlinnan seudun invalidien juhlassa kansainvälisenä vammaisten päivänä.

Filatovin mukaan tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan se mahdollistaa jokaisen kasvamisen täyteen potentiaaliinsa. Tasa-arvosta hyötyy niin yksilö kuin koko yhteiskunta.

– Vammaisella henkilöllä on oikeus elää itsenäisesti osana omaa lähiyhteisöään, Filatov korosti.

Sopimuksen mukaan vammaisella pitää olla saatavilla yleisiä palveluja yhdenvertaisesti.

– Sopimuksessa korostetaan itsemääräämisoikeutta, johon kuuluu vapaus tehdä valintoja. Syrjintä vammaisuuden perusteella on kielletty. Syrjintää on se, jos vammaiselta henkilöltä evätään hänen tarvitsemansa kohtuulliset mukautukset.

Kaikille sopivalla ympäristöllä tarkoitetaan tuotteiden, ympäristöjen, ohjelmien ja palvelujen suunnittelua sellaiseksi, että kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua.

– Meillä Suomessa sopimuksen sisältö on kirjattu lakeihin, mutta meillä on vielä paljon tekemistä, jotta vammaissopimuksen henki on täyttä totta, Filatov muistutti.

Hän pitää järjestöjen roolia tärkeänä, jotta sopimuksen henki muuttuu lihaksi.

– Järjestöjä, jotka ajavat vammaisten ihmisten asioita, neuvovat, auttavat ja tukevat ja joissa voi saada arvokasta kokemusasiantuntijuutta ei saa sivuuttaa kuntien eikä maakuntien päätöksenteossa.

Maailmassa on yli miljardi vammaista henkilöä eli noin 15 prosenttia koko maailman väestöstä. Maailman joka neljännessä kotitaloudessa asuu vammainen, mikä tarkoittaa sitä, että 2 miljardia ihmistä päivittäin on tekemisissä vammaisten kanssa.

Noin 80% vammaisista asuu maissa, joissa terveydenhuolto ja sosiaaliset palvelut eivät ole kaikkien kansalaisten saatavilla.

Vammaisista 80 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Kehitysmaissa 80–90 prosenttia vammaisista on työttöminä. Teollisuusmaissa vastaava luku on 50–70 prosenttia.

Kehitysmaiden vammaista lapsista 90 prosenttia ei käy ja vain joka sadas aikuinen vammainen on lukutaitoinen.

– Suomessa tilanne on monessa mielessä parempi. Meillä terveydenhoito on kaikkien ulottuvilla, yleinen oppivelvollisuus takaa kaikkien pääsyn kouluun. Sosiaaliset tulonsiirrot pitävät huolen, että ihmiset eivät elä absoluuttisessa köyhyydessä, Filatov pohti.

Filatov huomautti, että silti Suomessa vammainen ihminen kohtaa tiellään monta sellaista mutkaa, joita keskivertoihminen ei huomaa porskuttaessaan eteenpäin.

YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista astui voimaan 3.5. 2008, kun yli 20 maata oli ratifioinut sen. Sopimuksessa vahvistetaan vammaisille kuuluvia ihmisoikeuksia, kuten liikkumisvapautta sekä oikeutta laadukkaaseen elämään, koulutukseen ja työssäkäyntiin.

YK:n yleissopimus velvoittaa jäsenvaltiot takaamaan vammaisille henkilöille kaikki ne oikeudet, jotka on aiemmissa ihmisoikeussopimuksissa vahvistettu kaikille ihmisille kuuluviksi. Keskeisin ajatus sopimuksessa on syrjinnän kieltäminen ja tasapuolisen kohtelun takaaminen kaikilla elämänalueilla.

Kansainvälistä vammaisten päivänä Invalidiliitto haluaa nostaa esille sosiaalisen ja taloudellisen yhdenvertaisuuden.

– Liian monen vammaisen ihmisen kuukausitulot hipovat köyhyysrajaa. Asumis- ja muiden peruskulujen jälkeen monella jää vain 50 euroa viikossa. On aiheellista kysyä millaista elämää sillä voi elää, Filatov muistutti.

Hän huomautti, että vähävaraisen vammaisen elämä on joka päivä valintojen tekemistä. Useimmiten valinnoista riippuu koko elämä.

– Onko minulla rahaa ostaa lääkkeet vai ruokaa? Pystynkö maksamaan puhelinlaskun vai jätänkö väliin matkan pyörätuolin kanssa kauppaan? Entä jos tulee jokin yllättävä meno: joudun sairaalaan tai jääkaappi hajoaa? Miten valita, Tarja Filatov laittoi jokaisen kuulijan miettimään.