Kuntapolitiikasta on puhuttu edessä häämöttävien eduskuntavaalien alla toistaiseksi varsin vähän. Puolueista keskusta on aivan viime aikoina koettanut nostaa kuntapolitiikkaa pinnalle, mutta aihe ei ole oikein ottanut tuulta alleen.

Ministeriöiden kansliapäälliköt esittivät hiljattain puheenvuorossaan, että ”sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen myötä valtion aluehallinnon kehittämistä on tarpeen tarkastella. Samalla on arvioitava kuntien tehtäviä ja lukumäärää.”

– Joutuu kysymään, pohjustetaanko tällä suurkunta-Suomea etenkin, jos maahan tulee kokoomuksen johtama sinipunahallitus? Kuntien laajamittainen lakkauttaminen veisi ihmisiltä arjen lähipalvelut ja voimistaisi alueellisesta keskittymistä tilanteessa, jossa päinvastoin pitää monesta syystä tehdä vahvaa alue- ja kuntapolitiikkaa, keskustan ryhmäpuheenjohtaja Eeva Kalli tarttui tiedotteellaan asiaan.

KOSKA Kalli maalasi keskustalaisen uhkakuvan sinipunan aiheuttamasta suurkunta-Suomesta, on hyvä päästää ensin SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman ja kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja Kai Mykkänen kommentoimaan, miten kuntarakennetta tulisi uudistaa tulevalla vaalikaudella ja mikä olisi ideaali kuntien lukumäärä.

Lindtmanin mielestä kuntien erilaisuus on tunnistettava nykyistä paremmin, sillä erikokoisten ja eri tilanteessa olevien kuntien ongelmia ei pystytä ratkaisemaan samoilla keinoilla.

– On myös tarkasteltava, riittääkö kuntien rahoituspohja ylläpitämään palveluja ja miten tehtävänjakoa kuntien välillä ja myös eri hallinnontasojen välillä voitaisiin jatkossa kehittää.

Lindtmanin mukaan kuntien talouden tasapainosta on huolehdittava ensisijaisesti huolehtimalla niiden omasta veropohjasta, sekä panostamalla työllisyyteen ja elinvoimaan.

– Niin ikään kuntien tehtäviä ja velvoitteita on syytä tarkastella ja tässä voi tulla kysymykseen myös kuntien tehtävien eriyttämisen tarkastelu vapaaehtoisin kokeiluin, hän jatkaa.

Lindtman ennakoi, että pohdinta kuntien määrästä on varmasti edessä ensi vaalikaudella, kun niiden taloudellinen kantokyky tulee realistisesti näkyville sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen jälkeen.

– Moni kunta joutuu varmasti pohtimaan, onko sillä mahdollisuus selvitä yksin, vai onko edessä yhdistyminen toisen kunnan kanssa tai vaihtoehtoisesti tiiviimpi yhteistyö toisen kunnan kanssa.

– On selvää, että kuntien itsehallinto on tärkeä periaate. Samaan aikaan on yhtä tärkeää, että kunnan on myös käytännön tasolla oltava itsehallinnollinen ja sen on kyettävä järjestämään palveluja asukkailleen, Lindtman linjaa.

MYKKÄNEN aloittaa vastauksensa juhlavasti todeten, että kokoomus haluaa rakentaa elinvoimaisten kuntien Suomea. Siinä jokainen suomalainen voi luottaa, että kaikille tärkeät palvelut, kuten varhaiskasvatus ja perusopetus, on tuotettu laadukkaasti.

– Toimivat palvelut edellyttävät kuntia, joiden talous on kunnossa, hän sanoittaa.

Mykkäsen mukaan kokoomus kannattaa kuntien vahvistamista esimerkiksi liian kahlitsevia normeja purkamalla.

– Haluamme kannustaa kuntia yhteistyöhön laadukkaiden peruspalveluiden turvaamiseksi. Kun julkinen talous on tiukilla, on entistä tärkeämpää, että raha ohjautuu hallinnon sijaan kuntalaisten palveluihin, kokoomusryhmyri muotoilee.

Eduskuntavaalien alla puolueiden hyve ei usein ole asioiden sanoittaminen kovin suoraan. Tässäkin kyselyssä ryhmäjohtajilta on käytännössä mahdotonta saada arviota siihen, mikä kuntien lukumäärä voisi olla tulevien viiden vuoden säteellä. Nyt niitä on 309.

– Yhtä oikeaa numeroa kuntien määrästä ei ole olemassa. Väestönkasvu keskittyy jo nyt kaupunkiseuduille, ja meillä on jo nyt olemassa kuntia, joissa syntyy alle koululuokallinen lapsia. Myös tulevaisuudessa nähdään kuntien yhdistymisiä, mikä osaltaan vähentää hallintoa ja säästää rahat palveluihin, Kai Mykkänen sanoittaa.

KESKUSTAN ryhmäpuheenjohtaja Eeva Kalli muistuttaa, että Suomessa kunnilla on itsehallinto.

– Lähtökohtaisesti kuntien tulee silloin itse voida päättää tulevaisuudestaan ilman valtiovallan sanelua tai painostamista. Eri puolella Suomea kuntien olosuhteet ja tulevaisuuden näkymät vaihtelevat. Siksi kunnat osaavat itse parhaiten arvioida mahdollisten yhdistymisten tarpeen, niiden hyödyt ja riskit sekä muut edellytykset kuntaliitosten onnistumiselle. Luotan tässä kuntien päättäjiin.

Hänen mukaan kaikkein eniten kunnissa tarvitaan nyt työrauhaa ja vähiten valtiovallan pakolla tai pakonomaisesti sanelemia kuntaliitoksia.

– Meillä on jo erittäin huonoja kokemuksia vaalikaudelta 2011-2015 kokoomus-SDP-johtoisen hallituksen suurkuntahankkeesta. Se halvaannutti täysin kuntien oman kehittämistyön ja nakersi luottamusta kuntien ja valtion välillä, hän jatkaa Demokraatille viime viikonloppuisen tiedotteensa sävyyn.

Kuntien lukumäärästä hän toteaa, ettei se ole olennainen asia eikä ideaalia kuntien lukumäärää pysty kukaan määrittelemään.

– Siitä on olemassa vain mielipiteitä.

Kallin mielestä kuntien hallinnosta säästämisen mahdollisuudet ovat olemattomat, koska valtaosa kuntien kustannuksista aiheutuu asukkaiden tarvitsemien palvelujen tuottamisesta.

– Suomi on suuri, mutta harvaan asuttu maa, jossa väestöpohja vaihtelee huomattavasti alueellisesti ja myös vauraus on jakaantunut epätasaisesti. Lähipalveluiden saatavuuden ja lähidemokratian kannalta kunnan pinta-ala ei voi olla kohtuuttoman suuri, hän kuitenkin sanoo.

Kallin mielestä isoissa kuntaliitoksissa ei välttämättä saavuteta tuottavuuden ja vaikuttavuuden lisääntymistä.

– Missään ei ole todettu palvelujen vaikuttavuuden yhteyttä kunnan kokoon. Pieni kunta voi järjestää palvelut yhtä vaikuttavasti kuin suurikin.

– Kunnallishallinnon historiamme osoittaa, että mitä vähemmän valtiovalta painostaa, sitä enemmän tapahtuu myös kuntaliitoksia. Vapaaehtoisten yhdistymisten porkkanarahoista on hyviäkin kokemuksia.

PERUSSUOMALAISTEN eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio sanoo, ettei kuntarakenteeseen kannata ryhtyä hakemaan seuraavien neljän vuoden aikana radikaaleja uudistuksia.

– Nykyinen hallitus on tuottanut kunnille lisää tehtäviä ja velvoitteita ja TE-toimistojen tehtävien siirto kuntiin näyttää etenevän. Jo näistä selviämisessä tulee kunnilla olemaan haasteita.

Tavion mielestä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen siirtyminen kunnilta hyvinvointialueille mahdollistaa kuntien nykyistä vapaamman harkinnan siitä, mihin ne panostavat jatkossa.

– Meillä on paljon hyvin pieniä kuntia, eivätkä perussuomalaiset näe miksi näitä pitäisi patistaa kuntaliitoksiin. Taloutta kuntaliitokset eivät vahvista – tästä on hyviä huonoja esimerkkejä pitkin maata. Vapaaehtoiset kuntaliitokset käyvät, kunhan ne ovat kuntalaisten hyväksymiä, hän linjaa.

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne muistuttaa myös, että sote-uudistus on vähentänyt painetta kuntaliitoksille.

– Tulevaisuudessa kuntien määrä todennäköisesti vähenee. Ideaalimäärä kuntia riippuu paljolti siitä, kuinka kuntien tehtäviä, yhteistyötä ja työnjakoa pystytään kehittämään vastaamaan muuttuviin tarpeisiin, Harjanne toteaa.

HARJANTEEN mielestä tulevalla vaalikaudella on tarkasteltava kuntien rahoitusjärjestelmää sekä arvioitava kuntien tehtäviä ja niiden välistä tehtävänjakoa sekä sitä tukevia kannusteita.

Hän listaa kuntien tärkeimmiksi tehtäviksi koulutuksen, maankäytön ja kulttuurin. Kunnilla on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, asunnottomuuden poistamisessa, työllisyyden edistämisessä ja maahanmuuttajien kotoutumisessa.

– Jotta näissä onnistutaan ja turvataan kaikille suomalaisille laadukkaat palvelut joka puolella Suomea, on kuntien talouden ja väestöpohjan oltava riittävän vahvoja, Harjanne toteaa.

Vasemmistoliiton ryhmäjohtaja Jussi Saramo sanoo, että kovin paine kuntaliitoksiin on ollut ikärakenteeltaan vanhimmissa kunnissa, joissa menot ovat olleet pääosin sote-menoja. Sen sijaan kuntien toinen suuri menoerä, kasvatus ja koulutus, on yleensä näissä kunnissa pieni.

– Kuntaliitokset eivät siis ole enää aiemmalla tavalla taloudellinen pakko, mutta tietysti toiminnallisesti voidaan kysyä, onko järkevää ylläpitää kuntaa itsenäisenä, jos sen alueella ei esimerkiksi voida lasten vähyyden takia ylläpitää kouluja.

– Kuntarakennetta tulee uudistaa sote-uudistuksesta jäljellejääneiden tehtävien todellisista tarpeista lähtien, ei Helsingissä tehtävänä karttaharjoituksena. Eri seutujen väestötiheydet, luonnolliset liikenneyhteydet ja niin edelleen vaikuttavat siihen mikä on järkevintä, joten päätökset on syytä tehdä paikallisella tasolla.

Saramo sanoo, ettei ideaalia kuntamäärää kannata päättää eduskunnasta käsin.

– Todennäköisesti se on jonkin verran nykyistä pienempi, jos se noudattaa nykyisiä todellisia palvelualueita. Toisaalta kunnat tavallaan syntyvät nyt myös uudelleen työllisyyspalveluiden myötä, joten on turhan aikaista ennakoida mitkä tavat palveluiden järjestämiseen ovat jatkossa järkevimpiä.

VASTAUSTEN suoruuden taso kuntarakenteen uudistamisesta ei juuri nouse pieniltä puolueilta kysyttäessä.

RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz muistuttaa hänkin juuri toteutetusta sote-uudistuksesta ja toteaa, että kunnille olisi tärkeä antaa nyt työrauha.

– Tulevaisuuden kuntien tehtävistä tulee toki käydä jatkuvaa keskustelua.

Hänen mukaansa vapaaehtoiset kuntaliitokset ovat edelleen vaihtoehto. Niillä on mahdollista vahvistaa esimerkiksi alueen taloutta ja mahdollisuutta tarjota palveluita kunnan asukkaille.

– Kun saamme lisää kokemuksia sote-uudistuksen jälkeisestä kuntien tilanteesta voidaan asiaa katsoa tarkemmin.

– Kunnilla on mahdollisuus vapaaehtoisuuden ja oman harkintansa pohjalta käynnistää kuntaliitoksia. Niitä ei ole tarvetta ohjata keskitetysti, sanoo kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen.

Samaan sävyyn kuin Ville Tavio Räsänen sentään toteaa suoraan, ettei nyt ole kuntarakenteen uudistusten aika, vaan kunnat tarvitsevat aikaa ja vakautta suurten muutosten keskellä.

– Sote-uudistuksen toimeenpano tuo yleisen talous- ja työvoimatilanteen ja ikärakenteen muutoksen ohella kuntien tulevaisuuden näkymiin paljon epävarmuutta. Kunnat tarvitsevat riittävästi aikaa ja työrauhaa toimintojensa sopeuttamiseen käytettävissä oleviin resursseihin, Räsänen sanoo.

TÄLLÄ hetkellä kaikilla kunnilla on samanlaiset lakisääteiset velvoitteet riippumatta kuntien koosta ja väestöpohjasta. Demokraatti tiedusteli ryhmäjohtajilta, kannattavatko puolueet eduskuntavaalien alla kuntien tehtävien eriyttämistä eli että niillä voisi olla jollakin perusteella erilaiset lakisääteiset tehtävät.

SDP:n Antti Lindtmanin mukaan kuntien tehtävien eriyttämistä voitaisiin tarkastella vapaaehtoisin kokeiluin.

– Seuraavalla hallituskaudella kuntien talouden koko, investointikyky ja väestömäärä tulevat realistisesti näkyville, joten näistä lähtökohdista on varmaankin helpompi arvioida eriyttämisen periaatteita, hän täsmentää.

Kokoomuksen Kai Mykkäsen mukaan hänen puolueensa ei halua olla este, jos osa kunnista tahtoo pitää osan tehtävistä nykykunnalla ja eriyttää osan tehtävistä laajemmalle alueelle.

– Tällainen eriytyminen on tosiasiallisesti jo alkanut sote- ja te-palveluiden uudistusten myötä. Eriytymistä on edistettävä erityisesti kaupunkien roolia vahvistamalla. Meidän mielestämme kuntien keskinäisestä sekä kuntien ja hyvinvointialueiden välisestä työnjaosta pitää voida sopia nykyistä joustavammin.

Mykkäsen mukaan tärkeintä on, että jokainen kunta kykenee täyttämään sille perustuslaissa ja muissa laeissa määrätyt velvoitteet esimerkiksi varhaiskasvatuksen, koulutuksen, työ- ja elinkeinopalvelujen sekä maankäyttön ja rakentamisen asioissa.

Puheenjohtajien vastauksia lukiessa hahmottuu, että kuntien tehtävien eriyttäminen ottaa askelia tulevalla vaalikaudella. Perussuomalaisten Ville Tavio pitää eriyttämistä mielenkiintoisena ajatuksena ja ”ehdottomasti selvittämisen arvoisena”.

– Maantieteelliset etäisyydet muun muassa voisivat olla sellaisia perusteita, joilla eriyttämistä voisi harkita, hän visioi.

ERIYTTÄMISTÄ ei kokonaan torppaa myöskään keskustan Eeva Kalli.

– Kuntien tehtävien eriyttämisestä on keskusteltu hyvin yleisellä tasolla ja siksi siihen on vaikea ottaa lopullista kantaa tällä hetkellä, Kalli sanoo.

Hän painottaa kuitenkin, että lähtökohtaisesti kunnilla tulee olla samanlaiset lakisääteiset velvoitteet.

– Kunnat voivat sopia tiettyjen velvoitteiden hoitamisesta yhteistyönä, mitä laajasti jo tapahtuukin.

Kallin mielestä nykyisin ongelmana on liian syvälle menevä kuntien normiohjaus palveluiden tuottamistavoissa unohtaen, kuinka erilaisia kuntien toimintaympäristöt ovat.

Hän sanoo keskustan kannattavan vapaakuntakokeilua, jolla kuntaliitoksiin tai tehtävien eriyttämiseen verrattuna voitaisiin uudistaa tehokkaammin ja syvällisemmin kuntien palvelurakenteita ja palvelujen järjestämistapoja.

– Vapaakuntakokeilu antaisi kunnille myös kannusteita keskittyä olennaiseen asukkaidensa tarpeet ja olosuhteet huomioiden esimerkiksi lisäämällä kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia, kehittämällä kunnallishallintoa paikallisia oloja nykyistä paremmin vastaavaksi, käyttämällä kuntien voimavaroja nykyistä tehokkaammin sekä parantamalla kunnallisia palveluja.

Kalli summaa vielä, että valtion tulisi pikemminkin asettaa kunnille tavoitteita eikä puuttua yksityiskohtaisiin keinoihin niiden saavuttamiseksi.

VIHREÄN eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne sanoo rehelliseksi todeta, ettei tilanne, jossa pienillä kunnilla on täsmälleen samat tehtävät kuin suurilla kaupungeilla, palvele asukkaita ja elinkeinoja parhaalla mahdollisella tavalla.

– Tarkastelussa tulisi ottaa huomioon erityisesti kuntien väestöpohja ja -kehitys, etäisyydet sekä palveluiden laatu ja saavutettavuus eri puolilla Suomea. Kaupunkien roolia valtion kumppanina esimerkiksi elinkeinopolitiikassa olisi tarpeen vahvistaa, Harjanne jatkaa.

Vasemmistoliiton Jussi Saramo vaikuttaa suhtautuvan nihkeästi eriyttämiseen.

Hän huomauttaa, että Suomi on väestöltään pieni maa ja on perusteltua rakentaa hallinto selkeiden yhtenäisten tasapuolisten ratkaisujen varaan.

– Esimerkiksi sivistyspalveluissa ei ole varaa eriyttää tehtäviä, vaan kaikkialla on oltava oikeus riittäviin peruspalveluihin.

– Toisaalta kunnilla on itsehallinto, jonka seurauksena suuret kaupungit palvelevat seutujensa asukkaita ja yhteisöjä jo nyt paljon pieniä laajemmin ylittäen lakisääteiset vähimmäisvelvoitteet, Saramo lisää.

Vielä Saramoakin kriittisempi on kristillisten Päivi Räsänen.

– Kuntien tehtäviä ei ole tarpeen ryhtyä nyt eriyttämään. Sen sijaan kuntia tulee kannustaa hyvään yhteistyöhön toisten kuntien kanssa niin koulutuspalveluiden kuin elinvoiman edistämisen suhteen. Kunnille jää edelleen myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tehtävä, jossa tarvitaan hyvää yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa.

RKP:N ryhmäjohtaja Anders Adlercreutz muistuttaa, että tällä hetkellä kuntien välillä on suurta vaihtelua siinä, kuinka tasa-arvoisesti ja laadukkaasti tiettyjä palveluita tarjotaan. Hän lisää myös, että lakisääteiset tehtävät koskevat kaikkia kuntia.

– Olisi kuitenkin syytä tarkastella kuntien tehtäviä kokonaisuutena ensi kaudella, hän linjaa.

Andercreutz nostaa esiin myös sen, että monissa kunnissa on vaikeuksia löytää työntekijöitä avoimiin virkoihin.

– Ensisijaisesti ratkaisu näihin ongelmiin pitäisi tulla kunnilta itseltään, esimerkiksi niin, että kunnat tekisivät yhteistyötä laajemmalla alueella.

Adlercreutz huomauttaa, että kuntien tehtävien kartoitusta on tehty usean hallituskauden aikana.

– Olisi kuitenkin syytä tulevana hallituskaudella tehdä uusia kartoituksia ja selvittää olisiko mahdollista vähentää velvoitteita ja siten myös mahdollisesti hillitä menoja.

MONELLE tuskin tulee yllätyksenä, että puolueet ovat myötämielisiä kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamiselle tulevana vaalikautena sote-uudistuksen jälkeen.

Maakunta- ja sote -uudistuksen myötä valtaosa peruspalvelujen valtionosuudesta siirtyi maakuntien rahoitukseen. Nyt jäljelle jääneet kuntien valtionosuustehtävät painottuvat varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestämiseen.

SDP:n Antti Lindtman toteaa, että valtionosuusjärjestelmään tarvitaan uudistus, mutta ensin on seurattava, miten sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus kokonaisuudessaan vaikuttaa kuntien talouteen. Myös työllisyyspalveluiden siirto valtiolta kunnille vaikuttaa siihen.

– Valtionosuusjärjestelmän uudistukset kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun on riittävästi tietoa ja uudistusta näiden muutosten vaikutuksista.

Perussuomalaisten Ville Tavio sanoo myös, että valtionosuudet ja myös kunnille asetetut tehtävät ja velvoitteet tulisi perata tulevalla hallituskaudella.

– Kuntien tehtäväkentän tulisi olla mahdollisimman joustava ja hallituksen tulisi jatkossa paremmin puntaroida asettamiensa tehtävien vaikutukset kuntatalouteen.

KOKOOMUKSEN Kai Mykkänen sanoo, että valtionosuusjärjestelmän on vastattava paremmin kuntien uutta tehtäväkenttää. Tämä tarkoittaa, että palvelutarvekriteereissä on huomioitava erityisesti kuntien rahoittamien tehtävien painotus.

Hänen mukansa vaarana on, että nyt sote-uudistusta edeltävänä aikana rakennettu monimutkainen valtionosuusjärjestelmä ei enää kannusta huolehtimaan kuntalaisten perustarpeista tai mahdollista kaupunkien kasvua.

Mykkänen sanoo myös, että asuntorakentaminen edellyttää kunnilta investointeja muun muassa infraan, liikenteeseen ja peruspalveluihin. Jos kaupungeilla ei ole varaa investoida kasvuun, se heijastuu myös työvoiman liikkuvuuteen ja työllisyyskehitykseen.

– Valtionosuusjärjestelmän rinnalla on myös arvioitava kuntien verorakennetta, joka on keskeinen osa kuntien ja kaupunkien taloudellisten toimintaedellytyksien kokonaisuutta, Mykkänen linjaa.

MYÖS keskustan Eeva Kalli liputtaa kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamisen puolesta.

– Kuntien valtionosuuksien on vastattava paremmin kuntien uutta tehtäväkokonaisuutta. Valtiovallan on huolehdittava ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta asuinpaikasta riippumatta.

Kallin mukaan valtionosuuksien pitää vastata nykyisten tehtävien kustannuksia ja niiden kompensointia. Määräytymisperusteiden pitää tunnistaa kuntien keskeiset tehtävät: varhaiskasvatus, opetus sekä työllisyys- ja elinkeinotehtävät.

– Äkkiliikkeitä ja isoja uudistuksia ei pidä tehdä, vaan tarvitaan tutkimustietoa ja pitkät siirtymäajat. Oikeudenmukaisuudesta ja selkeydestä on pidettävä kiinni myös tulevissa uudistuksissa.

Myös kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen sanoo, että kuntien valtionosuusjärjestelmän toimivuutta tulee arvioida ja seurata tarkasti, mutta hätiköityihin ratkaisuihin ei pidä turvautua.

– Mahdollisia muutostarpeita harkittaessa tarvitaan ensin kokemusta valtionosuusjärjestelmästä sote-uudistuksen jälkeen.

RKP:n Adlercreuz toteaa, että valtionosuusjärjestelmän tulee vastata kuntien todelliseen tarpeeseen järjestää palveluita asukkailleen.

VASEMMISTOLIITON Saramo on lyhyt ja ytimekäs sanoessaan, että valtionosuusjärjestelmästä on tehtävä selkeämmin kuntien nykyistä tehtäväkenttää tukeva.

Vihreiden Harjanteen mielestä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen rahoitusta tulisi uudistaa niin, että tavoitteena on koulutuksen laadun ja tasa-arvon parantaminen ja systemaattinen seuranta, eriytymisen ehkäiseminen sekä varhaiskasvatuksen osallistumisasteen kasvattaminen.

– Valtion rahoituksella tulisi luoda kaupungeille ja kunnille kannusteet investoida sivistyspalveluihin, satsata niiden laatuun pitkäjänteisesti sekä edistää yhteistyötä naapurialueiden kanssa. Myös vieraskieliset oppijat tulee huomioida rahoituksessa nykyistä vahvemmin.

Harjanteen mukaan rahoituksen painopistettä tulisi siirtää avustuksista perusrahoitukseen.

VIIMEISENÄ kysymyksenä ryhmäjohtajat saivat pohdittavakseen valtiontalouden sopeutustoimet eli ovatko valtionosuudet tai niiden indeksikorotukset mahdollinen leikkauskohde tulevalla vaalikaudella vai suljetaanko ne leikkausten ulkopuolelle.

Puolueista kolme, SDP, vihreät ja vasemmistoliitto, eivät lupaa vastauksissaan leikkauksia. Kokoomuksen Mykkäsenkään mukaan puolue ei ”kannata” säästöjä koulutuksesta, vaikka hänen mukaansa indeksisidonnaisia menoja on tarkasteltava.

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo on jo aiemmin linjannut, ettei vihreät lähde mihinkään hallitukseen, jossa koulutuksesta leikataan euroakaan.

Atte Harjanne muistuttaakin alkuun tästä vihreiden kynnyskysymyksestä.

– Kuntien valtionosuuksista valtaosa kohdentuu juuri varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Näitä toimintoja on nimenomaan tarve vahvistaa. Niistä leikkaaminen söisi tulevan menestyksen eväät tuhoisasti, hän jatkaa.

– Kunnilta leikkaaminen olisi erityisesti lapsilta ja koulutuksesta leikkaamista, mitä emme hyväksy. Olemme todella huolissamme, että kokoomus näyttää haluavan keskittää leikkauksensa sekä soteen että kuntien kautta peruskoulutukseen, Jussi Saramo toteaa.

Niin ikään SDP:n Lindtman sanoo, etteivät kuntien valtionosuuksien leikkaukset kuulu SDP:n vaihtoehtoon.

– Kuntien tehtävät painottuvat nykyään hyvin vahvasti koulutukseen ja varhaiskasvatukseen, joten kuntien valtionosuuksista leikkaaminen iskisi eniten koulutukseen ja osaamiseen, hän jatkaa.

MUUT puolueet eivät lyö kiinni valtionosuusleikkauksia tai indekseistä karsimista, mutteivät myöskään suoraan sulje sitä pois.

– Perussuomalaisten lähtökohtana on aloittaa säästöt pakolaispolitiikasta ja kehitysavusta, jonka jälkeen säästöjä tulee tavoitella kohteista, jotka vaikuttavat mahdollisimman vähän suomalaisten arkeen, Ville Tavio vastaa.

Eeva Kalli muistuttaa, että valtiovarainministeriön tuoreen ennusteen mukaan julkisen talouden tilanne on vakava.

– Siksi keskusta ei tässä vaiheessa sulje mitään kohdetta täysin menosäästöjen ulkopuolelle. Pitää kuitenkin muistaa, että mahdolliset kuntien valtionosuuksiin kohdistuvat leikkaukset kohdentuisivat pääosin koulutukseen ja varhaiskasvatukseen. Nämä ovat lakisääteisiä palveluja, jotka on turvattava kaikille asuinpaikasta riippumatta, Kalli sanoo.

Päivi Räsänen taasen näkee, etteivät kuntien valtionosuudet voi olla ”ensisijaisena säästökohteena”, sillä kuntakentälle jää vastuu väestön koulutuksesta ja alueiden elinvoiman edistämisestä, jotka eivät Räsäsen mukaan ole järkeviä leikkauskohteita.

Hän toteaa sote-uudistuksen vähentävän väestön ikääntymisestä aiheutuvaa menopainetta kunnilta mutta kaventavan niiden tehtäväkenttää ja talouden sopeutusmahdollisuuksia.

– Tulorakenteen muutokset edellyttävät toki kunnilta uudenlaista talouden suunnittelua. Tehtävien ja vastuiden keventyessä kuntien tulee myös aktiivisesti vähentää hallinnollisia kustannuksia, Räsänen sanoo.

Myös RKP:n Adlercreutz muistuttaa ensi hallituskauden sopeuttamisen tarpeen suuruudesta.

– Tärkeintä on miettiä, miten samanaikaisesti voimme sopeuttaa taloutta ja edistää talouskasvua. Tämä on monimutkainen yhtälö, minkä vuoksi tässä vaiheessa meidän täytyy ottaa huomioon erilaiset vaihtoehdot.

KOKOOMUKSEN eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen nimeää seuraavan hallituksen tärkeimmäksi tehtäväksi hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisen.

– Tämä edellyttää sitä, että valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien talous laitetaan kuntoon.

Mykkäsen mukaan kokoomus haluaa laittaa kaikki julkiset menot tärkeysjärjestykseen.

– Talouden tasapainottamisesta päätettäessä on käytävä läpi budjetin jokainen rivi, mutta emme kannata säästöjä koulutuksesta, maanpuolustuksesta ja suomalaisten turvallisuudesta sekä työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisistä menokohteista. Kunnissa haluamme suunnata resursseja hallinnosta ja byrokratiasta tekemiseen ja palveluihin, Mykkänen sanoo.

– Noin 60 % kaikista valtion budjettimenoista kasvaa automaattisesti indeksien mukana, joten myös indeksisidonnaisten menojen tarkastelun on oltava mukana tarkastelussa, Mykkänen esittää.

Demokraatti lähetti kuntakyselyn myös Liike nytin puheenjohtajalle Harry Harkimolle. Harkimo ei vastannut kyselyyn