Elokuussa voimaantulevan sääntömuutoksen myötä neuvottelupöytään istuu uusi jäsenyhdistys Teknologiateollisuuden työnantajat ry, joka odottaa jäsenikseen suomalaisia teknologia-alan yrityksiä.

Palkansaajapuolella muutosta on pidetty jopa sopimisen loppuna.

– Rakenteiden muutokset herättävät usein huolta. Ymmärrän, että huolia on. Totta kai meidän pitää pystyä niitä huolia hälventämään, Helle sanoo.

Viime maaliskuussa saman tempun teki teknologiateollisuus, jonka kylkeen perustettava uusi työnantajayhdistys neuvottelee valtakunnallisesta sopimuksesta jäsentensä puolesta. Kaikkien ei jäseniksi tarvitse liittyä, joten myös yrityskohtainen työehtosopimus on ensimmäistä kertaa mahdollista. Palkansaajapuolella päätöksen on tulkittu auttavan työnantajia saavuttamaan neuvottelutavoitteensa, kun uhkana on siirtyminen kokonaan yrityskohtaisiin sopimuksiin.

Teknologiateollisuuden jäsenyrityksiä on 1 600, joista lähes 1 000 työllistää alle 50 ihmistä. Käytäväpuheiden perusteella sopimusten yleissitovuudesta päättää käytännössä alle 30 alan suurinta toimijaa. Jos ne siirtyvät yrityskohtaisiin sopimuksiin, valtakunnallinen yleissitova sopimus voidaan unohtaa.

Helteen mukaan valtakunnallinen sopiminen on pääsääntö jatkossakin eikä hän kutsuisi muutosta radikaaliksi.

– Valtakunnallinen työehdoista sopiminen jatkuu. En myöskään odota merkittäviä muutoksia yleissitovuuteen.

– Tässä on haettu vaihtoehtoa, joka perustuu vahvaan paikalliseen yhteistyöhön. Se on mahdollinen yrityksille, joilla on jo hyvä yhteistyö paikallisella tasolla. Tuemme siinä.

Yrityskohtaisen työehtosopimuksen taustalla on hänen mukaansa jatkuvasti kasvussa olevat yritysten väliset erot. Kun paikallinen taso saa lisää valtaa, se palvelee Helteen mukaan paremmin paitsi yritystä myös henkilöstöä.

– Yritysten on hyvä keskustella henkilöstönsä kanssa niistä tarpeista, jotka liittyvät työpaikalla tapahtuvaan sopimiseen.

Yrityskohtainen tes-sopiminen on teknologiateollisuuden toimialalla uusi asia. Helteen mukaan vaihtoehdosta voi tulla varteenotettava, jos siitä innostutaan molemmilla puolilla neuvottelupöytää. Kun yritys pärjää paremmin, myös palkoissa on hänen mukaansa pitkällä aikavälillä korotusvaraa.

– Tilanne ei ole se, että toinen (valtakunnallinen tai yrityskohtainen työehtosopimus) olisi toista parempi, Kyse on siitä kumpi tuottaa paikallisesti paremman vaihtoehdon yrityksen ja henkilöstön kannalta.

Helle uskoo, että elokuussa aloittavaan uuteen yhdistykseen liittyy valtaosa teknologiateollisuuden toimialan yrityksistä. Yhdistys siis neuvottelee valtakunnallisista työehtosopimuksista teknologiateollisuuden toimialoille.

Yleissitovia sopimuksista tulee vasta sitten, kun nähdään kuinka suuri osa alan eniten työllistävistä yrityksistä on sopimukseen liittynyt. Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n neuvottelemaan sopimukseen voi liittyä myös jälkikäteen.

– Puheet siitä, että sopimista oltaisiin heittämässä romukoppaan eivät pidä paikkaansa. Näen asian päinvastoin. Sopiminen lisääntyy. Se muuttuu millä tasolla sopiminen tapahtuu, kun yritykset voivat itse miettiä mikä sopimisen tapa on paras.

Yritysten tilanteet vaihtelevat Helteen mukaan suuresti myös toimialojen sisällä, siksi tilauksessa on räätälöidympiä sopimisen malleja.

– Yritysten väliset erot eivät ole pienenemässä, ne ovat kasvamassa.

Perinteinen sopimisen malli ja se, että sopimuksiin on päästy, on ollut Helteen mukaan Suomen suuri vahvuus.

– Kipukohta liittyy siihen, että sopimisen malleja, tasoja ja tapoja ei ole pystytty riittävästi uudistamaan.

Yhteistyötä tarvitaan jatkossakin mutta menestyksen kannalta ratkaisevimmaksi Helle nostaa yhteistyön nimenomaan yritystasolla.

– Maailman muutos on nopeaa ja korona, ilmastonmuutos ja digitalisaatio kiihdyttävät sitä. Yritysten väliset erot ovat kasvaneet älyttömän paljon. On hyvin vaikea pärjätä ratkaisuilla, joita tehdään keskitetysti.

Hän toivoisi liitoille kykyä ajatella omaa rooliaan uudelleen. Nykyisen mallin hän näkee hyväksi pohjaksi.

– Miten pystyttäisiin ajattelemaan niin, että liitot olisivat enemmän mentoreita ja mahdollistajia kuin rajoittajia ja päällepäsmäreitä? Toivotaan, että liitot molemmin puolin pöytää löytävät tässä oman uuden roolinsa, minkälainen se milläkin alalla sitten onkaan.

Millaista palkkaratkaisua Suomeen nyt tarvitaan?

– On parempi, etten kommentoi tuohon yhtään mitään tässä vaiheessa. Tilanne ei ole se, että työnantajat ja palkansaajat olisivat vastapuolia, vaan kilpailu käydään kansainvälisillä areenoilla.

– Totta kai se edellyttää sitä, että työmarkkinoilla pystytään tekemään ratkaisuja, jotka edesauttavat kansainvälisessä kilpailussa pärjäämistä. Palkantarkistukset pitää mitoittaa sopiviksi ja pitää luoda edellytyksiä, että paikallinen sopiminen etenee. Iso haaste tässäkin on toimialojen ja yritysten väliset erot.

Kuten moni muu myös Helle luonnehtii tulevaa syksyä tärkeäksi. Suomen pitäisi saada kiinni koronan jälkeisestä kasvusta.

– Mahdollisuuksia on tosi paljon ja niihin pitäisi pystyä nyt tarttumaan. Kasvumahdollisuuksia vauhdittaa se, että digivihreille ratkaisuille on kysyntää. Niitä suomalaiset teknologiayritykset pystyvät tarjoamaan. Vauhtia tähän tuo EU:n elpymispaketti.

– Pitkän aikavälin työllisyys on kiinni siitä, että mahdollisuuksia pystytään hyödyntämään. Toivotaan, että syksy menee hyvin ja luodaan edellytyksiä sille, että työllisyyden kehittymistä pystytään edesauttamaan.

Perinteinen neuvottelukierroksia edeltävä työantajien ja palkansaajien nokkapokka voimistuu melko varmasti myös syksyä lähestyttäessä. Helle ei näe sen palvelevan itse asiaa.

– Aikaisemminkin neuvottelukierrosten alla ammattiliittojen puolelta on povattu rauhattomuuksia ja väläytelty lakkoja ja työnantanajapuolelta rauhoiteltu tilannetta. Tämä on asetelmiin ajamista. Toki on tosi harmillista, että tällainen vastakkainasettelu on päässyt käynnistymään. Mielestäni se ei edistä tilannetta millään tavoin.

– En lähtisi tekemään siitä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Olennaista on että mennään tuottavuuden kehitys edellä. Vain sitä kautta voidaan luoda tilanne, että myös palkat kehittyvät.