Uutisia luetaan vähemmän, erityisesti jos ne liittyvät työmarkkinapolitiikkaan.

Haaste on kova Porin Suomi-areenaan osallistuville lobbareille. Mutta Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäinen ei ole eilisen teeren viestijä. Hän nosti tänään otsikoihin arkipyhät, vanhan hitin Kekkosen Suomesta viidenkymmenen vuoden takaa.

Pentikäisen mukaan helatorstain ja loppiaisen vapaapäivät pitäisi poistaa, koska maanpuolustukseen uppoaa lähivuosina niin paljon rahaa. Samankaltaisia julkisten vapaapäivien perumisia on hiljattain ehdotettu myös Saksassa, sielläkin taloussyistä.

VUONNA 1973 loppiainen ja helatorstai siirrettiin lauantaille, mistä tuolloin vielä voimissaan ollut evankelisluterilainen kirkko hermostui.

Revanssia haettiin jo 1980-luvulla, mutta kiitos Kekkosta presidenttinä seuranneen Mauno Koiviston, se saatiin vasta vuonna 1992. Helatorstai ja loppiainen palasivat arkipyhiksi.

Koivisto ei tuottavuuden päälle ymmärtäneenä presidenttinä tykännyt laiskottelusta ja lykkäsi arkipyhien palauttamista ajaneen lakimuutoksen voimaantuloa viidellä vuodella.

Suomessa on verrattain vähän arkipyhiä, koska olemme kulttuurisesti luterilainen maa. Toisin on esimerkiksi kirkon ja valtion erolla ylpeilevässä Ranskassa, jossa kulttuuripiiri on vanhastaan katolilaista. Olen turhaan yrittänyt siellä tehdä ostoksia Neitsyt Marian taivaaseenottamisen päivänä, 15. elokuuta.

On totta, ettei suurin osa kansasta tiedä googlaamatta miksi helatorstaita, helluntaita tai loppiaista vietetään. Helluntai on aina sunnuntai, mutta loputkin mainituista voisi niiden inflatoitumisen perusteella siirtää viikonloppuun.

Antaa kirkollisempien, sellaisten, jotka esimerkiksi Kristuksen taivaaseenastumista haluavat muistella, viettää juhlapyhiään omalla ajallaan.

TÄLLAISESSA ajattelussa on montakin ongelmaa, joista yksi liittyy perinteisiin ylipäänsä.

Koko vuodenkierron rytmitys on kirkollisten juhlapyhien dominoimaa. Samoin viikon. Arki keskeytyy sunnuntaihin, seitsemänteen päivään jolloin Jumala jostakin syystä, luomiskertomuksen mukaan lepäsi.

Mitä tekoa sunnuntailla on vapaapäivänä? Kuka meistä lepää, koska Jumala on lepopäivän asettanut?

Perinteitä ei ole ollut tapana heittää ikkunasta sitä mukaan, kun niiden merkitykset väljähtyvät. Päinvastoin, niiden sisällöstä muistutellaan peruskoulussa edelleen siinä toivossa, että sivistys kestäisi. Mutta juhlia ei tule vietettyä. Kukaan ei myy edes helatorstai-leivoksia.

Tuottavuus ei ole historiallisesti huolettanut vain kapitalisteja.

NIIN syvältä työnantajapuolen riveistä kun Pentikäisen idea meille annetaankin, se tuo isänmaallisuudessaan mieleen Neuvostoliiton työn sankarin Aleksei Stahanovin, kaikkien tuottavuusloikkien kommunistisen isän.

Hiilikaivosmies Stahanov ylitti Stalinin Neuvostoliitossa väitetysti 14-kertaisesti päivittäisen tuotantotavoitteensa ja louhi yhdellä kertaa 102 tonnia hiiltä. Myöhemmin hän petrasi ennätystään.

Stahanoville ei saatu itänaapurissa omaa juhlapäivää, mutta elokuun viimeiselle sunnuntaille perustettiin vuonna 1980 hiilikaivosmiesten päivä. Kristilliset juhlapyhät eivät Neuvostoliitossa tunnetusti olleet muodikkaita.

ENNEN kuin ryhdymme vähentämään yhteisiä juhlapäiviä, ehdotan, että niiden tilalle keksitään edes yksi uusi vaikkapa neuvostoliittolaisen esimerkin innoittamana.

Puolustusbudjetin rahoittaminen on oma kysymyksensä, mutta elämä ei voi olla pelkkää uhrautumista maanpuolustuksen ja tuottavuuden hyväksi.

Ja jos onkin, edes sitä pitäisi juhlistaa omalla, erillisellä arkivapaallaan.