Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen antoi tammikuussa Helsingin Sanomille haastattelun, jossa käsiteltiin hoitajien palkkoja ja työoloja. Juttua varten otettiin kuva, jossa Rytkönen istuu puupenkillä, vieressä on Artekin Aalto-valaisin. Lapin yliopiston prosessioikeuden professori Mikko Vuorenpää älähti Twitterissä, että kuvassa oleva lamppu maksaa yhtä paljon kuin terveydenhoitajien kuukausipalkka.

Naisjohtajien kohdalla kiinnitetään usein toisarvoisiin asioihin huomiota. Siten viedään keskustelua varsinaisesta asiasta sivuun ja kyseenalaistetaan uskottavuutta.

Istuva hallitus on saanut tällaisesta vähättelystä osansa, etenkin hallitustaipaleen alkumatkalla. Samaa kaavaa tuntuu toistavan se, että Rytkösen jutussa puhutaan ivailevaan sävyyn lampusta ja sen hintalapusta. On perusteltua kysyä, joutuisiko miesjohtaja tällaisen tölväisyn kohteeksi.

Rytkönen osasi kääntää tilanteen edukseen. Hän loi Instagramiin @millajalamppu-tilin. Kuvissa hän poseeraa sellaisten asioiden vieressä, jotka maksavat vähintään terveydenhoitajan palkan verran. Esimerkiksi yhdessä kuvassa Rytkönen seisoo eduskunnan lehterillä. Teksti selittää, että Eduskuntatalon peruskorjaus maksoi 115 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 46 000 terveydenhoitajan kuukausipalkkaa. Insta-tili saavutti heti suuren suosion ja sillä on jo noin 10 000 seuraajaa.

Naisten asema työelämässä on ollut aina heikompi kuin miesten. Vuonna 1945 asia kirjattiin jopa lakiin. J. K. Paasikiven luotsaama hallitus valmisteli lain, jonka mukaan naisten tilipussi voisi olla enintään 80 prosenttia miesten palkkaan verrattuna. Asetelmaa korjattiin vuonna 1962, kun Suomi ratifioi ILO:n samapalkkaisuussopimuksen, jonka mukaan samanarvoisesta työstä kaikille täytyy maksaa sama palkka.

Tänä päivänä Paasikiven hallituksen päätös pöyristyttää, mutta toteutuneiden lukujen valossa edistys ei ole päätä huimannut. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 suomalaisten naisten keskiansio oli 3229 euroa kuussa, miesten 3838 euroa kuussa. Naisten keskimääräinen tilipussi on 84 prosenttia verrattuna miehen liksaan.

– Nainen on aina ollut altavastaaja. Oli kyse politiikasta, perhe-elämästä, koulutuksesta, työelämästä ja jopa lääketieteestä, Rytkönen sanoo.

Tasa-arvon eteen on vielä paljon tehtävää, vaikka monella mittarilla arvioituna Suomessa asiat ovat paremmin kuin muissa maissa.

– Usein unohdetaan, että tasa-arvoasiat, kuten yhtäläinen äänioikeus on saatu taistelemalla, ei annettuna. Se tuli suurlakon seurauksena, Rytkönen sanoo.

– Ei silloin 1900-luvun alussa viisaat miehet ajatelleet, että ’hei annettaisko naisille äänioikeus’. Monet muutkin naisten oikeuksiin liittyvät asiat ovat tulleet taistelemalla.

Nyt useissa maissa otetaan takapakkia naisten oikeuksien suhteen. Eurooppalaisissakin valtioissa on liikehdintää, joiden tavoitteena on aborttioikeuden kaventaminen.

– Mietin tätä myös kätilön näkökulmasta, koska olen kätilö. Tässä ajassa on hirveän huolestuttavaa se, että jo saavutettuihin ihmisoikeuksiin ollaan jopa länsimaissa puuttumassa.

Suomessa tuskin kukaan kannattaa enää epätasa-arvoa, ainakaan julkisesti. Silti se on pesiytynyt yhteiskuntaamme. Monien on vaikea tunnistaa epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita, ja sen vuoksi niitä on vaikea muuttaa.

– Useilla ihmisillä on myös tietynlaista haluttomuutta nähdä, että on epätasa-arvoisuutta, Tekniikan akateemiset TEKin tutkimuspäällikkö Susanna Bairoh sanoo.

Viime vuosikymmeninä individualismi on saanut entistä vahvemman jalansijan. Sen vuoksi työelämässä menestyminen nähdään yksilöiden valintojen kautta eikä yhteisön tai rakenteiden ongelmana.

– Ajatellaan, että jos nainen haluaa mennä heikosti palkatulle hoiva-alalle, niin se on hänen oma valintansa, koska hän voisi mennä myös korkeasti palkatulle tekniikan alalle, Bairoh sanoo.

– On haluttomuutta tunnustaa, että eriarvoisuutta on ja että sille on rakenteellisia syitä. Niiden muuttaminen vaatisi laajamittaisia toimia eri tahoilla. Kyllähän muutosta tapahtuu, mutta se on todella hidasta.

Miesvaltaiset alat ovat olleet yhteiskunnassa arvovaltaisempia kuin naisvaltaiset alat. Historian saatossa meille on syntynyt käsitys ja käytäntö siihen, mitkä alat ovat merkityksellisiä.

– Ajan myötä ne ovat saattaneet jonkin verran muuttua, mutta kyllä niissä on jatkuvuutta, Bairoh sanoo.

Naisten systemaattinen aliarvostus näkyy hyvinvointivaltiossa vahvasti. Hoiva- ja kasvatustöistä maksetaan pienempää liksaa kuin miesvaltaisien alojen töistä.

– Hoivatyöstä on yleisesti ajateltu, että se on sellaista jota naiset luonnostaan osaavat. Nainen hoitelee työssä ikään kuin vähän isompaa kotitaloutta, Bairoh sanoo.

Kotityötä pidetään toissijaisena. Sitä ei edelleenkään lasketa bruttokansantuotteeseen, vaikka siihen tilastoidaan muun muassa salakuljetus, prostituutio ja huumekauppa. Jos kotityö laskettaisiin mukaan BKT:hen, Suomen talous kasvaisi kertaheitolla 40 prosenttia.

Arvostaminen on monimerkityksinen asia. Kyselytutkimuksissa suomalaiset kertovat arvostavansa terveydenhuollon ja kasvatuksen ammattilaisia. OAJ teetti viime vuonna Taloustutkimuksella kyselyn, joka paljasti, että yli 90 prosenttia suomalaisista arvostaa opettajaa paljon tai erittäin paljon. Arvostus ei kuitenkaan näytä välittyvän opettajille. OAJ:n Fiilismittari-kyselyn mukaan vain 44 prosenttia kertoi tuntevansa, että hänen työtään arvostetaan. Arvostuskokemusta söi vastausten mukaan negatiivinen ryöpytys ja resurssien puute.

Kansa kunnioittaa monia naisvaltaisia aloja, kun taas monet miesvaltaiset alat eivät herätä niin positiivisia tuntemuksia.
Naisvaltaisten alojen arvostus ei kuitenkaan näy palkkapussissa.

– Työn yleinen arvostus ja siitä maksettava palkka ovat eri asioita, Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n lakiasiainjohtaja Markus Äimälä sanoo.

– Palkanmaksuun vaikuttavat merkittävästi muut tekijät, ennen kaikkea työnantajan palkanmaksukyky.

Monien naisvaltaisten alojen palkkoja maksavat kunnat. Tulevaisuudessa kunnat ja maakunnat.

Suomalaiset arvostavat melko vähän myynnin ja markkinoinnin töitä. Hyvä myynti-ihminen tuottaa kuitenkin yritykselle taloudellista lisäarvoa.

– Myyntitykki ei ehkä perhejuhlissa pääse kehumaan, että tekee tärkeää työtä, mutta hän tuo paljon rahaa yritykseen ja se näkyy hänen palkkapussissaan, Äimälä sanoo.

Segregaatio eli töiden eriytyminen naisten ja miesten aloihin on yhteiskunnan kannalta iso tasa-arvo-ongelma. Se häiritsee myös talouden kasvumahdollisuuksia.

– Teknologiateollisuus on kovasti yrittänyt houkutella naisia, koska siellä koetaan, että osa kykypotentiaalista jää käyttämättä, jos naiset eivät halua hakeutua teknologiafirmoihin, Äimälä sanoo.

Ongelma on se, että siinä vaiheessa kun ihminen on tulossa työelämään, on liian myöhäistä alkaa houkutella häntä toiselle alalle töihin. Suuntautuminen ja mielikuvat omasta alasta muovautuvat yleensä huomattavan paljon aikaisemmin.

– Suuntautumiseen vaikuttaa jo varhaislapsuuden aika perheessä ja päiväkodissa. Vähän kärjistäen voi kysyä, onko liian myöhäistä yrittää vaikuttaa peruskoulussa, Äimälä sanoo.

Ennen ammattiyhdistyspomon uraa Millariikka Rytkönen työskenteli kätilönä.

– Siellä eli eräänlaisessa kuplassa. En silloin tajunnut muun työelämän epätasa-arvoa, koska synnytyssalissa synnyttäjä on kaiken keskiössä. Siellä suomalainen yhteiskunta näyttäytyy erittäin tasa-arvoisena, Rytkönen sanoo.

– Kun tulin työmarkkinamaailmaan ja aloin tehdä tätä päätyökseni, niin minulle avautui, kuinka paljon asenteissa ja ennakkoluuloissa on ongelmia.

Naisjohtajat joutuvat törmäämään siihen, että sukupuolta alleviivataan.

– Meidän ulkonäköömme kiinnitetään huomiota toisella tavalla. Kysellään perheestä ja lapsista. Minulta on jopa kysytty, että kuka meillä siivoaa. Uskallan väittää, että miespuolisilta johtajilta ei kysytä samanlaisia asioita.

Naisjohtajien määrä on vielä vähäinen. Lasikatto on kansainvälinen ilmiö. Lasikatto viittaa ikään kuin näkymättömään esteeseen, johon naisten urakehitys tyssää ennen organisaatioiden ylempiä johtotasoja.

– On huolestuttavaa, että sanotaan, että onhan meillä ollut naispresidenttikin. Aivan kuin tämä olisi sillä taputeltu, Rytkönen sanoo.

– Tarja Halonen on itsekin sanonut, että ei riitä, että yksi nainen on rikkonut lasikaton. Koko ajan täytyy tulla perässä muita. Lasikattoilmiö näkyy myös siinä, että meillä ei keskusjärjestöjä johda naiset.

Bisnesmaailmassa lasikattoilmiön taustalla on yhtenä syynä opiskelualojen eriytyminen eli segregaatio. Useissa tutkimuksissa on yritetty selvittää, miksi pörssiyhtiöiden hallituksiin valitaan vähemmän naisia.

– Syyksi todetaan, että vaikka naiset ovat yrityksissä usein johtotehtävissä, niin he ovat henkilöstöhallinnossa tai lakiasiainjohtajina tai muissa tukitoiminnoissa, EK:n Äimälä sanoo.

– Miehet ovat käyneet teknillisen korkeakoulun ja sitä kautta on pidetty luontevana, että he ovat liiketoimintajohdossa.

Ne, jotka ovat opiskelleet humanistisia aineita tai oikeustiedettä, päätyvät usein henkilöstö- ja lakiasiainjohtoon. Liiketoiminnan johdossa olevat henkilöt tekevät strategista johtamista, joten heidät valitaan myös yhtiöiden hallituksiin.

Sukupuolella ei ole mitään merkitystä sen suhteen, kuinka hyvin pärjää teknologian parissa ja kuinka hyvin sitä voi oppia. Silti teknologia-alan työntekijöistä vain noin viidennes on naisia ja sama pätee opiskelijoihin ja tutkijoihin.

TEKin Bairoh arvioi, että naiset pärjäävät miesvaltaisilla aloilla yleisesti ottaen hyvin.

– Naiset, jotka ovat hakeutuneet tekniikan alalle, ovat yleensä oikeasti miettineet sitä asiaa. Miehet taas saattavat enemmänkin ajautua alalle, koska se nähdään luontevana vaihtoehtona, Bairoh sanoo.

– Naisilla on yleensä tarina siitä, miksi he ovat tekniikan alalla, koska sitä kysytään heiltä. Miehiltä harvemmin kysytään sitä.

TEKin jäsenkunnassa on paljon hyvin koulutettua ja hyvin työllistynyttä väkeä. Myös naiset pärjäävät hyvin ja ovat työhönsä tyytyväisiä.

– Mutta kyllä sieltä tulee myös viestiä, että on haasteita urakehityksessä. Nimenomaan osaamisen tunnistamisessa on vaikeuksia, Bairoh sanoo.

TEKin selvityksissä on paljastunut, että naisten syrjintäkokemuksia ei ole vain uran alkuvaiheessa, vaan kokemuksia on myös 20 tai 30 vuoden töissäolon jälkeen. Naisen pitää todistaa osaamisensa uudestaan ja uudestaan.

– Tekniikan ala on siinä mielessä poikkeuksellinen, että pätevyys, osaaminen ja maskuliinisuus kietoutuvat vahvasti toisiinsa. Tämä on todettu useissa tutkimuksissa, Bairoh sanoo.

– Miesvaltaisilla aloilla varsinkin nuoret naiset joutuvat kokemaan ikäviä ilmiöitä yllättävän usein. He joutuvat kasvattamaan todella paksua nahkaa ja olemaan ’hyviä jätkiä’, jotta sopeutuisi ja sopisi työpaikalleen.

Epätasa-arvon taustalla olevan kulttuurin muuttaminen on tuskallisen hidasta työtä.

– Muutosta on tapahtunut viime aikoina esimerkiksi sen suhteen, mikä on ookoo työpaikalla tai opiskelijayhteisössä. Mutta muutos ei tapahdu itsestään tai vääjäämättä. Muutosta tehdään, Bairoh sanoo.

Tasa-arvokysymykset näyttäytyvät erilaisena eri ihmisille. Tasa-arvoa pidetään tärkeänä tavoitteena, mutta naisten ja miesten välillä on kokemuksissa eroja.

Bairoh on tutkinut sukupuoleen perustuvan syrjinnän ristiriitaisia kokemuksia tekniikan korkeakoulutettujen työpaikoilla. Naisten kokema syrjintä liittyy vahvasti työpaikoilla vallitsevaan maskuliiniseen kulttuuriin. Rinnalle nousevat miesten kokemukset naisten suosimisesta.

– Ruotsalaisessa tutkimuksessa on törmätty samaan ilmiöön. Tämä linkittyy siihen, että monien miesten on vaikea nähdä omia etuoikeuksiaan, Bairoh sanoo.

STM:n tuoreimmassa Tasa-arvobarometrissä (2017) havaittiin, että miesten mielestä naisilla on yhtä hyvät mahdollisuudet kuin miehillä. Naisista niin ajattelee vain kolmas osa.
Niin sanotussa tilannekuvassa on paljon eroja, mikä hankaloittaa muutoksen tekemistä.

Perhevapaauudistus on konkreettinen politiikkatoimi, jonka oletetaan lisäävän tasa-arvoa. Uudistus astuu voimaan tämän vuoden elokuussa. Jatkossa kummallakin vanhemmalla on yhtä pitkä vanhempainvapaajakso, josta osa on pidettävä itse ja osan saa siirtää toiselle vanhemmalle. Uudistuksen myötä isille kiintiöity jakso pitenee lyhentämättä äitien käyttöön nykyisin kiintiöityä osuutta.

Isien toivotaan ottavan paremmin koppia lastenhoidosta. Silloin äidit eivät saa pitkää lovea työuraansa. Nykyisellään perhevapaita on käytetty hyvin epätasaisesti. Kun nainen on ottanut kodista päävastuun ja jättäytynyt joksikin aikaa pois työelämästä, hän voi jäädä piirun verran takamatkalle.

– Ne, jotka eivät ole pois töistä, pääsevät ihan pikkuisen edelle. Ja se voi riittää siihen, että seuraavan ylennyksen kohdalla tehtävään valitaan se, jolla ei ole katkoja uralla, EK:n Äimälä sanoo.

– Tämä voi sattua työuran alussa, ja seuraavassa vaiheessa ehkä valitaan jälleen se, joka sai edellisen ylennyksen ja sen myötä kokemusta vastuullisemmista työtehtävistä. Mutta ei tämä toki ihan lyhyitä poissaoloja koske.

Äimälän mielestä perhevapaauudistus on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta hän pitää sitä riittämättömänä.

– Pelkään, että uudistuksen jälkeen naiset käyttävät edelleen enemmän perhevapaita kuin miehet. Se tarkoittaa, että he jäävät edelleen pikkuisen takamatkalle. Aika näyttää.

Millariikka Rytkösen mielestä on vaarallista, että tasa-arvokeskustelussa puhutaan vain naisista.

– Pitäisi keskustella tasa-arvosta kaikkiin sukupuoliin liittyen. Poikia ja miehiä nostetaan aika harvoin näissä keskusteluissa esiin, Rytkönen sanoo.

– Tiedämme esimerkiksi että suomalainen nykykoulutusjärjestelmä ei ole luotu pojille. Kaikki eivät tykkää, että sanon tämän ääneen.

Tilastojen valossa tyttöjen koulumenestys on parempaa kuin poikien. Tilastokeskuksen mukaan 36 prosenttia naisista ja 28 prosenttia miehistä oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon vuonna 2019. Vuoden 2018 PISA-arvioinnin mukaan lukutaidossa tyttöjen osaaminen oli poikien osaamista parempaa, ja ero tyttöjen ja poikien välillä on Suomessa OECD-maiden suurin. Tytöt menestyivät myös matematiikassa tilastollisesti merkitsevästi poikia paremmin.

– Keskusteluissa kuitenkin keskitymme siihen, että tytöt valitsevat hoitoalan ammatteja ja pojista tulee insinöörejä ja putkiasentajia. Se on liian typistynyt keskustelu, koska samalla tiedetään poikien huonommat oppimistulokset, Rytkönen sanoo.

– Jos otamme keskusteluun mukaan kaikki sukupuolet, niin ehkä me ratkaisisimme isoja ongelmia. Näen vahvasti, että tasa-arvoteot eivät ole nollasummapeliä.