Politiikka
18.9.2023 08:41 ・ Päivitetty: 18.9.2023 08:41
“Näitä nuoria ei saa jättää oman onnensa nojaan” – lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku hirvittää
Kansanedustaja Helena Marttila (sd.) on huolissaan hallituksen aikeista laskea lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa.
Viime viikolla päättynyt lausuntokierros poiki yli 70 lausuntoa, joissa suhtaudutaan kriittisesti tai suoraan vastustaen esitettyyn lakimuutokseen.
– Kentän viesti on vahva: jälkihuollon ikärajan laskeminen olisi lyhytnäköinen säästötoimi, joka tulee todennäköisesti lisäämään kuluja. Hallituksen esitys vaikuttaa perustuvan puutteellisiin tietoihin jälkihuollosta, ja ennen kaikkea on tyystin ohitettu se, että kulut todennäköisesti vain siirtyisivät toisaalle, Marttila summaa lausuntoja tiedotteessa.
Jälkihuollon ikärajan nostetettiin 25 vuoteen päätettiin vuonna 2019. Perusteluna oli muun muassa se, että moni nuori syrjäytyy jälkihuollon loppuessa, ja vain harvalla on siinä vaiheessa esimerkiksi ammattia.
– Ei ole syytä olettaa, että nämä perustelut olisivat lyhyessä ajassa muuttuneet. Jos ikärajaa lasketaan, joutuvat nämä nuoret siirtymään palvelusta toiseen. Tämä puolestaan on aina riski palvelun katkeamiselle ja sille, että nuori putoaa tyhjän päälle, lastensuojelun sosiaalityöstä keväällä eduskuntaan noussut Marttila muistuttaa.
ARVIO 23-24-vuotiaiden tuensaajien määrästä ensi vuodelle on 3 000-3 500 nuorta. Tuen kustannukset nuorta kohden ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan noin 4 000 euroa vuodessa. Hallitus on laskenut kustannusvaikutukseksi 12-14 miljoonaa vuodessa.
– Todennäköisesti säästö jäisi huomattavasti vähäisemmäksi, mutta kaikkein heikoimmista lähtökohdista ponnistavien, monenlaisia haasteita jo lapsuudessa kokeneiden nuorten elämässä vaikutus olisi valtava, Marttila huomauttaa.
Jälkihuollon palveluja ei hänen mukaansa myöskään tarjota turhaan, vaan vastuutyöntekijä arvioi tuen tarvetta jatkuvasti.
– Toisin sanoen jokaisen jälkihuollon tukea saavan on arvioitu olevan tuen tarpeessa. Joten apu pitäisi järjestää muulla tavoin – ellei tarkoituksena ole jättää auttamatta ”kukin on oman onnensa seppä” -ajattelun nimissä.
MARTTILA toteaakin olevan päivänselvää, että suuri osa tuen tarpeesta vain siirtyisi aikuissosiaalityön kustannukseksi. Lisäksi riskinä on nuorten lisääntyvä syrjäytyminen ja kasvavat elinkaarikustannukset heikomman työllistymisen ja sosiaaliturvariippuvuuden muodossa.
– Jos tavoitteena on säästö pitkällä aikavälillä, yhteiskunnan pitäisi päinvastoin satsata heikoimmista lähtökohdista ponnistaviin ja katkaista ylisukupolvinen huono-osaisuus – ei jättää näitä nuoria oman onnensa nojaan. Se on myös inhimillisestä näkökulmasta ainoa oikea vaihtoehto.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.