– Meille pohjoismaalaisille amerikkalaisen konservatiivisuuden jotkut ilmenemismuodot ovat niin vieraita, ettemme ole halunneet uskoa (Donald) Trumpin voiton mahdollisuuteen, hän pohtii lehdessä.

Urpilainen arvioi, että Trumpin kampanja puhutteli valkoihoisia työnväenluokkaisia miesäänestäjiä, jotka löysivät patriarkaalisesta presidentistä eräänlaisen heimopäällikön.

– Näitä Nascar-isiä on pidetty arvaamattomana äänestäjäryhmänä, joihin tällä kertaa vaikutti myös vastaehdokkaan sukupuoli. Toiseksi kampanja kanavoi myös konservatiivista kapinaa liberaalia valtakulttuuria ja poliittista korrektiutta vastaan. Nämä South Park -konservatiivit löysivät Trumpista äänen eliitinvastaiselle kapinalle, jossa ennakkoluulonsa saa ilmaista vapaasti, Urpilainen toteaa Talouselämässä.

– He vastustavat kansainvälisyyttä – oli se sitten ulkopoliittisia seikkailuja, vapaakauppaa tai maahanmuuttoa. Näiden politiikan valtavirrassa unohdettujen konservatiivien puhuttelu onnistui kääntämään ratkaisevat vaa’ankieliosavaltiot Trumpin puolelle, Urpilainen muistuttaa lehden haastattelussa.

Trumpin valinta on hänen mielestään hyvä muistutus, että suurvallat voivat valita hyvin erilaisia johtajia.

– Nyt Eurooppa saa harjoitella yhteistyötä uudenlaisen Yhdysvaltain presidentin kanssa. Se, kuinka paljon Trumpin valinta vaikuttaa ulkopolitiikan isoon linjaan, jää nähtäväksi. Sovittelevampi ja yhteistyöhakuisempi Trump oli nähtävissä jo valinnan jälkeisessä puheessa. Uskon, että valinta tarkoittaa kuitenkin muutosta ainakin tyylissä. Siihen on totuttava, Urpilainen muistuttaa.

Urpilainen korostaa Talouselämässä, että Trumpin ulkopolitiikkaan voi myös vaikuttaa. Hän perustaa arvionsa siihen, että tuleva presidentti totesi heti valinnan jälkeen haluavansa hyviä suhteita kaikkiin kumppaneihin, joten hän on varmasti valmis kuuntelemaan myös Eurooppaa.

– Suomenkin tulisi tuoda esiin omia ajatuksiaan siitä, kuinka lännen ja Venäjän suhteet voisivat kehittyä vakaammiksi ja ennustettavammiksi, Urpilainen toteaa lehdessä.