– Nato turvallisuuspoliittisena kysymyksenä on strateginen kysymys, ei ideologinen kysymys siitä peesataanko Venäjää vai Yhdysvaltoja. Keskustelua veisi eteenpäin se, että kysymys NATOsta nähtäisiin viileän analyyttisesti, Majander sanoo.

Hän on käsitellyt aihetta myös ajatuspajojen yhteisessä Seitsemän näkymää Suomesta -pamfletin artikkelissaan Suomen sija maailmassa.

Artikkelissaan Majander muistuttaa Suomen hakeneen EU-jäsenyydeltä ennen muuta turvallisuutta. Hän toteaa presidentti Mauno Koiviston sanoneen muistelmissaan, että taloudelliset kysymykset olivat toisen luokan kysymyksiä EU-jäsenhakemusta jätettäessä.

“Näinä jälleenvarustelun aikona nousee kysymys, riittääkö EU:n nykyinen kehitys vastaamaan tuohon tarpeeseen. Entäpä jos monien sisäisten ongelmien kanssa painiskeleva unioni muistuttaa turvallisuuspoliittisesti sittenkin kansainliittoa? Kerettiläinen ajatus, joka toisaalta pitää NATOn ohittamattomana tekijänä pohdittaessa Euroopan turvallisuutta ja tulevaisuutta”, Majander kirjoittaa.

Ideologinen NATO-keskustelu on hänen mukaansa osaltaan seurausta kylmän sodan asetelmasta, jossa Suomen turvallisuuspoliittinen identiteetti rakentui vahvasti sotilasliittojen ulkopuolella pysymiseen.

– 2000-luvun maailmanpolitiikan murros on niin suuri, että se ei palaudu kaksiblokkiseen järjestelmään. Turvallisuuspolitiikka pitää nähdä enemmän pragmaattisena, ideologisesti neutraalimpana kysymyksenä. Varsinkin nyt, kun Itämerelle, jota totuttiin pitämään rauhan merenä, ovat kasvaneet kaikki mahdolliset jännitteet.

– Olisi hyvää ja tervehdyttävää, jos keskusteluun voitaisiin lähteä pikkuisen enemmän puhtaalta pöydältä kuin historian rasitteiden kautta.

Hän myöntää keskusteluilmapiirin olevan sellainen, että jotkut luultavasti tulkitsevat hänen lausuntonsa NATO-myönteisenä.

– Varmasti näin tehdään. Nato-keskustelua, joka kiteytyy vain liittymiseen ja ei-liittymiseen kaventaa mahdollisuuden kiihkottomaan keskusteluun. Se ei ole musta ja valkoinen, siinä on erilaisia värejä. Itse jäsenyyskysymyksen pitää olla samanlaisen intohimottoman keskustelun kohteena. Tämä ei ole kannanotto siihen pitäisikö meidän laittaa jäsenanomus sisään vai ei, Majander sanoo.

Sekä Venäjän että Yhdysvaltain johto pilaa hänen mukaansa samaan aikaan kansainvälispoliittista mainettaan, mikä tekee neutraalin yhteisön hakemisen hyvin vaikeaksi.

– On vaikea hakea sellaista turvallisuusyhteisöä, joka ei samalla olisi kannanotto Putinin Venäjään ja Trumpin Yhdysvaltoihin. Vaikka puhuttaisiin vain pohjoismaisesta yhteistyöstä tai eurooppalaisesta yhteistyöstä, molemmissa tulee vastaan kysymys Natosta, joka on erittäin keskeinen turvallisuuspoliittinen elementti sekä EU:ssa että Pohjolassa.