– Olin pitkään Irakin sodan aikana 2000-luvun alussa kova Yhdysvaltain sotapolitiikan vastustaja.

Ja sitä myötä siis Natonkin inhoaja.

Mutta mieli muuttui, kun hän toimi rauhanturvaajana Kosovossa rinta rinnan Nato-maiden sotilaiden kanssa. Suhtautuminen sotilasliittoon muuttui siellä.

– Mutta ymmärrämme kuitenkin, että joukkovoima on tärkeintä, muodostamme yhteisön. Oli aika vaikeaa tunnustaa, että inhoamassani Natossa on sekä epämiellyttäviä että samanlaisia toimijoita kuin Suomi.

Joidenkin maiden Nato-joukot olivat tuolloin myös Suomea pidemmällä käytännön tasa-arvo-asioissa, esimerkiksi luontevammassa suhtautumisessa naisiin sotilaina tai ylimpinä upseereina.

Oivallus Naton moniulotteisuudesta oli vapauttava:

– Sen jälkeen jäsenyysajatus on ollut itselleni aika yhdentekevä – jos se sopii meille, mennään tähän ay-liittoon ja jos ei mennä, pysytään sitten omassa liitossa, keskusjärjestöttä.

Osuustoimintaliikkeessä työskennelleen isän peruina Korhosella on selkeä mielikuva 1970-luvun demareista: työväen sivistys ja itseopiskelut olivat monen päämäärä, vaikka koulunkäynti olisi ennen peruskoulun aikaa jäänyt pakolliseen kansakouluun. Ylpeinä kerrottiin, kuinka monta työväen- tai kansalaisopiston kurssia oli taas talven aikana tullut käytyä. Arvostettiin oppimista.

– Mutta nyt, 2010-luvulta lähtien, Suomessa huudetaan tyhmyyden ylistystä. Ylpeillään siitä, että ei lueta eikä opetella mitään. “Käydään elämänkoulu ja se riittää”.

Hän pohtii, että tyhmyyden ylistystä ruokkivat kaikki populistit, jotka haluavat tarjota mahdollisimman helppoja selityksiä maailmanmenolle.

– Mitä vähemmän tiedät, sitä helpommin nielet myös nämä selitykset.

Taloustoimittajana pitkään työskennellyt Korhonen muistaa, kuinka vuosituhannen vaihteen alla ict-buumi valtasi Suomen osakemarkkinat.

– Sen huuman alku oli kiehtovaa aikaa, kun tarinat, elämykset ja lupaukset upeasta tulevaisuudesta nousivat kaiken realismin ohi. Aloin jo silloin seurata keskustelupalstoilla tarinoita kaikenlaisista vedätyksistä.

Hän näkee verkkokeskusteluissa aivan samat informaatiovaikuttamisen mekanismit nyt, kun kyse on Suomen turvallisuudesta tai Nato-jäsenyydestä.

– Kaikkien vanhojen temppujen päälle on tullut lisää keinoja, joilla meidän päitämme yritetään kääntää ja mitä meille yritetään henkisesti myydä tai millä pelotella. Mutta perusta on sama kuin ict-huumassa: yritetään saada ihmiset huutamaan ja juoksemaan johonkin suuntaan, jonkun perässä tai jotain pakoon.

Korhosta kiehtoo myös se, millaiset ihmiset nyt menevät kaikenlaiseen foliohattuiluun mukaan. Ei ole tavatonta, että joku tavallinen kuntosalinpitäjä on huutanut kaksi vuotta rokotevastaisuuden puolesta ja nyt hän näkee, että Ukraina on täynnä natseja.

– Miten tavallinen suomalainen muuttuu tällaiseksi? Osa näistä olisi halunnut polttaa vastaanottokeskukset vuonna 2015. Ehkä se on tarpeellisuuden tunnetta: minua kuunnellaan, kun huudan tarpeeksi lujaa. Ja tähän liittyy tyhmyyden ylistys. Faktatieto ei kiinnosta.

Yksi asia, jota Korhonen haluaa edistää myös päätoimittajan roolissaan on maan puolustus – kahtena eri sanana. Hän sanoo ymmärtävänsä hyvin, että demareilla on saattanut olla hyvin kaksijakoinen suhtautuminen sotilaalliseen maanpuolustukseen – se on mielletty muiden kiinnostuksenaiheeksi.

– On ollut helppo jättää esimerkiksi maatalous keskustalle ja maanpuolustuksen kysymykset sille pilakuvien kypäräpäiselle kokoomukselle. Puolueet ovat tahtomattaan ja tietämättään ehkä tehneet työnjaon.

Hän toivoo, että SDP ottaisi laajasti käsittäen maan puolustamisen tontin entistä enemmän itselleen. Tätä kenttää ei pidä jättää millekään yksittäiselle puolueelle, koska Suomea ja suomalaisuutta varjellaan yhdessä. Ulkopolitiikalla, kansalaisten muodostamilla puolustusvoimilla, kansalaisten rauhanliikkeellä – aina yhdessä.

– Kyse on siitä, että puolustamme omia arvojamme ja oikeuksiamme, sitä mikä on meille tässä maassa tärkeää. Niiden asioiden puolustaminen on paljon enemmän kuin armeijat, sodan uhat tai Nato. Me päätämme itse asioistamme. Myös Demokraatin lukijoiden on hyvä ottaa tämä alue haltuunsa, kuten on otettu hyvinvointiyhteiskunnan, sivistyksen, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ajaminenkin.

Lue koko haastattelu Demokraatin aikakauslehdestä 10/22.