Perustuslain pykälässä 93 todetaan Euroopan unionia koskevien asioiden kuuluvan valtioneuvoston tontille. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kuitenkin vuonna 2016 linjannut, että “muodostettassa kantaa merkittäviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin EU-asioihin valtioneuvostolla on velvollisuus toimia läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa”.

Valiokunnan kantaa ei ole perustuslakiin kirjattu.

– Se kokonaisuus, joka liittyy Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on hyvä ehkä taas kerran yrittää käydä järkeenkäyvästi läpi, Niinistö totesi Ylen haastattelussa.

– Kyllä se tapahtuu vähän alempana. Minusta meillä kyllä ehkä varsin ymmärrettävästi EU-sihteeristö pyrkii hyvin johdonmukaisesti näkemään, että jos papereissa on vähänkin EU:ta niin se on kokonaan EU:n. Sitä ei sitten aina muisteta ehkä tuottaa tännepäin.

– Mutta se, että se on inhimillisesti ymmärrettävää, ei tarkoita, etteikö siitä voisi silloin tällöin huomauttaa, jos inhimillinen ymmärrys on mennyt liian pitkälle minun mielestäni.

Niinistön mukaan tällaisia tilanteita on aika paljon.

– Korostan edelleen, tämä ei ole juuri tämän hetken ongelma, vaan tämä on koko presidenttikauteni aikana muodossa tai toisessa enemmän tai vähemmän ollut esillä. Kyllä tästä väistämättä päätyy siihen, että tällaista valtiosääntöoikeudellista keskustelua olisi äärettömän hyvä käydä.

Suurlähettiläs Hannu Himanen pitää presidentti Niinistön ulostuloa merkittävänä.

– Tässä haastattelussa Niinistö totesi selkeästi, että perustuslain 93 pykälä on EU-asioiden hoidon kannalta ongelmallinen. Aikaisemmin hän on ongelmaa vähätellyt, Himanen sanoo.

Himanen on pykälän epäselvyydestä Niinistön kanssa samaa mieltä, mutta toisin kuin Niinistö hän näkee myös pykälän alkuosassa parantamisen varaa. Presidentin ja valtioneuvoston yhteistoimintaa ulkopolitiikan johtamisessa voi tulkita joko kumppanuutta tai presidentin valtaa korostaen.

– Näiden kahden epäselvyyden poistamisessa olisi kyse sen muutoksen johdonmukaisesta jatkamisesta, joka aloitettiin vuoden 2000-perustuslakiuudistuksessa.

Ylen haastattelussa Niinistö piti mitä tahansa selkeyttävää ratkaisua hyvänä, vaikka ratkaisu tarkoittaisi presidentin valtaoikeuksien vähentämistä.

Himasen mukaan selventäminen voisi tarkoittaa vain kahta asiaa.

– Joko vahvistetaan presidentin valtaoikeuksia, tai valtioneuvoston toimivaltuuksia.

– Itse en näe paluuta menneeseen mahdollisena. EU-asioita ei voi irrottaa presidentin johtamaksi ulkopolitiikaksi, vaan ne kuuluvat selkeästi eduskunnan lainsäädäntövallan piiriin, Himanen sanoo.

Käytännössä presidentin valtaoikeuksia pitäisi siis Himasen mukaan rajoittaa.

– Pitäisi olla presidentti, jolla on vain muodollinen asema samaan tapaan kuin Itävallassa, Saksassa ja Italiassa. Tietyissä harvinaisissa tilanteissa, jotka liittyvät lähinnä hallituksen muodostamiseen vaalien jälkeen, presidentistä muodostuu toimija, joka auttaa puolueita pääsemään liikkeelle.

– Sen tapainen malli toimisi hyvin Suomessa, mutta näin sanoessani tiedän kuuluvani pieneen vähemmistöön ulkopolitiikan asiantuntijoidenkin piirissä.

Niinistön Himanen arvelee olevan eri linjoilla.

– Kyllä hänen logiikkansa tuntuisi viittaavan siihen, että presidentin valtuuksia pitäisi mieluummin vahvistaa.

Himanen näkee presidentin lauantaisen ulostulon jatkeena kevään aikana käytyyn keskusteluun ulkopolitiikan johtamisesta.

– Pääministeri tviittasi Navalnyin tapauksesta ja siitä syntyi kysymys, oliko tämä hallituksen näkemys, miten siitä oli päätetty ja kuka sen sanoo ensimmäisenä. Puhuttiin marssijärjestyksestä. Minusta Niinistö puki sanoiksi sen mitä oli aistittavissa tässä taannoisessa Twitter-kohussa ja täsmensi sitä nyt.

– Hän sanoi yllättävän suoraan, että tämä ongelma on kestänyt koko hänen presidenttikautensa ja että tapauksia on paljon.

Viimeisin suuri EU-politiikkaan liittyvä keskustelu koski EU:n elpymispakettia, jossa hahmotettiin myös EU:n yhtenäisyyteen kytkeytyviä ulko- ja turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia. Himanen pitää elpymispakettia yhtenä mahdollisena taustatekijänä Niinistön lausunnolle.

– Pidän nykyisen perustuslain perusteella selvänä, että EU:n perussopimuksen tasoisissa asioissa, jotka vaikuttavat fundamentaalisesti Suomen kansainväliseen asemaan ja asemaan EU:n jäsenenä, tarvitaan presidentin myötävaikutusta. Siitä ei elpymispaketissa ollut suoranaisesti kyse.

– Mutta kun ryhdyttiin puhumaan, että paketin kaatuminen voisi horjuttaa koko EU:ta ja vaikuttaa kielteisellä tavalla Suomen asemaan EU:ssa, ulko- ja turvallisuuspoliittinen ulottuvuus tuli esille.

– Voidaan tietysti spekuloida, että elpymisrahastoa koskenut keskustelu on osaltaan vahvistanut myös presidentin vakaumusta siitä, että perustuslain kirjaukset vaatisivat selventämistä.

Himasen mielestä presidentin mahdollisuus vaikuttaa täysipainoisesti EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan edellyttäisi sitä, että hän olisi paikalla Eurooppa-neuvoston kokouksissa ja hyppäisi keskusteluun aina, kun puhutaan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä asioista. Se ei tietenkään ole mahdollista. ”Kahden lautasen” tai kahden tuolin ongelma ratkaistiin lopullisesti vuonna 2009. Eurooppa-neuvostossa Suomea edustaa pääministeri.

Himasen mukaan nyt olisi ikkuna raollaan perustuslain korjaamiseen perustuslakia tulisi täsmentää mielellään ennen vuoden 2024 presidentinvaaleja.

– Se on erinomaisen kunnianhimoinen tavoite. Pidän kuitenkin epätodennäköisenä, että tämä johtaisi mihinkään muuhun kuin pieneen keskusteluryöpsähdykseen. Perustuslain muuttaminen ja tarkistaminen – vaikka puhuttaisiin vain yhden pykälän tiettyjen lauseiden sanamuodoista – on käytännössä erittäin vaativaa ja poliittisesti hankalaa.

– On monella tapaa ihan hyödyllistäkin, että perustuslakiin suhtaudutaan konservatiivisesti. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä millainen keskustelu tästä Niinistön haastattelusta nousee, Himanen sanoo.

Kysymykseen, miksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö juuri nyt otti ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamiseen liittyvät asiat esiin, kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg puolestaan vastaa, että presidentillä on mandaatti johtaa ulkopolitiikkaa sekä perustuslaillisesti että kansan tukemana.

– Hän näkee, että siinä on ongelmia, ettei hän pysty täysin siinä mittakaavassa johtamaan ulkopolitiikkaa kuin olisi tarkoituksenmukaista. Minusta kommentit ennen kaikkea kohdistuivat siihen, että EU-asioissa valmistelu tai tieto on siiloutunut sinne EU-sihteeristöön. Selkeästi tiedonsaanti tai sen välittyminen on ongelma. Siksi ei pystytä koordinoimaan eli tekemään yhteistoimintaa, Forsberg kommentoi Niinistön sanomisia.

Jos presidentin kokemus on tämä, luonnollinen jatkokysymys on, kuinka vakavasta asiasta on kyse.

– Pakkohan se on jollakin vakavuuden asteella ottaa, jos presidentti siihen tällä tavalla kiinnittää huomiota ja asiasta huomauttaa, Forsberg sanoo.

Niinistön sanoihin viitaten hän arvioi, että kyse ei ole vain hetkellisestä asiasta vaan pidemmän ajan rakenteellisesta ongelmasta, joka jälleen ponnahti esiin ja joka Forsbergin mukaan vähintäänkin vaivaa Niinistöä.

Toisaalta Forsberg sanoo, että hänestä olisi outoakin, mikäli ulko- ja turvallisuuspolitiikassakin tiedonkulkuongelmat eivät olisi kärjistyneet korona-aikana.

– Tämä on kautta linjan etäajan ongelma, että epävirallinen tieto ei kulje. Vaikka presidentti sanoi, että ongelma on pidempiaikainen, voisi olla aika varma, että selkeästi korona-aikana tämäntyyppiset ongelmat kärjistyvät.

Niinistö ei Ylen Ykkösaamussa nostanut mitään erityistä tapausta tikunnokkaan siitä, missä hänen johtamansa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja tälle alueelle tulevat EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset kohtaavat ja aiheuttavat kitkaa.

– Kuvittelisin, tämä on ihan spekulaatiota, että presidentin näkökulmasta kaikkein olennaisinta on Venäjän ja tässä tapauksessa myös Valko-Venäjän kysymys, sen hoidon koordinointi EU:n ja kansallisvaltioiden ja Suomessa pääministerin ja presidentin välillä.

Forsberg painottaa Niinistön toivoneen keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikan roolijaosta. Presidentti ei niinkään sanonut, miten asiaa pitäisi muuttaa. Syntyi kuitenkin vaikutelma, että vallanjakoa voisi olla tavalla tai toisella hyvä tarkistaa.

– Tässä näkyy se, että kyseessä on pidempiaikainen rakenteellinen ongelma, kyse on myös oikeudellisista kehikoista ja valtiosäännöstä. Eli kysymys ei ole vain henkilöistä eikä pandemiatilanteesta, Forsberg näkee.

Mitä presidentin keskustelunavauksesta sitten voisi tai pitäisi seurata? Forsberg toteaa, että Suomessa on tutkijoita, niin valtiotieteilijöitä kuin oikeusoppineita ja asiantuntevia poliitikkoja tai entisiä poliitikkoja ja toimittajia, jotka käyvät keskustelua.

Forsberg muistuttaa, että kysymys Suomen EU-kokouksissa edustamisista eli niin kutsuttu lautaskiista ratkaistiin pääministerin hyväksi presidentti Halosen kausien lopulla eikä tuore perustuslakikaan ole ollut voimassa vasta kuin parin presidentin aikana.

– Elämme vielä sisäänajovaihetta siinä, miten perustuslaki käytännössä toimii.

Forsberg katsoo myös, että nyt Niinistön nyt esillenostamaa asiaa ei oikeastaan voida perustuslaissa koskaan ratkaista loppuun asti tyydyttävästi. Jos pykäliä muutetaan, saattaa syntyä uusia ongelmia.

Myös Forsberg puntaroi sitä, voisiko Suomessa olla Saksan tyyppinen ratkaisu, jossa presidentti on edustuksellinen, eräänlainen henkinen johtaja. Hän kuitenkin huomauttaa, että Suomessa on muodostunut melko vahva konsensus ja kansalaismielipide sekä näkemys kasvavassa määrin myös asiantuntijapuolella, että kaksihuippuisessa presidentin ja pääministerin ulko- ja EU-poliittisessa johtajuudessa on omat hyvät puolensa.

Forsberg muistuttaa, että pääministerit voivat vaihtua hyvinkin nopeasti eikä pääministereillä ole siinä määrin mahdollisuutta keskittyä ulkopolitiikkaan kuin presidentillä. Pääministereillä on hoidettavinaan sisäpoliittiset asiat ja usein oman puolueensa johtaminen.

– Eli pitkäjänteinen ulkopolitikan ajattelun kehittäminen ei välttämättä onnistuisi. Sen takia presidentti-instituutio on hyvä. Presidentin agenda ei ole niin täynnä kuin pääministerin ja hän pystyy käyttämään aikaa ulkopolitiikan pohtimiseen, toimintaan sekä erilaisiin tapaamisiin.

Perustuslain rukkaaminen olisi Forsbergin mielestä siitäkin syystä haastavaa, että niin iso osa ulkopolitiikkaa ei ole muodollista päättämistä vaan kommunikointia ulkovaltojen kanssa.

– Tällaista pystytään hyvin hankalasti säätelemään lakipykälillä.

Käytännössä Forsberg siis tuntuu liputtavan presidentin valtaoikeuksissa nykymallia, vaikka presidentti nostikin esiin erilaiset ratkaisut suuntaan tai toiseen, jos ne johtaisivat ”selvästi parempaan lopputulokseen”.

– Minun on vaikea nähdä, vaikka presidentti sanoo, että jompaankumpaan suuntaan meneminen olisi parempi kuin nykymalli. On ihan kiinnostavaa että hänellä on tällainen mielipide.

Forsberg uskoo, että ratkaisut on helpompi yrittää hakea aina tapauskohtaisesti, esimerkiksi vallitsevassa tilanteessa EU-sihteeristön tiedonkulkua parantamalla.

Jos perustuslakia alettaisiin muuttelemaan nopeasti ikään kuin aina seuraavaa presidenttiä varten, tilannne voisi helposti politisoitua.

– Jos muutetaan kesken presidentin kauden, se aina henkilöityy.

Tosin Forsberg uskoo, ettei Niinistön kauden aikana muutosta enää ehdittäisi tehdäkään.

Sitä, että Niinistö toi kokemuksiaan julkisuuteen, Forsberg pitää erittäin arvokkaana. Se auttaa käymään reflektoivaa keskustelua.

Toimittajat: Simo Alastalo, Johannes Ijäs