Huovinen on kunniatehtävästä innoissaan ja otettu – pakolaisasia herättää keskustelua nyt ja vielä pitkään joka puolella Eurooppaa.

– Keskimäärin vaalikauden aikana raportin tekeminen osuu suomalaiselle muutamia kertoja, hän laskee.

Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskuntaan kuuluu viisi varsinaista jäsentä ja saman verran varajäseniä. Huovinen toimii varajäsenenä valtuuskunnassa kuten myös maahanmuuttokomiteassa. Varajäsenet ovat käytännössä kaikissa kokouksissa läsnä.

– Minulle syntyi käsitys, että Suomen toimintamallit ja suunnitelmat ovat aika hyviä. Mutta monissa puheenvuoroissa nousi esille ongelma: siiloutuminen eli järjestelmien väliset rajapinnat eivät toimi toivotusti, Huovinen huomauttaa.

Yksittäisen Suomeen tulijan asioiden hoitaminen on joskus tuskastuttavan hidasta, kun eri viranomaiset hoitavat aina yhtä osiota.

– Jokainen toimii vähän omassa putkessaan, jolloin kokonaisvastuu jää helposti hämäräksi, Huovinen pohtii.

Viranomaisilla ja järjestöjen edustajilla oli yhteinen huoli. Kotoutuminen pitäisi saada heti liikkeelle. Odottelu, järkevän tekemisen puute, on erityisen hankalaa yksin maahan tulleille alaikäisille.

– Ja kyllä suomalaisten asenteissakin on vielä tekemistä, Huovinen huomauttaa.

Kuulemisessa tuli esille mielenkiintoinen näkökulma:

– Usein mietitään vain sitä, mitä Suomi hyötyy maahanmuuttajista. Voisi ajatella laajemmin eli mikä jää ihmisen mielikuvaksi Suomesta, vaikka hän ei saisikaan täältä oleskelulupaa?

Huovinen muistuttaa, että ei ole kenenkään kannalta hukkaanheitetty teko, jos luku- ja kirjoitustaidoton oppii Suomessa ollessaan lukemaan ja kirjoittamaan.

Huovinen on pohtinut syvällisesti kotouttamisen tärkeimpiä askeleita. Osallisuus on hänen mielestään tärkeintä. Ylhäältä alaspäin ei voi vain ohjeistaa, että ”yritäpäs nyt kotoutua”.

– Ihmisen tausta, osaaminen ja kokemukset pitää ottaa huomioon. Kotouttamiseen tarvitaan meistä jokaista. On suuri ero siinä, pelkäämmekö me tulijoita vai haluammeko tutustua.

Kielen oppimista on korostettu, mutta Huovinen nostaa sen rinnalle ja ylikin toiminnan.

– Koskaan ei pidä vähätellä mahdollisimman normaalin arjen tärkeyttä, kun ihmisillä voi olla hyvinkin traumaattisia kokemuksia. Jo ruoanlaitto kantasuomalaisten voi olla tärkeä kotoutumisen, yhteyden löytämisen keino.

Huoviselle on jo sovittuna vierailu Saksaan tutustumaan sikäläisiin kotoutuskäytäntöihin. Toisen matkan määränpää on vielä auki. Lisäksi suunnitteilla on kysely kaikille Euroopan neuvoston 47 jäsenmaalle, mitä ne tekevät kotoutumisen edistämiseksi.

Huovinen uskoo, että pohdinnan aiheet muualla Euroopassa ovat pitkälti samoja kuin Suomessa. Mutta erojakin toki löytyy.

– Kotoutuminen ei varmasti ole tärkeysjärjestyksessä ykkösenä esimerkiksi Unkarissa tai Puolassa, jossa turvapaikanhakijoista käytetään todella rumaa kieltä valtionjohtoa myöten.

Mutta ei Suomellakaan aivan puhtaat paperit ole. Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen eri maissa on herättänyt paljon huolta Euroopan neuvoston keskusteluissa.

Raportin on määrä valmistua ensi kevään aikana ja se käsiteltäneen yleiskokouksen täysistunnossa kesäkuussa Strasbourgissa. Raportit sisältävät yleensä suosituksia ja
Euroopan neuvosto seuraa, mitä suosituksille käy jäsenmaissa.

– Tavoitteena on luonnollisesti, että kukin raportti tuo jäsenmaille hyötyä, Susanna Huovinen korostaa.