Kapellimestari Jukka-Pekka Saraste varoitti taiteen julkiseen rahoitukseen tehtävien leikkausten vaikutuksista musiikkielämään vertaamalla sitä pyramidiin, jonka vahvan perustan luo leikkausuhan alla oleva alkeiskoulutus (Helsingin Sanomat 25.8.). Samaa voi sanoa muistakin esittävän taiteen muodoista, kuten teatterista.

Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä saattoi viikonlopun aikana todeta, millä innolla ja taidolla nuoret harrastajateatterilaiset paneutuvat näyttelemään, tanssimaan, laulamaan ja kannustamaan toisiaan.

TOISIN KUIN musiikkia teatteritaidetta ei opeteta kouluissa, joten pyramidin alimmat kivet kasataan juuri harrastajateattereissa. Sieltä nousee myös asiansa tunteva yleisö.

Pauliina Feodoroffin, Marko Järvikallaksen, Arda Salaniemen ja Christoffer Mellgrenin aiheiltaan ja rakenteelta erilaisia tekstejä yhdistävät vahva empatia toisia sekä toisenlajisia kohtaan sekä pohdinnat oikeudenmukaisuudesta ja yhteisön merkityksestä yksilölle. Nykynuoret elävät keskellä synkkiä uutisia ja niin sosiaalisen kuin perinteisenkin median pommitusta, jonka jälki on usein rumaa ja vetää aikuisenkin toivottomaksi. Näkemistäni tulkinnoista paistoi halu ja tarve löytää toivoa.

ARDA SALANIEMEN Meistä, kärpäsistä -näytelmän rakenne jättää tekijöille mahdollisuuden tulkita kohtaukset erillisinä tai luoda esitykseen juonen tapainen punainen lanka painottamalla tiettyjä teemoja. Ensimmäistä kertaa teatteritapahtumassa mukana olleelle Circus Helsingille se antoi mahdollisuuden tuoda esitykseen huikeita sirkustemppuja ja tanssikohtauksia, jotka herättävät tunteita ja tihensivät kerrontaa. Näimme merkityksellisiä tuokioita nuorten ihmisten elämästä ja heidän olemassaolosta tekemistään havainnoista.

Saga Kolehmaisen ohjauksessa herkät ja arkiset hetket kerrottiin tuoreesti, tarkasti ja huumorilla – seurattiin kärpästä sairaalapotilaan ihokarvojen seassa ja katsottiin matoa ihmettelevin silmin. Sirkuksen ja teatterin liitossa riitti iloa, taitoa ja intoa katsomoon asti.

MARKO JÄRVIKALLAKSEN lempeä ja huokoinen Kirsikkapommi räjähti Tiina Puljujärven ohjauksessa varsinaiseksi ilopommiksi. Tarina pojasta ja koirasta, jotka yhdessä etsivät voimia pojan arjen uuvuttamille vanhemmille, tarjosi tilaa huikealle drag-lehmälle, siskon parantaja-poikaystävälle ja kauheille naapureille. Tekstin nokela ironia muistutti teini-ikäisten terävästä näkökyvystä.

Kittilän nuorisoteatteria 13 vuotta ohjannut Tiina Puljujärvi kertoi, että teksti oli selkeästi paras vaihtoehto komediapainotteiselle ryhmälle.

– Muut tekstit olivat mielestäni liian haastavia sisällön, tekstimäärän tai roolijakojen osalta. Kirsikkapommin tiesin antavan ryhmällemme positiivisesti voimauttavan kokemuksen, josta nuoret aidosti itsekin innostuivat. Meillä oli hauskaa treeneissä; se oli nuorten mielestä hyvin tärkeää.

Puljujärvi kertoo, että ryhmä on yleensä tehnyt esittämänsä tekstin itse.

– Nyt nautittiin kovasti valmiista tekstipohjasta ja saatiin keskittyä yhdessä pohtimaan dramaturgiaa. Käsikirjoituksen tekstiä ei saanut muuttaa, mutta nuoret kehittivät innostuneesti tanssikoreografioita ja muita keinoja jättää esitykseen omaa kädenjälkeä. Hankkeen myötä saimme vierailla Rovaniemen teatterilla ja oppia ammattilaisilta.

Puljujärven mukaan ihanneteksti ei saisi olla liian kunnianhimoisesti tai julistavasti kirjoitettu.

– Nuorten on kyettävä ymmärtämään ja sisäistämään teksti. Näin he voivat saada onnistumisen kokemuksen. Vältän nuorten kanssa näytelmiä, joissa on paljon monologeja tai ylipäätään julmetusti tekstiä. Pidän enemmän toiminnan kautta esittämisestä ja siitä, että teksti mahdollistaa erilaisia tulkintoja ja esitystapoja.”

Kittilän nuorisoteatteri vauhdissa. (Kuva Elina Rousu-Uurtamo)

Puljujärviohjannut kittiläläisiä lapsia ja nuoria 13 vuoden ajan. Harrastajat toimivat eri-ikäisten ryhmissä. Moni jatkaa vuodesta toiseen, mutta aina tulee uusiakin. Jotkut taas lähtevät peruskoulun jälkeen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kittilän kunta mahdollistaa toiminnan, ja siitä Puljujärvi on kiitollinen

– Osallistuminen harrastukseen on nuorille maksutonta ja treenit sisältävät ilmaisen välipalan. Matkustimme keväällä Kankaanpäähän, kahdesti Rovaniemen teatterille ja nyt Helsinkiin asti Kittilän nuorisopalveluiden ja Kittilän kulttuuritoimen tuella. Kunnan panostus nuorten hyvinvointiin on mittaamattoman arvokasta.

Seuraavan tekstin osalta Puljujärvi on saanut nuorilta vaateen valmiista tekstistä, joten sen metsästys on tehtävälistalla.

– Ehkä päädymme johonkin klassikkoon, jota sitten muokkaamme oman näköiseksi.

NUORI NÄYTTÄMÖ -toiminnassa on vuosina 2022-24 ollut mukana noin 500 nuorta ja 26 nuortenteatteriryhmää 16 paikkakunnalta. Ryhmät ovat esittäneet tulkintansa kuuden ammattiteatterin paikallisfestivaaleilla Lappeenrannassa, Helsingissä, Rovaniemellä, Tampereella ja Seinäjoella. Lisäksi ne saivat palautetta kirjailija-ohjaaja Hanna Rytiltä sekä paikallisten teattereiden ammattilaisilta. Tapahtuman päätöskatselmuksen ohjelmisto on koottu paikallisfestivaaleilta siten, että jokaisesta tekstistä esitetään vähintään yksi versio.

Minkälainen kokemus Nuori Näyttämö sitten kittiläläiselle ryhmälle oli?

– Osallistuimme eri kokoonpanolla muutama vuosi sitten samaiseen hankkeeseen, ja se oli tosi antoisaa kuten nytkin. Neljä tekstiä on hauska formaatti, on mahdottoman kivaa nähdä niistä eri tulkintoja. Ammattiteatterit Rovaniemellä ja Helsingissä ottivat meidät lämpimästi vastaan ja saimme ammattimaista ja arvostavaa kohtelua. Hanke on erityinen tilaisuus päästä tekemään ammattilaisten kanssa, se nostaa omaakin tekemisen profiilia, Tiina Puljujärvi summaa.