Trafalgarin aukion korkean pylvään yläpäässä amiraali Nelson tarkkailee tilannetta. Aukion liepeillä hyörivä väki kylpee huolettomana syysauringon lämmössä. Ajoväylällä musta taksi ottaa tiukan kurvin ja on vähällä ajaa suomalaisen reissaajan kengänkärkien päältä. Suojatietä ylittävä ummikko on vilkaissut tietysti väärään suuntaan ja luullut tien olevan vapaa autoista. Satunnaisen matkaajan on kerta toisensa jälkeen vaikea muistaa, että täällä on vasemmanpuoleinen liikenne.

Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta suomalaisen on yhtä vaikea hahmottaa sitä, miksi britit halusivat irti Euroopan unionista. Siinäkin ajoivat väärään suuntaan. Voihan Brexit.

Lähdin Britanniaan selvittämään, koetaanko siellä EU-eron jälkeen separaatioahdistusta. Pääsin lahtelaisen demariporukan mukana tapaamaan sikäläisen sisarpuolueen Labourin merkittäviä toimijoita ja perehtymään, kuinka brittipolitiikkaa tehdään.

Iso-Britannia edusti EU:ssa samanlaisia vientimyönteisiä kauppapolitiikan arvoja kuin Suomi. Samanmielinen kumppani ei enää seiso EU-riveissä puolustamassa avointa kansainvälistä kauppaa.

– Itse olen briteille monesti sanonut, että jos Iso-Britannia ei olisi ollut EU:n jäsen vuonna 1994, kun me äänestimme EU-jäsenyydestä, en olisi lainkaan varma olisimmeko itse liittyneet. Kyllä britit edustivat paljon niitä arvoja ja asioita, joita mekin olemme halunneet unionissa ajaa. Ja vapaakauppa on niistä yksi, Siukosaari sanoo Demokraatille.

– Meiltä hävisi tärkeä liittolainen ja kumppani unionin sisältä. Mutta nyt suhde täytyy rakentaa uudella tavalla.

Brexitin jälkeen brittien tavaratuonti Suomeen on vähentynyt reippaasti, mutta Suomen vienti Britanniaan on notkahtanut huomattavasti vähemmän. Epäsuhdan selittää se, että britit eivät ole laittaneet siihen suuntaan tuonnille esteitä, mutta EU ja Suomi ovat. Iso-Britannia oli edelleen Suomen kahdeksanneksi suurin vientimaa.

Mitkä ovat Iso-Britannian ja Suomen suhteiden kivijalat tulevaisuudessa?

– Turvallisuuspolitiikka on erittäin tärkeä. Koska Britannia on Naton tärkeimpiä eurooppalaisia jäsenmaita ja sillä on vahva kiinnostus pohjoisia alueita kohtaan. Yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia, Siukosaari vastaa.

– Ulkopolitiikan saralla ihmisoikeudet ja ympäristöpolitiikka ovat tärkeitä yhteistyöasioita. Britit isännöivät viime vuonna YK:n ympäristökokouksen ja ovat erittäin vahvasti siinä mukana.

Myös tutkimus- ja koulutussuhteet täytyy rakentaa uudelleen. Iso-Britannia on ollut suosikkikohde Suomesta lähteville korkeakoulujen tutkinto-opiskelijoille, mutta nyt lukumäärä on tipahtanut murto-osaan. Yliopistojen yhteistyön kehittäminen on vielä setvimättä. Tutkimus- ja koulutussuhteiden tulevaisuuden määrittelee se, kuinka Euroopan unionin ja Iso-Britannian suhde sopimustasolla järjestetään.

– Nyt on erityisen polttava kysymys, kuinka EU:n tutkimusrahoitusohjelma Horisontti ratkaistaan. Siinä Britannia ei voi enää olla mukana, kun se ei ole jäsenmaa, Siukosaari sanoo.

Yksi vaihtoehto on se, että britit luovat oman rahoitusinstrumenttinsa, jota kautta tulee heidän rahoitus yhteisiin hankkeisiin.

– Mutta kyllä tässäkin norjalaisten ja sveitsiläisten ja muiden ei-EU-maiden kanssa on löydetty ratkaisu, ja toivottavasti löydetään tässäkin.

KAKSIKERROKSISET PUNAISET bussit uivat ketterästi ruuhkan seassa. Pankkiirit, toimistotyöntekijät ja koulupukuihin sonnustautuneet nuoret jonottavat ostaakseen katuruokaa rasvaa käryävistä kojuista.

Lontoossa kaikki näyttää olevan entisellään. Katuasunnottomuus on tosin kasvanut valtavasti. Erilaisia makuupussi- ja telttaviritelmiä löytyy kadunvarsilta.

Ostan kadunvarrella seisoskelevalta kohteliaalta punaliiviseltä myyjältä asunnottomien julkaiseman Big Issue -lehden. Siinä kerrotaan muun muassa edesmenneestä kuningattaresta ja konservatiivipuolueen johtajavaalista.

Labourin puoluetoimisto on Lontoon ytimessä Westminsterin kaupunginosassa. Puoluesihteeri David Evansilla riittää työsarkaa. Labour kärsi vuoden 2019 parlamenttivaaleissa rökäletappion, heikoin menestys sitten vuoden 1935 vaalien. Puolueella oli peiliin katsomisen paikka. Vaalit hävinnyt puoluejohtaja Jeremy Corbyn luopui pestistään, ja hänen tilalleen valittiin ansiokkaan uran ihmisoikeujuristina tehnyt Keir Starmer.

Tilanne näyttää gallupien valossa hyvältä. Labour voittaisi vaalit, jos ne pidettäisiin nyt. Konservatiivien Liz Trussin taival pääministerinä oli lyhyt ja takkuinen, ja nyt konservatiivien suosio mataa pohjalukemissa. Vaalit pidetään todennäköisesti vasta vuonna 2024. Siihen mennessä moni asia voi muuttua.

Suomalainen reissaaja huomaa nopeasti, että täällä ei puhuta Brexitistä juuri lainkaan. Iso-Britanniassa EU-ero on tosiasia. Nyt on aika katsoa eteenpäin.

– Hyväksymme kansanäänestyksen tuloksen täysin ja yritämme tehdä töitä, jotta nykytilanne saadaan toimimaan Britanniassa, erityisesti niiden keskuudessa, joita me edustamme, Evans sanoo Demokraatille.

Hänen mukaansa Suomen ja Iso-Britannian suhde on työväenpuolueelle erittäin tärkeä asia.

– Labourille kansainvälisyys on erityisen tärkeä arvo. Se auttaa hoitamaan asiat paremmin, oppimaan uutta ja sopeutumaan uusiin tilanteisiin, Evans sanoo.

– Muilta voi oppia uusia tapoja ratkaista asioita. Haasteet ovat toki erilaisia kussakin maassa, mutta monien haasteiden taustalla ovat samat syyt.

Labour tekee kovasti töitä varmistaakseen, että Iso-Britannian eroaminen Euroopan unionista ei tarkoittaisi eroa Euroopasta.

– Meidän on lujitettava suhteita sisarpuolueiden kanssa kaikkialla Euroopassa.

PARLAMENTTITALON SISÄLLÄ on yli tuhat huonetta. Merkittävimmät ovat ala- ja ylähuoneen istuntosalit. Uusgotiikkaa edustavassa rakennuksessa on kirjastoja, ruokaloita, baareja ja kuntosaleja. Sokkeloisen vaelluksen aikana vierailijalle kerrotaan, että alahuoneen käyttämissä tiloissa kokolattiamatto ja huonekalujen kuosit ovat vihreitä, ylähuoneen tiloissa punaisia.

Ylähuone on perin erikoinen instituutio. Suomalaiset ovat tottuneet yksikamariseen eduskuntaan, ja ylähuoneen kaltainen elin tuntuu istuvan melko huonosti moderniin demokratiaan. Tapaan parlamentin tiloissa ylähuoneen jäsenen lordi Collinsin.

– Ylähuoneesta käytävä keskustelu keskittyy Britanniassa aina sen kokoonpanoon. Edelleen oletetaan, että useimmat ylähuoneen jäsenpaikoista ovat periytyviä, Collins sanoo Demokraatille.

Ylähuoneessa on nykyään 755 jäsentä. Periytyviä paikkoja on enää 90. Ennen vuoden 1998 reformia perittyjä paikkoja oli yli 800. Silloin ylähuoneen koko oli yli 1200.

– Periytyvät jäsenet ovat ylähuoneessa vanhempiensa vuoksi, itse asiassa heidän isiensä vuoksi. He ovat kaikki miehiä, naisia ei ole heidän joukossaan lainkaan, Collins sanoo.

Vuonna 1997 vaalivoiton jälkeen Labour aloitti ylähuoneen reformin. Sen myötä perintöpaikkoja poistettiin rankalla kädellä. Nyt valtaosa ylähuoneen päättäjistä on elinikäisiä jäseniä, jotka hallitseva monarkki on nimittänyt pääministerin suosituksesta ja avustuksella. Jäseniä löytyy pääpuolueista, mutta myös pienemmistä. Collins on aiemmin toiminut Labourin puoluesihteerinä ja sitä ennen ammattiyhdistysliikkeessä.

Ylähuone on keskusteleva ja neuvoa antava elin, ja alahuone tekee päätökset ja pitää ylimmän päätösvallan. Ylähuone ei puutu finanssipolitiikkaan. Enimmillään se voi jarruttaa, muttei estää, lakihankkeiden etenemistä.

– Ylähuoneessa valvotaan lainsäädäntöä. Monet eivät pidä ajatuksesta, että vaaleilla valitun alahuoneen voi pysäyttää ylähuone, jonka jäsenet on nimitetty tai jäsenyys on peritty, Collins sanoo.

Hänen mukaansa moni on kuitenkin vaihtanut mielipidettään huomatessaan, että lainsäädännön valvomisella on myös hyvät puolensa.

– He huomaavat, että itse asiassa onkin hyvä idea, että lainsäädäntöä tarkastelee laaja joukko ihmisiä.

Collins kuvailee, että alahuoneessa käytävä keskustelu on pitkälti puolueiden välistä vääntöä. Labour ja konservatiivit yrittävät puskea omia tavoitteitaan läpi. Ylähuone käsittelee samat lait kuin alahuone, mutta siellä käytävä keskustelu ei ripustaudu niin tiukasti puolueen tavoitteisiin.

Joskus keskustelu ylähuoneessa on perustellisempaa kuin alahuoneessa. Varsinaiset päätökset tekee kuitenkin alahuone.

– Ylähuoneen tärkein tehtävä onkin sanoa alahuoneelle: harkitkaa tätä uudelleen, Collins sanoo.

UTELEN LORDI COLLINSILTA, kuinka Iso-Britannian ja Suomen suhteet voidaan elvyttää Brexitin jälkeen. Kysymys on Collinsin mielestä tärkeä ja ilmeinen Iso-Britannialle. Hän poimii esimerkin aiemman työuransa ajoilta, kun hän oli kuljetusalan ammattiliiton johdossa.

– Meillä oli silloin paljon kahdenvälisiä sopimuksia Suomen kanssa, jopa palvelutasoa koskevia sopimuksia, Collins sanoo.

– Kun suomalaisia kuljettajia tuli Britanniaan tai toisinpäin, niin pystyimme tukemaan heitä.

Iso-Britannia on nyt EU:n ulkopuolella, joten sen on keskityttävä luomaan hyviä kahdenvälisiä suhteita.

– Meillä on aina ollut erittäin hyvät suhteet Pohjoismaihin, mutta erityisesti Suomeen, Collins sanoo.

Suomi menetti Brexitin myötä EU-kumppanin, jolla oli yhtenevä linja monissa asioissa, kuten kauppapolitiikassa.

– Yksi surullisimmista asioista Brexitissä oli se, että Britannialla oli positiivinen vaikutus EU:hun. Nyt olemme menettäneet jotain, ja siksi meidän täytyy panostaa keskinäisiin suhteisiimme, Collins sanoo.

– Mitä tulee Suomeen, niin Britannia on hyvin innokas kumppani, joka haluaa edistää maidemme välisiä suhteita.

JUNA SUUNTAA kohti etelää. Brighton on suosittu bilepaikka, jota välillä kutsutaan ‘Lontooksi meren rannalla’. Ikonisin kohde on Brighton Pier. Yli puoli kilometriä pitkällä laiturilla on huvipuistolaitteita, kauppoja, pelihalleja ja ravintoloita.

Tapaan Simon Burgessin, joka on pitkän linjan vaikuttaja paikallispolitiikassa. Hän on toiminut useiden Labourin kansanedustajien toimistopäällikkönä, ja vetää tällä hetkellä Lloyd Russell-Moylen toimistoa.

Brighton on monella tapaa vapaamielinen kaupunki. Asukkaat ovat ylpeitä erilaisuudestaan.

– Kaupunki oli aikaisemmin hyvin konservatiivinen, mutta olen ilahtunut, että olemme onnistuneet tekemään siitä poliittisesti edistyksellisemmän. Nyt se tuntuu paljon enemmän Labourin kaupungilta, Burgess sanoo.

Brightonia on luonnehdittu jopa hipsterien pääkaupungiksi. Siellä puhutaan paljon ilmastonmuutoksesta ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista.

– Täkäläiset ovat myös hyvin kansainvälisiä. Brightonilaiset vastustivat voimakkaasti Brexitiä, pidämme itseämme eurooppalaisina, Burgess sanoo.

Edistyksellisiä arvoja vaaliva Brightonin äänestäjäkunta aiheuttaa päänvaivaa kaksipuoluejärjestelmässä. Brightonissa moni äänestää Labourin lisäksi vihreitä. Samanmielisten äänet hajautuvat eri puolueille.

– Jotta saisimme viestin paremmin perille, korostamme, että olemme ainoa puolue, joka voi kansallisesti olla todellisena vastavoimana konservatiiveille, Burgess sanoo.

– Jos kokee olevansa erilainen ja radikaali, voi olla houkuttelevaa äänestää pientä puoluetta. Mutta sellaista äänestämällä ei voi saada hallitusta ja muuttaa asioita, joista ihmiset todella välittävät. Siksi on niin tärkeää, että täällä on Labourin kansanedustajia.

Britanniassa on isot tuloerot, myös alueiden väliset erot ovat suuria. Vauras Lontoo painii hyvin erilaisten ongelmien kanssa kuin Brighton, jossa on paljon köyhyyttä ja asunnottomuutta.

– Energiakriisi ja hintojen nousu ovat uskomattoman kovia iskuja monille ihmisille. Asumiskustannukset Etelä-Englannissa ovat erittäin korkeat, etenkin Brightonin kaltaisissa paikoissa, Burgess sanoo.

Tuleva talvi on kova paikka pienituloisille. Kun kelit kylmenevät, moni britti voi joutua valitsemaan, pistääkö vähät rahansa lämmitykseen vai lääkkeisiin.

– Ihmisten on maksettava aivan päättömiä rahasummia asumisesta. Mitä tulee kriisin ratkaisemiseen, Labourin lähestymistapa on hyvin erilainen kuin konservatiivien, Burgess sanoo.

Mutta Iso-Britanniassa konservatiivit ovat edelleen vallankahvassa, vaikka gallupien mukaan suosio on sulanut olemattomaksi. Vaaleihin on vielä aikaa.

*

Tämä on ilmaisnäyte Demokraatin printtilehdestä. Juttu on julkaistu numerossa 18/2022.