Järjestin toukokuun lopulla Kokkolassa yleisölle avoimen Rauha maassa -keskustelutilaisuuden osana 15-vuotisen kansanedustajaurani juhlistamista. Keskustelukumppanini oli presidentti Tarja Halonen, joka toimii tällä hetkellä YK:n pääsihteeri António Guterresin rauhanvälityspaneelin jäsenenä. Olen saanut tehdä presidentti Halosen kanssa vuosien saatossa yhteistyötä monissa eri kysymyksissä – nyt meitä yhdistää rauhanvälitystyö. Pohdimme konfliktien luonteen muutosta, mistä syystä aseelliset selkkaukset ja sodat syttyvät ja mitä tarvitaan, jotta niistä voidaan rakentaa polku kohti kestävää sovintoa ja vakaita yhteiskuntia. Yhdessä peräänkuulutimme Suomelta lisää aktiivisuutta ja aloitteellisuutta kestävän kehityksen ja rauhan kysymyksissä.

Minne menet, maailma? –kysymykseen haettiin vastausta kansanedustaja Susanna Huovisen läksiäisseminaarissa kesäkuun alussa. Susanna johdatti keskustelua, johon osallistuin Tarja Halosen ja Paavo Lipposen rinnalla. Maailmanpolitiikassa huolta herättää esimerkiksi suurvaltojen pörhistely, uhittelukin. Presidentti Halonen totesi huolen olevan ymmärrettävää, sillä isojen valtioiden heijastusvaikutus on erittäin suuri. Hänen mukaansa suurilla pitää olla myös suurempi vastuu. Itse nostin Yhdysvaltojen osalta esiin yhteiskunnan kahtiajaon, joka tuntuu vain syvenevän pelottavalla tahdilla. Paavo Lipposella oli vahva viesti oman maanosamme lähitulevaisuuden osalta: Ei anneta periksi, vaan sitoudutaan jälleen kerran eurooppalaisiin perusarvoihin. Keskustelun johtopäätös oli, että mustavalkoista vastausta seminaarin monisyiseen kysymykseen ei ole. Keskustelun henki oli kuitenkin hyvin myönteinen ja usko vahva siihen, että maailmanlaajuiseen kehitykseen voidaan vaikuttaa yhdessä toimien.

Tällä viikolla myös eduskunta kävi ajankohtaiskeskustelun monenkeskisen yhteistyön haasteista. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on politiikan alue, jossa kaikilla puolueilla on tahto pyrkiä mahdollisimman laajaan yksimielisyyteen. Tämä sävel kuului myös tiistaina käydyssä keskustelussa, jossa hallitus-oppositio –rajan yli annettiin vahva tuki sääntöpohjaiselle yhteistyölle, jota esimerkiksi juuri YK edustaa. Kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän puolustaminen ja edistäminen on yksi Suomen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikan strategisista painopisteistä. Ilmastonmuutos, pakolaisuus, globaali eriarvoisuus, veroparatiisien kitkeminen, terrorismin kukistaminen ja köyhyyden poistaminen ovat kaikki megaluokan kysymyksiä. Mikään kansa tai valtio, vaikka kuinka suurikin, ei voi yksin löytää näihin ratkaisuja.

Puolueessa pitkään ja huolella johdollani valmisteltu globaalipolittiinen ohjelma tuotiin niinikään julkisuuteen parisen viikkoa sitten. Ohjelmaan ja siinä lanseerattuun kahdeksan kohdan listaan, globaalikasiin, kannattaa tutustua huolella, jotta SDP:n konkreettiset esitykset kestävämpään kehitykseen tulevat tutuiksi. Meiltä löytyy vastauksia kansalaistenkin usein esittämään kysymykseen ”Mitä Suomi voi tehdä?”.  Tässä pari nostoa: Ilmastonsuojelussa Suomen ja EU:n on jatkettava vahvaa sitoumustaan Pariisin ilmastosopimukseen ja vahvistettava G20-yhteistyössä muotoutunutta EU:n, Kiinan ja Kanadan vetämää ilmastofoorumia. Aseidenriisunnassa Suomen tulee aktivoitua kansainvälisessä aseidenriisuntapolitiikassa ja sääntelyssä ja tuettava ponnisteluja ydinaseettomuuden puolesta esimerkiksi Lähi-idässä.

Suomella onkin tuhannen taalan vaikuttamispaikka, kun EU-puheenjohtajuuskautemme alkaa ensi keväänä. Olisi varsin luontevaa, että puheenjohtajakauden ohjelmaan nousisi monenkeskisen yhteistyön puolustaminen, Afrikka ja rauhanvälitys. Aiemmin tällä viikolla sosialidemokraatit julkistivat oman esityksensä Suomen EU-puheenjohtajuuskauden teemoiksi, ja kattoteemaksi onkin nostettu Afrikka-ulottuvuus. SDP on mukana pääministeri Sipilän vetämässä parlamentaarisessa EU-puheenjohtajuusvalmistelussa, minkä lisäksi haluamme omilla teeseillämme rohkaista keskusteluun ja aloitteellisuuteen. Susanna Huovisen seminaarissa Paavo Lipponen kehotti Suomea aktiivisuuteen EU:ssa mukaillen Gandhia: ”Jos et tee mitään, saat tyytyä kohtaloosi mutta jos teet jotain, voit vaikuttaa siihen, miltä kohtalo näyttää.”

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.