Eläkkeellä olevan politiikan toimittajan Vesa Sompin elämäkerta Matti Huutola – heikomman puolella (Otava) osuu ajankohtaiseen saumaan. Työ palkansaajakeskusjärjestö SAK:n varapuheenjohtajana päättyy pian eläköitymiseen 16 vuoden jälkeen.

“Vähän erilainen” elämäkerta avaa ikkunaa vasemmistoliiton, eduskunnan ja ay-liikkeen kulissien taakse ja kertoo Huutolan elämänvaiheiden lisäksi erilaisista sattumuksista, kommelluksista, joita 61-vuotiaan Lapin miehen matkalla on sattunut aika viljalti.

Saatuaan kirvesmiehen tutkinnon kouraansa Huutola suunnisti rakennustyömaalle heti seuraavana päivänä. Tie poliittiseksi toimijaksi lähti ruohonjuuritasolta, kun hänet valittiin Rakennusliiton Lapin aluetoimitsijaksi. Vasemmistoliiton kansanedustajaksi hän nousi 1998, mutta putosi 2003 vaaleissa, joka oli tavattoman suuri pettymys Huutolalle itselleen.

– He ovat erilaisia persoonia kaikki ja jokaisen kolmen aikana työmarkkinapolitiikassa on tapahtunut paljon muutoksia. Kaikki ovat olleet valtavan hyviä työkavereita, ja meillä on ollut molemminpuolinen luottamus, Huutola painotti Demokraatille elämäkerran julkistustilaisuudessa.

– Se on tehnyt työstä mielenkiintoisen, valtavan hektisen, ja olen nauttinut joka päivästä. Minusta on aina ollut aamulla mukava herätä ja odottaa tulevaa työpäivää. En tiedä, olenko hullu vai mikä, hän naurahtaa.

Hän arvelee, että SAK:laisen kentän piirissä ei edes ymmärretä, kuinka merkittävä järjestö SAK ja suomalainen ay-liike on – kuinka se vaikuttaa miljoonien ihmisten tulevaisuuteen ratkaisuillaan.

– Joskus ratkaisut ovat olleet erittäin raskaita ja jopa myrkyllisiä, kuten kiky-sopimus. Mutta laittaisin kuitenkin ay-liikkeen aikaansaamien sopimusten perään pitkän urani aikana ison plussan.

Nyt hän näkee mustia pilviä. Aiemmin työmarkkinaneuvotteluissa vastapuolen linjauksia oli halu ymmärtää ja etsiä yhteisen näkemyksen mahdollisuutta sopimuksen aikaansaamiseksi.

– Tämä konsensus on työmarkkinapolitiikassa täysin hukassa, enkä tiedä, onko siihen edes paluuta.

Yhdeksi keskeiseksi syyksi sopimusyhteiskunnan kaatumiselle hän löytää Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta, joka pisti stopin keskitetyille ratkaisuille.

– Olemme katastrofin partaalla, kun kaikki yrittävät ottaa sen, mikä on otettavissa. Jos muut eivät suostu, sopimusta ei synny. Nyt pitäisi saada maan hallitukselle budjettiriiheen työmarkkinoiden yhteisiä näkemyksiä työllisyyden edistämiseksi. Yksi osapuoli on ilmoittanut, että jos sen esitykset eivät mene läpi, neuvottelupöytään ei tulla. Tämä muutos on uskomaton, Huutola kuvailee tilannetta.

Toinen suuri muutos 16 vuoden aikana liittyy työnantajapuolen politisoitumiseen. Huutolasta näyttää siltä, että Jyri Häkämiehen (kok.) aikana EK on yhä enemmän kokoomuksen “puisto-osasto”.

– Työnantajajärjestöihin on pestattu töihin kokoomuslaisia ja keskustalaisiakin, joista kaikki ovat käyneet läpi poliittisen koneiston.

Huutola laskeskelee, että kaikki keskeiset henkilöt EK:ssa, samoin kuin Keskuskauppakamarissa ja Suomen Yrittäjissä, ovat hyvin poliittisesti sidonnaisia. Hän määrittelee kirjassa yrittäjäjärjestön toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen (kesk.) populistiksi ja työmarkkinoiden häiriköksi.

– Yritetään antaa kuvaa, ettei heillä ole poliittista agendaa, ja piikkiä osoitetaan vain SAK:hon.

Sen sijaan Huutolan mielestä SAK:laisen ay-liikkeen ja vasemmistopuolueiden liian tiiviiksi joskus moitittu suhde on laimentunut selkeästi, käytännössä olemattomiin.

– Enemmän se on luontevaa vuoropuhelua ay-liikkeen ja vasemmistopuolueiden kanssa. En jaksa uskoa, että yksikään vasemmistopuolueen vetäjä olisi soittanut kenellekään SAK:n puheenjohtajalle, että teidän on toimittava näin.

Hän huomauttaa, että SAK:laisen ay-liikkeen ja työväenpuolueiden näkemykset ovat hyvin samankaltaisia, monet valtakunnan poliitikoista ovat olleet ay-aktiiveja, joten he tietävät työmarkkinamaailman sisällön.

– Vuoropuhelu on silloin helpompaa, mutta se ei tarkoita puuttumista SAK:n päätöksentekoon.

Huutola muistaa kuinka SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Lyly ohjeisti, että “jos poliitikko soittaa kesken neuvottelun, sulkekaa puhelin.”

Työnantajaleirin tiivistäessä yhteistyötään Huutolan mielestä myös työntekijäpuolen pitäisi tehdä niin. SAK:n ja toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n yhdistäminen ei näytä ottavan vielä tulta.

– Kannustan työmarkkinapolitiikan kovia toimijoita avoimeen vuoropuheluun ja rohkeisiin keskusteluihin yhdistämisen tarpeesta. Ei pidä pelätä keskustelua. Kaikki järkisyyt puhuvat yhdistymisen puolesta. Tavoitteet ovat samat molemmissa keskusjärjestöissä isoissa linjauksissa, hän vetoaa.

Sen sijaan joskus väläyteltyä SDP:n ja vasemmistoliiton liittymistä yhteen Huutola ei kannata, vaikka puolueiden poliittisissa tavoitteissa ei tunnu nyt olen suuria näkemyksellisiä eroja. Hän patistaa entistä parempaan yhteistyöhön.

Vuoden 2011 suuren eduskuntavaalivoiton, “jytkyn”, jälkeen perussuomalaiset uhosivat valloittavansa seuraavaksi ay-liikkeen. Sitä ei ole näkynyt. Huutola uskoo, että on luottamushenkilöitä, jotka tunnustautuvat perussuomalaisiksi.

– Yksi syy on varmaan se, ettei siellä (työpaikoilla) heillä ole sellaista osaamista ja ammattitaitoa eikä puolueella edes poliittista linjaa työmarkkina-asioissa. Ei tyhjästä voi nyhjästä.

Huutolan seuraajaksi on valittu Katja Syvärinen, ensimmäinen nainen varapuheenjohtajan tehtävässä.

– SAK:ssa on Suomen paras työelämän asiantuntemus. Meillä on niin rautainen osaajajoukko, heidän osaamiseensa on hyvä tukeutua ja heitä kannattaa hyödyntää. Ei tarvitse itse tietää kaikkea, hän uskaltautuu evästämään.

Sopimusyhteiskunnan kaatumisesta huolestunut Huutola uskoo, että Syvärinen pystyy omalla persoonallaan rakentamaan yhteistyötä eri puolille, jotta luottamuksellinen maailma ei katoa.

Matti Huutolaa on jo houkuteltu kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi. Hän ei ole vastannut kyllä, mutta ei myöskään ei.

– En sulje pois yhtään mitään, jos mielenkiintoista työtä tarjotaan, ja jossa voin olla avuksi. Mutta nyt haluan antaa hetken aikaa itselleni ja perheelleni.

Ja jossain vaiheessa Etelä-Suomi vaihtuu Lappiin pysyvästi.