Tämä selviää Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kyselystä. Inkluusio tarkoittaa jokaisen oikeutta opiskella yhdenvertaisesti kaikille yhteisessä koulussa. Kun inkluusio toteutuu, lapsi tai nuori saa riittävästi tukea.

OAJ:n puheenjohtajan Katarina Murron (kuvassa) mukaan oppimisen tuki linkittyy vahvasti myös suomalaisnuorten Pisa-tuloksiin.

– Ne näyttävät huolestuttavilta yhteiskunnan oppimisen tason kannalta. Olemme aika lailla vedenjakajalla koulutuksen ja osaamisen suhteen. Suunnan on nyt käännyttävä, jotta varmistamme sivistys- ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden ja osaajien saamisen tulevaisuuden työmarkkinoille, Murto korosti esitellessään kyselyn tuloksia.

– Mutta kyselyn tuloksetkin osoittavat, että se ei toimi käytännössä toivotunlaisesti.

Murto itse en pidä realistisena sitä vaihtoehtoa, että inkluusio purettaisiin kokonaan.

– Mutta se pitää saada käytännössä toimivaksi. Sen edellytyksenä on riittävä tuki omassa luokassa ja omassa lähikoulussa sekä tarpeellinen määrä erityisopettajia ja erityisluokanopettajia luokan- ja aineenopettajien työpareina.

Hän muistuttaa, että osalle oppilaista erityisluokka oppimisympäristönä ei ole vastoin inkluusiota.

– Inkluusion tavoitteena on, että kaikki voisivat olla niin sanotussa normaalissa opetuksessa. Mutta toisaalta voi kysyä, onko oppilaan edun mukaista olla integroituna tavalliselle luokalle, jos hänelle voisi tarjota vahvempaa oppimisen tukea erityisluokassa tai pienryhmässä tai sitten niin, että luokassa olisi vähemmän oppilaita.

OPPIMISEN tuen tarve perusopetuksessa on kasvanut vuosi vuodelta. Jo lähes neljännes (23 %) perusopetuksen oppilaista sai tehostettua tai erityistä tukea vuonna 2021.

– Luokassa voi olla lähes 30 oppilasta ja useita, jotka tarvitsevat tehostettua tai erityistä tukea. Tilanne on käytännössä mahdoton, jos erityisopettajaa ei ole saatavilla. Siitä kärsivät kaikki. Kukaan ei saa riittävän laadukasta opetusta, koska yksi luokanopettaja ei ehdi keskittyä henkilökohtaiseen ohjaamiseen ja opettamiseen, Murto painottaa.

Lasten ja nuorten ongelmien kirjo vaihtelee: toisilla on mielenterveyteen liittyviä haasteita, joillakin kognitiivisia tai lukemiseen, kirjoittamiseen tai matemaatiikkaan liittyviä ongelmia. Ongelmat voivat näkyä käytöshäiriöinä.

– Opettajan aika menee muutaman auttamiseen ja muut jäävät huomioimatta. Sekään ei ole oikeudenmukaista muiden oppilaiden kannalta, Murto huomauttaa..

Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus saada tukea heti tarvittaessa joko tilapäisesti tai pidempiaikaisesti. OAJ kysyi luokan- ja aineenopettajilta sekä rehtoreilta heidän arviotaan oppimisen tuen toteutumisesta.

Kriittisimmän vastauksen antoivat aineenopettajat. Heistä reilu viidennes eli 22 prosenttia vastasi, että oppilaiden tuki toteutuu huonosti tai erittäin huonosti. Samaa mieltä oli 16 prosenttia luokanopettajista. Rehtoreista näin katsoi vain viisi prosenttia.

Luokan- ja aineenopettajien mielestä eniten puutteita oli osa-aikaisessa erityisopetuksessa ja erityisluokkamuotoisessa erityisopetuksessa.

OAJ:N MUKAAN käytännöissä on suuria kunta- ja jopa koulukohtaisia eroja.

– Yläkoulun puolelta löytyy kuntia, jotka tulkitsevat lakia niin, että erityisluokkia ei saa enää olla. Ne haluavat täydellistä inkluusiota, mutta niillä ei ole resursseja toteuttaa tätä tahtotilaa, koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen kertoo.

Murto korostaa, että oppimisen tuki pitää saada varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle toimivaksi koko oppimispolun läpi, vaikka tämänkertainen kysely koskikin perusopetusta.

– Mitä pitempään tuen tarve viivästyy, sitä enemmän oppimisvaikeudet kertautuvat.

OAJ pyysi luokanopettajia, aineenopettajia ja rehtoreita nimeämään, mitkä seikat kolmiportaisessa tuessa kaipaavat eniten korjaamista. Kärkeen nousi (33 % vastauksista) vaatimus vähemmistä kirjallisista suunnitelmista ja vähemmästä dokumentoinnista.

– Ne lisäävät opettajan työmäärää ja hidastavat prosesseja, että oppilas saisi tukea riittävän nopeasti.

Toiseksi eniten mainintoja (28 % vastauksista) sai vaatimus oppilaan vahvemmasta oikeudesta erityisluokkaan.

– Yksi perusongelmista on, ettei pedagogisten asiakirjojen laatiminen johda mihinkään, koska osa-aikaisen ja kokoaikaisen erityisopetuksen resurssit ovat riittämättömät.

Toiseksi isoksi pulmaksi nousi se, että tehostetun ja erityisen tuen oppilaita voidaan integroida yleisopetuksen ryhmiin ilman, että määrää mitenkään rajoitetaan.

– Integraation ajatuksena oli, että erityisopettajan antama tuki tulisi mukana yleisopetuksen ryhmään, mutta näin ei läheskään aina tapahdu.

Yhden opettajan vastuulla olevien oppilaiden määrä on kasvanut sitä mukaa, kun ryhmäkoot ovat kasvaneet. OAJ vaatiikin ryhmäkoon pienentämistä, kun tuen oppilaita on integroitu ryhmään.

– Tehostetun tuen ja erityisen tuen oppilaiden tulisi aina automaattisesti pienentää ryhmäkokoa. Jokaisen tehostetun tuen oppilaan pitäisi pienentää ryhmää laskennallisesti puolikkaalla oppilaalla ja erityisen tuen oppilaan yhdellä oppilaalla. Tällöinkin integraation edellytyksenä olisi, että kaikille oppilaille voidaan antaa opetusta turvallisesti ja opetussuunnitelmien mukaisesti.

OAJ on vaatinut lisäksi opettajarekisteriä, josta voidaan seurata, paljonko erityisopettajia ja erityisluokanopettajia missäkin tarvitaan.

OAJ KANTELI keväällä 2021 eduskunnan oikeusasiamiehelle opetushallituksen epäselvistä ohjeista: lakia on tulkittu hyvin kirjavasti. Päätöstä odotetaan lähiaikoina.

Murto huomauttaa, että kaikki tuntuvat olevan aika lailla yhtä mieltä siitä, että inkluusio ei toimi. Hänen mielestään asiassa pitäisi erityisesti kuunnella nyt opettajia, jotka näkevät ongelmat käytännössä.

OAJ:lta lähtee viesti kahteen suuntaan: eduskunnan olisi syytä täsmentää lainsäädäntöä tuen osalta. Kuntapäättäjillä taas on avaimet käsissä korjata tilannetta kohdentamalla rahoitusta ongelmakohtiin.

OAJ:n syys-lokakuussa 2022 toteuttamaan kyselyyn vastasi 2 205 peruskoulun luokanopettajaa, aineenopettajaa ja rehtoria kautta maan.