Yllätys on saattanut olla melkoinen saatuasi laskun. Käyntimaksuihin ovat tulleet huimat korotukset. Selvittelin eri hyvinvointialueiden hinnoittelua ja sama kehitys on nähtävissä joka alueella.

Syy korotettuihin taksoihin on yksiselitteisesti alueiden heikko taloudellinen tilanne, joka johtaa paitsi soteuudistuksen mukanaan tuomaan uudelleenjärjestelyyn ja kuntien alibudjetointiin. Merkittävin syy on hallituksen leikkaukset alueiden rahoitukseen.

Aikaa olisi pitänyt antaa enemmän, jotta organisaatioita oltaisiin ehditty kehittää taloudellisestikin kestävämpään suuntaan. Samaan aikaan rahaa on kyllä ollut jakaa yksityisille palveluntuottajille.

SAMAAN aikaan lääkkeiden hinnan nousun ja omavastuurajan nostamisen myötä monissa talouksissa ollaan tosi tiukassa tilanteessa.

Tähän kun lisätään joukko muita sosiaalitukien ja työelämän heikennyksiä sekä kansalaisten yleinen taloudellinen epävarmuustekijä eli ihmiset, joilla olisi varaa kuluttaa, harkitsevat ainakin isompien hankintojen siirtämistä. Tämä taas näkyy useimmilla aloilla työvoiman vähentymistarpeena. Näin ollen noidankehä on valmis.

Olisiko aika keskustelulle, mitä tukia yhteiskunnalla on varaa maksaa ja mihin niitä on järkevää suunnata, että niistä olisi se hyöty, mitä niillä on tarkoitus olla. Sama keskustelu tulisi käydä resurssien suhteen.

Yksi lääke hyvinvointialueiden rahoituksen suhteen olisi antaa niille verotusoikeus. Tämä tulee kuitenkin hoitaa niin, ettei kokonaisverotus nouse ja tätä tule seurata ja tehdä kokonaisarviota pitkin matkaa.

Lapsilisä on aihe, joka on lähes pyhä, riippumatta miltä poliittiselta puolueelta asiaa kysyy. Sillä on pitkä perinne.

Lapsilisälaki tuli voimaan 1.10.1948. Lakiin on matkan varrella tehty korjauksia, yhteiskunnassa tapahtuneista, esimerkiksi lasten syntyvyyteen kohdistuneista muutoksista johtuen.

Olisiko aika ottaa keskusteluun termi progressiivinen lapsilisän maksuperuste?

ON perheitä, joille lapsilisät ovat välttämätön tulolähde. Toisessa päässä janaa on kotitalouksia, joissa sillä ei ole minkäänlaista taloudellista merkitystä. Suurin osa perheistä asettuu siihen välimaastoon. Tämä tukee ajatusta lapsilisän maksusta tulotason tai varallisuuden mukaan.

Toinen asia, johon päättäjien on vaikea ottaa selvää kantaa, ovat yritystuet. Se on asia, josta ei tavallisella kansalla ole juurikaan käsitystä. Se tosin on tiedossa, että tukiviidakossa olisi viidakkoveitsellä töitä. Maksetaanko tukia elinkelvottomille yrityksille?

Entä yrityksille, joiden verot eivät ohjaudu Suomeen? Suuret yritykset joiden toiminta on vakiintunut ja jotka maksavat huomattavia osinkoja eivät tulisi kuulua joukkoon, jotka saavat yritystukia.

Eri tukimuodoista puhuttaessa ei aina tulla ajatelleeksi, mitkä tahot sitä saavat. On olemassa joukko asioita, joita tuetaan verovaroin ja hyvä niin, mutta on myös tahoja, joita tulisi tarkastella siitä näkökulmasta, täyttävätkö ne tukiaisille yleisesti asetettavat perustelut. Nähdäkseni myös sosiaalietuuksissa on käytetty ns. harkinnanvaraista perustetta.

Vielä jos palaan erilaisten palvelumaksujen korotuksiin, niin ne ovat jonkinasteista piiloverotusta, joka kipeimmin sattuu alempaan tulotasoon. Matalista eläkkeistä ja työttömyyskorvauksista maksetaan samat palvelutaksat kuin 10 000 euron kuukausituloista.

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien varapuheenjohtaja ja kunta- ja aluepäättäjä Vaasasta.