Mielipiteet
7.3.2017 14:10 ・ Päivitetty: 7.3.2017 14:06
Omaishoitajien ahdinko syvenee pk-seudulla
Helsingistä on kuulunut kummia. Ennen joululomia pelkällä virastopäällikön päätöksellä omaishoidon tuen kriteereitä päätettiin tiukentaa Helsingissä dramaattisesti. Muutos on isoin vuosiin ja kurjistaa kohtuuttomalla tavalla omaishoitajien – tässä tapauksessa erityisesti alle 18-vuotiaiden lasten omaishoitajien – asemaa. Asia tuli suurena ja täytenä yllätyksenä lasten omaishoitajille, joista ensimmäiset saivat tiedon heikennyksistään helmikuussa postitse. Yllätyksenä se tuli myös monille poliitikoille. Asiaa ei nimitäin tuotu ollenkaan vastuulautakunnan eli sosiaali- ja terveyslautakunnan esityslistoille saati päätettäväksi. Omaishoitajat nostivat asiasta kovan metelin – oikeutetusti ja syystäkin.
Omaishoidon tuen tiukennusten taustalla on lakimuutos, jonka tavoitteena on taata omaishoitajien vapaat kaikille. Lakia ei uudistettu omaishoitajien aseman heikentämiseksi. Nyt Helsingissä kuitenkin heikennetään yhden omaishoitajaryhmän – lasten omaishoitajien – asemaa eli käytännössä maksatetaan lakimuutoksen kaupungille aiheuttamat kustannukset heidän kukkarostaan.
Omaishoidon tuen tiukennukset johtavat pahimmillaan siihen, että arviolta 10 prosenttia tuen saajista putoaa kokonaan omaishoidon tuen ulkopuolelle. Se koskisi noin 400 omaishoitajaa Helsingissä. Lisäksi monilla tuen taso tippuisi nykyisestä useita kymmeniä euroja kuukausittain, jopa tätäkin enemmän.
Vaikka kunnallisessa päätöksenteossa virkamiehet voivat toimia ja tehdä päätöksiä erinäisissä asioissa delegointisäännösten antamien reunaehtojen mukaisesti, ei tätä asiaa olisi kuitenkaan saanut hoitaa näin, sillä omaishoitajien laissa säädettyjen oikeuksien yli ei myöskään voi kävellä miten tahansa. Tuen kriteerien muutokset tulisi ehdottomasti käsitellä vastuulautakunnassa – eikä pelkkänä tiedotusasiana. Kyse on niin isosta ja merkittävästä asiasta, että se tulisi tuoda lautakunnan päätettäväksi.
Täytyy myös pitää mielessä, että omaishoitajat elävät arkeaan jo nyt erittäin uupuneina ja kuormittuneina, monet itsekin työelämästä luopuneina tai siellä joten kuten sinnittelevänä. Useilla on vakavia terveys- ja jaksamisongelmia. Yksi omaishoitajan alimman maksuluokan mediaanitukisumma – kaupungista ja kunnasta riippuen – liikkuu 400 euron tietämillä. Vertailun vuoksi: pelkkä yhden laitosvuorokauden hinta on keskimäärin samaa luokkaa. Omaishoitajat tekevät siis äärimmäisen halpaa, erittäin kustannnustehokasta ja hyvin paljon yhteiskunnalle ilmaista, yhteiskunnan varoja säästävää työtä itseään säästämättä.
Onkin erittäin tärkeää, että niin Helsingissä kuin kaikissa Suomen muissakin kunnissa ja kaupungeissa ymmärretään tämä omaishoitajien korvaamaton työpanos. Päätöksentekijöiden tulee saada tarkkaan tietää kustannusvaikutukset ja vaikuttaa asioihin siten, että omaishoidon tukeen, omaishoitajiin ja –hoidettaviin pikemminkin panostetaan lisää. Varsinkaan ei saa leikata omaishoidon sitovuuteen ja vaativuuteen nähden jo ennestään varsin vaatimattomia tukisummia.
Tämä on viime kädessä poliitikkojen arvovalinta. On heidän tehtävänsä pitää huolta omaishoidon tuen riittävästä tasosta ja omaishoitajien työn arvostamisesta ja siihen panostamisesta. Poliitikkojenkin on syytä katsoa itseään peilistä: onko delegoinnin myötä annettu virkamiehille jo liikaa valtaa joissakin kuntalaisille merkittävissä asioissa?
Lisää aiheesta
Kirjoittaja on myös omaishoitajaperheen isä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.