– Niin uutisissa kuin vaalipaneeleissakin keskustellaan jatkuvasti työvoimapulasta. On surullista, että vastaukseksi esitetään kerran toisensa jälkeen sosiaaliturvaleikkauksia ja paikallista sopimista, vaikka selvitysten mukaan yksi pääasiallisista esteistä työsuhteiden syntymiselle on vääränlainen tai puuttuva osaaminen. Sitä ei ansiosidonnaisen leikkauksilla muuksi muuteta, Malm sanoo tiedotteessaan.

Malm toivoo, että puolueissa olisi leikkauspuheiden sijasta enemmän valmiutta panostaa aidosti jatkuvan oppimisen kehittämiseen.

– Meidän on panostettava työikäisen väestön osaamisen kehittämiseen, jos haluamme nostaa työllisyysasteen 80 prosenttiin. Suomella ei ole varaa siihen, että työkykyisiä ja töihin haluavia ihmisiä jää työllistymättä, koska heidän osaamisensa ei vastaa työmarkkinoiden tarpeita.

– Kaikilla ei ole mahdollisuutta suorittaa kokonaista tutkintoa esimerkiksi työn ohessa, eikä se ole läheskään aina myöskään tarpeen. Tarvitaan joustavia vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat osaamisen päivittämisen ja kehittämisen mahdollisimman monelle elämäntilanteesta riippumatta.

MALM toteaa tiedotteessa, että ongelma on tunnistettu myös vastikään julkaistussa jatkuvan oppimisen strategiassa, joka sisältää esityksen ”pienten osaamiskokonaisuuksien” kehittämisestä.

– SDP:ssä olemme jo aiemmin esittäneet ajatuksen uudesta ”työelämäkoulutuksesta” eli lyhytaikaisesta, ei tutkintoon johtavasta koulutuksesta, joka mahdollistaisi osaamisen päivittämisen ja täydentämisen työuran aikana. Toivottavasti tälle löytyy tukea, jotta asia etenee ensi vaalikaudella.

Malm huomauttaa kuitenkin, että pelkät poliittiset päätökset eivät riitä ratkaisuksi työvoimapulaan, vaan myös yritysten on huolehdittava siitä, että ne ovat houkuttelevia työnantajia. Työilmapiirin ja johtamisen täytyy olla kunnossa ja työstä saatavalla palkalla pitää tulla toimeen.

– Viimeistään työvoimapula on osoittanut, että osaava työvoima on kuluerän sijasta tuottavuuden tae. Siksi onkin ihmeellistä, että kaikki työnantajat eivät ole vieläkään valmiita panostamaan työvoiman sitoutumiseen vaan huutavat valtiota apuun. On tässä myös työnantajalla vastuuta. Vaaditaanko koulutusjärjestelmää tuottamaan täysin valmiita osaajia vai ollaanko itsekin valmiita panostamaan työntekijöiden osaamisen kehittämiseen?