Filatov puhui parlamentaarisen yleiskokouksen istunnossa, jossa käsittelyssä oli ranskalaisen kansanedustaja Sylvain Wasermanin raportti ”Improving the protection of whistleblowers all over Europe”.

– On tärkeää, että ihminen, joka havaitse yhteisen edun vastaista toimintaa, väärinkäytöksiä tai laittomuuksia, voi turvallisesti ja nimettömänä ilmoittaa havainnoistaan, Filatov sanoi tiistaina pitämässään puheessa.

Hän muistutti ilmiantajien paljastaneen muun muassa laillisesti kerätyn tiedon väärinkäyttöä, veronkiertoa ja monia muita yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta rapauttavia tekoja. Myös rahanpesu, ruokaturva, ympäristörikokset ja ydinturvallisuus voivat olla ilmiannon kohteena.

– Siksi on löydettävä uusia välineitä. Yritykset ovat kansainvälisiä ja niiden toiminnot ylittävät valtakuntien rajat. Sen vuoksi on tärkeää etsiä yhtenäisiä pelisääntöjä sille, miten väärinkäytöksistä raportoivia henkilöitä suojataan eri maissa.

Euroopan unionissa on valmisteilla ilmiantajien suojaa koskeva direktiivi, jolle alkusysäyksen antoi Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous suositellessaan vuonna 2010 ilmiantajien suojelua koskevan yleissopimuksen laatimista.

– Tämä on hyvä esimerkki Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen työn vaikuttavuudesta eli siitä, miten täällä käsittelemiemme raporttien ehdotukset voivat päätyä EU-direktiiviksi. Asia on ajankohtainen, mistä kertoo se, että ratkaisuja etsitään niin YK:ssa, OECD:ssä kuin G20-maidenkin kesken, Filatov sanoi puheessaan.

Tekeillä olevasta direktiivistä huolimatta Wasermanin raportissa pidetään edelleen kiinni ajatuksesta, että Euroopan neuvoston pitäisi laatia ilmiantajien suojelusta sitova yleissopimus. Filatov on samaa mieltä. Koska kaikki Euroopan neuvoston jäsenet eivät ole EU:n jäseniä, on Filatovin mukaan tärkeää, että ilmiantajien suojelu etenee myös näissä maissa.

Ilmiantajalla tarkoitetaan henkilöä, joka raportoi tai paljastaa julkista intressiä uhkaavaa vai vahingoittavaa toimintaa koskevia tietoja, jotka hän on saanut tietoonsa hoitaessaan työhönsä liittyviä tehtäviä julkisella tai yksityisellä sektorilla. Englanninkielisen ”whistleblower” –termin suomennoksina on käytetty myös pilliinpuhaltajaa, paljastuksentekijää ja tietovuotajaa.

– Meillä jokaisella on vastuu oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, mutta väärinkäytöksiin puuttumista pelätään. Siksi on tärkeää luoda mekanismeja, joilla laittomuuksista ilmoittaminen helpottuu, Filatov sanoo.