Eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja, kansanedustaja Eva Biaudet (r.) totesi, että tutkimusvuonna 2017 eduskunnan valiokuntien käyttämistä asiantuntijoista naisia oli 41 prosenttia ja miehiä 59 prosenttia. Naisten osuus lisääntyi 7,5 prosenttiyksikköä verrattuna vuoteen 2005, jolloin seuranta toteutettiin edellisen kerran.

Asiantuntijoiden sukupuolijakauma oli vuonna 2017 tasapainoinen 10 valiokunnassa eli naisia ja miehiä oli 40–60 % (10/16 valiokunnasta).

Biaudet kiinnitti kuitenkin huomiota etenkin perustuslakivaliokunnan yksipuoliseen jakaumaan. Siellä vain noin 30 prosenttia asiantuntijoista on naisia.

Vain sivistysvaliokunnassa käytetyistä asiantuntijoista enemmistö on naisia. Valiokuntia on nyt 17, kun uusi tiedusteluvalvontavaliokuntakin on aloittanut toimintansa.

Kansanedustajien naisenemmistö on vain kahdessa valiokunnassa, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja kenties joidenkin mielestä yllättäen juuri tiedusteluvalvontavaliokunnassa.

Kyselystä kansanedustajille selvisi, että pääsääntöisesti kansanedustajat pitävät aktiivista tasa-arvon edistämistä eduskunnassa tärkeänä.

Biaudet kiinnitti kuitenkin huomiota esimerkiksi  siihen, että hallituksen esityksistä vain pieneen murto-osaan tehdään kunnollinen sukupuolivaikutusten arviointi.

THL:n kehittämispäällikkö Reetta Siukola esitteli tutkimuksen tuloksia. Tällä hetkellä 47 % kansanedustajista on naisia.

Valiokuntien puheenjohtajapaikoista 59 % on tällä hetkellä naisilla. Sen sijaan eduskuntaryhmien puheenjohtajisssa on vain kaksi naista. Valtaosa ministereistä on kuitenkin naisia.

THL:n kyselyyn vastasi reilut 70 kansanedustajaa, vastanneista 2/3 oli naisia.

Siukola tiivisti, että tasa-arvopolitiikassa nähdään mahdollisuuksia edetä ja vaikuttaa, mutta kiintiöajattelu ei saa kannatusta. Edustajat ovat pääosin tyytyväisiä tasa-arvotoimiin ryhmissään, mutta aktiiviselle tasa-arvotyölle eduskunnassa nähdään tarvetta.

Siukola tarkensi tutkimustuloksia asiantuntijoista. Yksi epäkohta on se, että tutkimuksen ja oppilaitosten asiantuntijoista vain neljännes oli naisia.

Tällä hetkellä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua ei eduskunnasta myöskään ole, mikä voisi luoda tavoitteellisuutta ja jatkuvuutta ja mahdollistaa seurantaa tasa-arvotyön edistymiselle. Sukupuolen moninaisuuteen liittyviin käytäntöihin pitäisi myös kiinnittää Siukolan mukaan huomiota.

Kommenttipuheenvuoron pyydetysti käyttänyt ja aiemmin kymmenisen vuotta sitten vastaavaa tutkimusta tehnyt valtio-opin professori Anne Maria Holli kiinnitti huomiota naiskansanedustajien vähäiseen määrään eduskuntaryhmien puheenjohtajien paikalla. Hän huomautti, että puheenjohtajat kuten valiokuntien puheenjohtajat etenevät usein ministereiksi.

Holli totesi kuitenkin myös, että tämän vaalikauden tilanne on poikkeuksellinen. Valiokuntien puheenjohtajina on enemmän naisia kuin koskaan, mikä heijastuu myös puhemiesneuvostoon. Sukupuolijakaumaltaan tasapainoisia valiokuntia on myös enemmän kuin koskaan aiemmin Suomen historiassa ja myös valiokuntien käyttämien asiantuntijoiden sukupuolijakauma on tasoittunut kymmenessä vuodessa.

Holli pohtii, onko nykytilanteen taustalla se, että eduskunta on tehnyt toimenpiteitä ja kehottanut kiinnittämään huomiota valiokuntien sukupuolijakaumaan vai onko kyse pysyvämmästä rakenteen muutoksesta. Pysyvä muutos viittaisi siihen, että kansanedustajissa on jo niin pitkään ollut sukupuoleltaan tasapainoinen edustus, että naiset ovat vihdoin kirineet miesten kanssa samalle viivalle myös senioriteetin eli parlamentaarisen virkaiän suhteen.

– Itse olen aika kriittinen tutkija. En ihan vielä osta tätä selitystä. Vasta seuraavat vaalikaudet näyttävät, onko tämä muutos eduskunnassa pysyvämpi ja tullut jäädäkseen. Tutkijana muistan aivan liian hyvin, että tähän tilanteen päästääkseen kesti 102 itsenäisyyden vuotta.

Tiettyjen valiokuntien pysyvältä näyttävä mies- tai naisenemmistöisyys mietityttää Hollia.

Yksittäisistä asioista hän kiinnitti huomiota myös siihen, että vuonna 2017 gender-tutkijoita kuultiin valiokunnissa ainoastaan 2 kertaa.  Sama näkyy nais- ja miesjärjestöjen konsultoinnissa. Niitä ei konsultoida enää käytännössä lainkaan toisin kuin 2005–2009.

Hollia hämmentää myös, että mieskansanedustajista vain viidennes vastasi THL:n kyselyyn, naisista puolet. Vastaukset eroavat sukupuolten mukaan. Naiset näkevät tasa-arvon toteutumisen vaillinaiseksi, kun taas miehet eivät juurikaan näe ongelmia. Peruserot myös puolueiden välillä suhteissa tasa-arvon edistämiseen ovat edelleen vahvoja.

Holli kritisoi myös sitä, että esimerkiksi sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista koskevaa perehdyttäminen ja koulutus uusille kansanedustajille ja valiokuntasihteereille on kadonnut.

Varapuhemies, ja perustettavan eduskunnan tasa-arvoneuvoston puheenjohtaja Antti Rinne (sd.). totesi, että omalla poliittisella urallaan hänellä on ollut tahtotila, jossa lasikattoja rikotaan. Hän muistutti esimerkiksi, että SDP:n kansanedustaja Jutta Urpilaisen komissaariudesta päätettiin hänen pääministerikautensa aikana.

Myös hallituksen naisenemmistöiseen kokoonpanoon Rinne totesi olevansa tyytyväinen. Hän painotti, että ministereiksi on valittu parhaat ihmiset.

– Olen ylipäätään huomannut sen, että tasa-arvoasioissa, ilmastopolitiikassa ja oikeudenmukaisuuskysymyksissä vaikuttavimpia tuloksia saa aikaan teoilla eikä niinkään julistaen. 

Varapuhemies Rinne sanoi olevansa tyytyväinen eduskunnan tasa-arvotyöhön, mutta näkee siinä yhä paljon kehitettävää. Hän lupasi, että tasa-arvoneuvosto  tekee tarvittaessa ehdotuksia tilanteen parantamiseksi.

Katso alta THL:n tutkimuksen keskeisiä tuloksia: