Suomi-Amerikka -yhdistysten liitto (SAM) on perustettu vuonna 1943 eli keskellä jatkosotaa. USA katkaisi vuonna 1919 solmitut diplomaattisuhteet Suomeen Saksa-liittolaisuuden vuoksi heinäkuussa 1944, mutta ne solmittiin uudelleen elokuussa 1945. Kanssakäyminen jatkui kylmän sodan ja YYA-aikojenkin yli.

Vuonna 2017 jäseneksi liittyneen Siiri Hiidenvuoren mukaan seurassa on nykyään kaikkineen noin kolme tuhatta jäsentä ja 20 jäsenyhdistystä, joista Helsingin yhdistys on 1 200 jäsenellään selvästi suurin.

Liittohallituksen puheenjohtajaksi valittiin viime syksynä kaksivuotiskaudelle aiemmin perussuomalaisissa ja sinisissä vaikuttanut Simon Elo.

Myös korona-ajan rajoitukset tekivät toimintaan pahan loven, jota ei ole saatu täysin korjattua.

– Ihmisiä on vaikeampi saada liikkeelle kotoa kuin ennen koronavuosia. Iso osa jäsenistä on iäkkäämpiä; nuoria ei kiinnosta toimia yhdistysten kautta samalla tavoin kuin ennen.

– Kyllä mukaan silti joka vuosi tulee mukaan uusia ihmisiä, hyvinkin erilaisilla taustoilla. Yleisin yhdistävä tekijä on jokin konkreettinen kontakti Yhdysvaltoihin: nuoruuden vaihto-oppilasaika, ystävyys- tai sukulaisuussuhteet, maassa työskentely ja niin edelleen.

Toiminta painottuu Hiidenvuoren mukaan elokuva-, kirjallisuus- ja muihin kulttuuri-iltoihin, erilaisiin juhlatapahtumiin sekä yritys- ja lähetystövierailuihin.

Hiidenvuori liittyi yhdistykseen, kun hän oli muuttanut Pohjois-Suomesta Helsinkiin. Osin syy oli käytännöllinen: gradua Yhdysvaltain 1990-luvun politiikasta tehnyt opiskelija haki apurahoja, koska iso osa lähdeaineistoista oli amerikkalaisten maksullisten tietokantojen takana.

Hiidenvuori päätyi lähes saman tien myös yhdistyksen hallitukseen, mikä tekee hänestä yhden sen pitkäaikaisimmista nykyjäsenistä. Hän vitsailee olevansa etenkin nuoremmissa ikäluokissa varsinainen outolintu, koska pitää järjestötoiminnasta.

– Kaipaisin myös harrastusta ja yhteisöä uudessa kaupungissa. Toki myös akateeminen kiinnostus vaikutti ja se, että olin edelliskesänä tehnyt pitkän road tripin Yhdysvalloissa, viestintäalalla työskentelevä Hiidenvuori sanoo.

VAASASTA lähtöisin oleva Maximilian Rewell on ollut yhdistyksen jäsen noin vuoden sen jälkeen, kun hän palasi Tukholmasta Suomeen vuonna 2024 perustamaan oman yrityksen ja suorittamaan Aalto-yliopiston MBA-ohjelman.

Maximilian Rewell muutti ensi kertaa Yhdysvaltoihin jo lukioikäisenä. DEMOKRAATTI / MIKKO HUOTARI

Hänellä on takanaan kahdeksan vuoden asuminen Yhdysvalloissa ja hän korostaa yhdistystoiminnan epäpoliittista luonnetta.

– Aina voi tietysti kysyä, onko kaikki poliittista, mutta itse hain ennen kaikkea yhteisöä, jolla on muita kytköksiä Yhdysvaltoihin. Enkä halua, että yksi presidentti määrittää niitä kokemuksia, joita minulla on maasta ja vaikutusta, joka sillä on ollut elämääni.

Rewell oli aitiopaikalla, kun Trump valittiin ensimmäiselle kaudelleen. Hän opiskeli tuolloin toista vuottaan liberaalina tunnetussa Berkeleyn huippuyliopistossa demokraattiosavaltio Kaliforniassa, kun vuoden 2016 vaalit käytiin.

Hän muistaa hyvin, mikä yllätys ja sokkikin tapahtumat olivat siinä ympäristössä.

Trumpia pidettiin pelle-ehdokkaana, jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Nousu gallupeissa oli Rewellin mukaan ensimmäinen järkytys, mutta kokeneen demokraatin Hillary Clintonin voittoon uskottiin silti viimeiseen asti. Hän saikin enemmän ääniä, mutta Yhdysvaltain vaalijärjestelmä takasi, että Trump nousi silti presidentiksi.

– Ilmapiiri muuttui lähes yhdessä yössä aika jakaantuneeksi ja myrkylliseksikin. Berkeleyllä on pitkä liberaali historia aina 1960-luvun kansalaisliikkeistä lähtien ja politiikka oli yliopistossa läsnä päivittäisissä keskusteluissa, mutta siinä ei menty kovin syvälle. Osa opiskelijoista kuitenkin tuki Trumpia, vaikka he eivät alkuun halunneet avoimesti puhua siitä, Rewell sanoo.

SIEMENET Trumpin nousulle kylvettiin Rewellin arvion mukaan jo vuoden 2008 finanssikriisissä, joka kohteli kansalaisia hyvin eri tavoin ja syvensi taloudellista, sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta.

Amerikkalainen unelma ei enää ole saavutettavissa, vaikka tekisi kolmea-neljää työtä kellon ympäri.

– Ihmiset ehkä ajattelivat, että Trump ei ole vastaus kaikkeen, mutta hän on erilainen vastaus kuin demokraattijohtoinen yhteiskunta. Barack Obaman presidenttikausille (2008-2016) kohdistui valtavia odotuksia ja jos ne eivät täyttyneet, tuli tarve etsiä syyllisiä.

– Demokraatit puhuivat paljon keskiluokan ja pienituloisten elämän parantamisesta. Kun monin paikoin kävi päinvastoin, syntyi otollinen tyhjiö Trumpin kaltaiselle populistijohtajalle, joka lupaili tuoda tehdas- ja muut työpaikat takaisin, alentaa bensiinin hintaa ja niin edelleen, Rewell kertaa.

HÄN EHTI nähdä myös Obaman ajan, kun hän kävi lukion Connecticutissa 2010-2012. Tuolloin maan valintaan vaikutti eniten mahdollisuus yhdistää opiskelu ja urheilu, mikä on Yhdysvalloissa yhä järjestetty ehkä parhaiten maailmassa.

Vaasan Sportin kasvatti tähtäsi ammattikiekkoilijaksi, mutta pahat olkapäävammat pakottivat lopettamaan. Lukioaikoina hänen lajinsa oli olympiasoutu. Sisäoppilaitosoloissa eli nuoria ympäri maata ja maailmaa.

Nuorukaista viehätti yläasteikäisestä lähtien ajatus amerikkalaisesta ulospäin suuntautuneisuudesta, yritteliäisyydestä ja siitä, ettei esillä oloa ja eteenpäin pyrkimistä katsota pahalla.

– Minulla oli jo silloin paljon mielipiteitä, mutta tunsin, että Suomessa piti hiljentää ja pienentää itseään. Yhdysvalloissa kukaan ei pitänyt pahana sitä, että haluaa olla paras vaikka urheilussa tai koulutehtävissä.

– Tietysti kilpailullisuudessa tulee olla kohtuuden rajat eikä se saa tarkoittaa toisten polkemista, vaan halua edetä omilla ponnisteluilla. Sitä haluaisin yhä tuoda Suomeen, vaikka myös ihmisten erilaiset lähtökohdat tulee huomioida.

Maximilian Rewellin mukaan juuri hyväosaisten tulisi kantaa huolta ja pitää ääntä siitä, mitä Yhdysvaltain demokratialle tapahtuu. DEMOKRAATTI / MIKKO HUOTARI

YHDYSVALTOJEN vaikutus populaarikulttuurissa on niin voimakas, että käytännössä kaikilla on sen kautta välittyneitä mielikuvia maasta, vaikka siellä ei olisi koskaan käynyt.

Samalla saattaa hämärtyä, että niin taloudellisesti, hallinnollisesti, poliittisesti, etnisesti kuin kulttuurisesti heterogeenisessä 50 osavaltion maassa eletään hyvin erilaisissa maailmoissa. Näin on ollut kautta sen historian.

Siiri Hiidenvuori liittyi kesällä 2017 kavereidensa matkaseurueeseen lentämällä New Yorkista New Orleansiin. Siitä ajettiin Teksasin läpi Las Vegasiin, Los Angelesiin ja Kalifornian halki.

– Etenkin pienemmillä paikkakunnilla näkyi se todellisuus, jota harvemmin näkee kansainvälisessä mediassa: työttömien, vähemmistöjen ja eläkeläisten arki. Jos Suomessa istutaan huoltoasemilla, siellä istuttiin McDonaldissa, hän sanoo.

Tuolloin Donald Trump oli ollut vallassa noin vuoden ensimmäisestä presidenttikaudestaan, ja useimmat matkalaisten tapaamat ihmiset puhuivat vielä politiikasta suoraan ja mielellään.

Hiidenvuoren mieleen jäi erityisesti sanfranciscolainen opettaja, joka luonnehti maan jakautuvan kolmeen osaan: eläväiseen itä- ja länsirannikkoon ja keskiosan ”tyhmään ja alikoulutettuun” Amerikkaan.

– Se oli aika tyly kommentti suomalaisen korvaan, mutta vaikka jakautuminen oli jo silloin nähtävissä, nykyinen ilmapiiri vaikuttaa olevan jotain ihan muuta. En välttämättä haluaisi enää matkustaa Yhdysvaltoihin, Hiidenvuori sanoo.

Maximilian Rewell muistuttaa, että myös demokraattien taustalla on miljonäärejä ja äänestäjissä hyväosaisia. Hekin erkaantuivat teemoillaan liian kauas niin sanottujen tavallisten ihmisten arjesta: huoliin työllisyydestä, toimeentulosta, terveydenhuollosta ja koulutusmahdollisuuksista.

– Vaalien ykkösaihe Yhdysvalloissa on aina talous. Puhe arvoista, ideologioista ja vähemmistöjen oikeuksista on tärkeää, mutta se jää helposti mielikuvien ylätasolle. Tätä pidettiin yhtenä Kamala Harrisinkin kompastuskivenä. Trump antoi konkreettisia lupauksia, vaikka nyt on tietysti nähty, missä määrin niitä on pystytty tai edes haluttu toteuttaa.

TRUMPIN ensimmäisellä kaudella useimmat kansainväliset tutkijat, toimittajat ja demokraatit uskoivat hallintokoneiston ja presidenttivallan pidäkkeiden olevan niin vahvoja, että ne kestäisivät myös tämän valtionpäänmiehen tempoilun.

Yhdysvaltojen vaikutus populaarikulttuuriin on niin vahva, että se luo mielikuvia niillekin, jotka eivät ole maassa käyneet. ANGELA WEISS / AFP / LEHTIKUVA

Pääosin näin tapahtuikin. Trumpin osaaminen ja kiinnostus eivät riittäneet systemaattisesti valmisteltuihin muutoksiin. Hallinnossa vallitsi enemmän tai vähemmän jatkuva kaaos ja virkakunnassa kävi pyöröovi, kun pätevät ihmiset joko lähtivät itse tai erotettiin.

Nyt on tunnetusti toisin: ministeri- ja muu hallintokunta on hyvissä ajoin miehitetty henkilöillä, joiden tärkein ja osan ainoa meriitti on lojaalius Trumpille. Taustalla vaikuttaa myös juuri sellainen superrikkaiden ja toisiinsa valta-, liike- ja henkilökohtaisilla suhteilla linkittyvien tahoja verkosto, jota Trump on julistanut suureen ääneen vastustavansa koko poliittisen uransa ajan.

Verkostossa on vahva ääriuskonnollinen ja -konservatiivinen edustus, jossa naisten, maahanmuuttajien, vähemmistöjen ja oikeastaan kenen tahansa eri mieltä olevien oikeudet ovat yhä suoremmin tulilinjalla.

Mitä kauemmin Trump on ollut vallassa, sitä kerkeämmin sisäisiä vihollisia on etsitty. Maximilian Rewell kertoo, että valkoisena eurooppalaismiehenä ja Berkeleyn opiskelijana hän ei kohdannut ennakkoluuloja, mutta sekin tilanne on muuttunut.

– Nyt kuulee puhetta, että miksi ulkomaalaiset opiskelevat Yhdysvalloissa, mitä siinä on taustalla ja onko paikka pois joltain sikäläiseltä. Paljon riippuu toki siitä, missä piireissä liikutaan.

HALLINNON suora puuttuminen esimerkiksi oikeus- ja koululaitoksen, median, yliopistojen, liittovaltion alaisten kulttuuri-instituutioiden ja terveydenhuolto-ohjelmien toimintaan on herättänyt kasvavaa huolta siitä, onko Yhdysvallat enää lainkaan demokratia. Tai kyetäänkö se palauttamaan sellaiseksi, vaikka valta vaihtuu.

Siiri Hiidenvuori ja Maximilian Rewell myöntävät, että huolelle on perusteita.

– Korkein oikeus on hyvin politisoitunut, ja trumpilaiset ja MAGA-liike ovat levittäytyneet kaikkiin ministeriöihin ja valtionhallinnon osiin. Huolestuttavaa on yhdistyksenkin kautta esiin tuleva jakautuminen tavallisten ihmisten kesken: pitkät ystävyyssuhteet ovat katkenneet eikä enää pidetä sukujuhlia, koska kanssakäyminen toisen puolueen kannattajien kanssa nähdään mahdottomaksi, Hiidenvuori sanoo.

– Kyllä monet Trumpin hallinnon toimet ovat sellaisia, että ne rapauttavat demokratian perusteita ihan suoraan, Rewell tiivistää.

Oppositio on pitkälti hiljentynyt tai hiljennetty myös republikaanipuolueen sisällä. Hiidenvuoren mukaan se liittyy samaan totaalisen vallan tavoitteluun, joka on uhka demokratialle.

Trumpin kohdalla asiaan kuuluu kyvyttömyys sietää minkäänlaista kritiikkiä. Siihen ”syyllistyneet” joutuvat välittömästi hyvinkin impulsiivisten ja infantiileilta vaikuttavien kostotoimien kohteeksi.

– Jopa Marjorie Taylor Greenin kaltainen republikaanien äärilaitaa edustanut poliitikko joutui välittömästi vaikeuksiin, kun hän arvosteli Trumpia, Hiidenvuori muistuttaa.

Aiemmin Trumpin tukijana ja salaliittoteoreetikkona tunnettu Georgian osavaltion edustaja Greene jätti kongressin tammikuussa riitaannuttuaan presidentin kanssa julkisesti.

Greene kritisoi muun muassa Trumpin yrityksiä estää seksuaalirikoksista tuomittuun Jeffrey Epsteiniin liittyvän aineiston julkaisu ja liiallista keskittymistä ulkopolitiikkaan kotimaan asioiden sijaan.

– Ulkopolitiikka ei ylipäätään ole suosittu aihe Yhdysvalloissa eikä kiinnosta keskivertoamerikkalaista, mutta epäsuosioon sen kanssa kyllä voi joutua. On vaikea ymmärtää, mitä hallinto ajatteli saavuttavansa hyökkäämällä Iraniin, Hiidenvuori kommentoi.

Mielenosoittaja protestoi kantamalla Yhdysvaltain lippua väärinpäin Newarkissa New Jerseyssä 6. kesäkuuta 2026. AFP / LEHTIKUVA

YHDYSVALTAIN ulkopolitiikka voi olla monille äänestäjille kaukainen tai toissijainen asia, mutta maan rajojen ulkopuolella sen vaikutus on aina ollut suuri, hyvässä ja pahassa.

Kuitenkin tapa, jolla Trump esikuntineen on toiminut Natossa, on ennenkuulumaton – huipentumana tietenkin toisen jäsenmaan eli Tanskan suora uhkailu Grönlannin vuoksi.

Hiidenvuori ja Rewell muistuttavat, että Suomi-Amerikka -yhdistys on poliittisesti sitoutumaton ja sen jäsenillä on erilaisia mielipiteitä.

– Mutta kyllä tässä ajassa näkyy se, että Yhdysvallat voi halutessaan olla aika kaamea valtio kansainvälisessä politiikassa. Se vaikuttaa myös omiin näkemyksiini ja siihen, missä kaikessa haluan olla mukana, Hiidenvuori muotoilee.

SUOMESSA poliittiset jakolinjat suhteessa Yhdysvaltoihin jähmettyivät 1960-70-luvulla osin stereotyyppiseksi vihamielisyydeksi vasemmalla ja enemmän tai vähemmän avoimeksi tueksi oikealla.

Joskin tämäkin jako koski lähinnä äänekkäintä vähemmistöä.

Neuvostoliiton hajottua erimielisyydet koskivat lähinnä sitä, ovatko Suomen suhteet Yhdysvaltoihin valtion huipulla tarpeeksi vai liiankin tiiviit ja miten niitä pitäisi edistää.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Suomen Nato-jäsenyys käänsi asetelman hetkessä uuteen asentoon. Trumpin ja tämän hallinnon toimet ovat jälleen voimistaneet kritiikkiä siitä, onko Suomi nyt ”rähmällään” toiseen suuntaan.

Muuten supersuosittua presidentti Alexander Stubbia on arvosteltu siitä, ettei tämä kritisoi Trumpin käytöstä ja Yhdysvaltain irtiottoja yhtä avoimesti kuin muut eurooppalaiset johtajat.

Julkikriitikoihin kuuluvat muun muassa Saksan liittokansleri Friedrich Merz, Espanjan pääministeri Pedro Gonzales ja Tsekin presidentti, entinen Nato-kenraali Petr Pavel.

Maximilian Rewellin näkemyksen mukaan Suomen ulkopoliittisen johdon kannattaa pysyä kylmäpäisenä, luovia Trumpin kanssa ja toimia mieluummin kulissien takana diplomatian ja demokratian edistämiseksi.

Siiri Hiidenvuori painottaa, että yhdistyksen jäsenistössä ei kysellä poliittisia kantoja, mutta hän arvioi oikeistopuolueita äänestäviä olevan enemmän.

Puolustushankintoja ja -yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa arvostetaan, mutta se ei ole mikään jokapäiväinen puheenaihe.

Alexander Stubb tapasi Donald Trumpin Washingtonissa lokakuussa 2025. UWA IDUOZEE / LEHTIKUVA / STR

MOLEMMAT korostavat, että Trump tai hänen hallintonsa eivät ole ikuisia, saati sama asia kuin maan kansalaiset.

– Vaikka tilanne näyttää nyt monin tavoin vaikealta, haluan uskoa, että ruohonjuuritason hyvät asiat eli tiivis kanssakäyminen ja avuliaisuus, lähiyhteisöihin kiinnittyminen, niistä huolehtiminen ja ylipäätään ihmisten välinen yhteys myös yli kansallisuus- ja muiden rajojen ovat asioita, jotka selviävät tästäkin ajasta. Ne ovat puolustamisen arvoisia, ja niistä mekin voimme osaltamme pitää kiinni, Hiidenvuori sanoo.

Myös Maximilian Rewell haluaa uskoa, että Yhdysvaltain monen sadan vuoden aikana rakennettu demokratia toipuu, mutta hänen mukaansa lähiaikojen muutoksen pitää tulla maan ja ennen kaikkea republikaanien sisältä.

– Mitä suojatummassa asemassa ihminen on, sitä helpompaa hänen on puoluekannasta riippumasta sivuuttaa se, mitä nyt tapahtuu – vaikka demokratian rapauttaminen ei lopu eikä ole vaikuttamatta koko yhteiskuntaan. Juuri hyväosaisilla olisi velvollisuus korottaa äänensä ja puhua siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin.

Rewellin mukaan demokraateista ei löydy tarpeeksi vahvaa vastavoimaa seuraaviin presidentinvaaleihin, vaikka Kalifornian kuvernööri Gavin Newsom onkin nosteessa.

– Pidän ulkoministeri Marco Rubiota sellaisena järjen äänenä, josta voisi tulla niin sanottu vanhan ajan sääntöjä ja kansainvälistä järjestystä kunnioittava republikaanipäättäjä, kun Trump ei ole enää presidentti.

Rewellillä on ystävyyssiteitä Yhdysvaltoihin, ja hän on seuraavaksi matkustamassa sinne parhaan Berkeleyn-aikaisen ystävänsä häihin. Pysyvämpää tulevaisuutta maassa hän ei tällä hetkellä suunnittele.

– Yhdysvalloissa on yhä demokratiaa tukevia ihmisiä, päättäjiä ja järjestelmät, vaikka Trump ei niitä kunnioita. Vaikka presidentillä on paljon valtaa, ei hän ole kokonaisen kansakunnan pään sisälle mennyt. Tämä on välivaihe: erittäin huolestuttava ja vakava, mutta välivaihe silti.