Yksi lukuisista haasteista voi olla se, että tällä hetkellä Suomessa on paljon koronan sairastaneita mutta heillä ei ole kuitenkaan virallista todistusta sairaudestaan. Tämä johtuu siitä, että testissä käymisen suositukset ovat muuttuneet ja testipisteet ovat ruuhkautuneet.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen ei kuitenkaan näe rokotepassin käyttöönotossa ylitsempääsemättömiä ongelmia. Hän muun muassa muistuttaa, että EU, jonka koronatodistus käytännössä toimii maamme koronapassina, säätää koronapassin pysyvän voimassa 9 kuukautta toisesta rokotusannoksesta.

– Sen jälkeen pitäisi tulla kolmannen tehosteen, jotta passi on voimassa. Tämä automaattisesti johtaa siihen, että ennemmin tai myöhemmin kaikilta vaaditaan kolmas rokotus, Lehtonen arvioi.

Sivuhuomiona Lehtonen kertoo myös, että HUSissa käydään tällä hetkellä pohdintaa siitä, kuinka nopeasti sen terveydenhuollon henkilöstölle olisi suositeltava rokotusta sairastetun koronataudin jälkeen. Lehtosen mukaan 3:a ja 6 kuukautta on pohdittu – infektiolääkärit ovat 3 kuukauden kannalla.

– Tämä on esimerkki siitä, miten pitkäksi taudin suojaa ajatellaan.

Terveysviranomaiset ovat todenneet, että rokotereaktio pian sairastetun taudin jälkeen saattaa olla normaalia voimakkaampi.

Lehtonen pohtii kuitenkin, että todistusten kirjoittaminen sairastetusta taudista vaikkapa 100 000 uusimaalaiselle olisi käytännössä iso ongelma.

– On yksinkertaisempaa sanoa, että varatkaa aika rokotukseen.

Sitä, että negatiivisen testituloksen osoittamisen mahdollisuus rokotepassin saamiseksi poistuisi, Lehtonen kannattaa. Se on hänestä tarkoituksenmukaisuuskysymys.

– Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tärkeämpää on varmistaa rokotukset kuin testitulos, Lehtonen sanoo viitaten siihen, että koronapassin muuttaminen rokotepassiksi kannustaisi rokotuksiin ja estäisi vakavaa tautia ja sairaanhoidon kuormitusta.

Lehtosen toive on, että koronapassista voitaisiin päästä Suomessa eroon vuoden loppuun mennessä. Hän kuitenkin ennakoi, että EU antanee tulevana kesänä koronatodistukselle vuoden lisäajan.

Perustuslakiasiantuntija, yliopistonlehtori Pauli Rautiainen toteaa rokotepassikeskustelusta ja juridisista ongelmista yleisenä huomiona sen, että monimutkaista pohdittavaa on yhä enemmän ja enemmän. Rokotepassista käytävään keskusteluun vaikuttavat niin muuttuneet rokottamisen suositukset tietyille ryhmille, ymmärrys rokotteiden vaikutuksesta, rokotusväleistä ja siitä, millaisen immuunivasteen eri rokotuskerrat tuottavat.

– Tämän hetken tieteellisellä tiedolla esimerkiksi henkilön immuunipuutteisuus määrittää sitä, onko neljäs rokoteannos hänelle merkittävä.

Rautiaisen mukaan rokotepassin oikeudellisen hyväksyttävyys on kiinni siitä, onko passilla ja sen käytöllä jonkinlainen yleisesti hyväksyttävissä oleva peruste.

– Esimerkiksi ihmisten turvallisuudentunteen ylläpitäminen ei ole hyväksyttävä peruste. Jos tämä perustuu vain ja ainoastaan siihen, että se tuottaa meille kivaa tunnetta, silloinhan se ei ole ok. Syyn pitää kytkeytyä tartuntataudin torjuntatavoitteeeseen.

Jo aiemmin tänään Ilta-Sanomissa Rautiainen sanoi, että kaavailluilla muutoksilla koronapassi irtoaa aikaisemmasta tavoitteestaan eli rajoitusten lieventämisestä toiminnoissa, joissa rajoituksien avulla hillitään taudin leviämistä. Rautiainen penääkin nyt keskustelua siitä, voidaanko rokottamattoman elämää rajoittaa sillä perusteella, että tällä on rokotettua suurempi riski päätyä sairaalahoitoon.

– Jos nyt katsotaan THL:n tällä viikolla antamia lausuntoja, rajoituksilla ei ole tartuntatautien torjunnan merkitystä samalla tavalla kuin niillä on jossakin toisessa tilanteessa ollut. Samalla tavalla ihmisten jakamisella rokotettuihin ja rokottamattomiin ei ole rajoitusten kautta ainakaan samanlaista tartuntataudin torjuntatavoitetta. Tällöin erottelua saattaisi perustella erityisesti se, että rokottamattomista henkilöistä aiheutuu suurempi kuorma terveydenhuollolle kuin rokotetuista. Toisaalta tiedämme, että ihmisillä on paljon käyttäytymistä, josta voi aiheutua heille toisia ihmisiä suurempi kuormitusriski, Rautiainen pohtii Demokraatille.

Hän antaa asiasta persoonallisen käytännön esimerkin.

– Pitäisikö tuoda pullapassi, jolla laskiaisen alla kermavaahto ja hillo sallitaan vain sellaisille, joilla on hyvät kolesteroliarvot? Sitä vastoin jos kolesteroli on koholla, ei saisi tarjota pullaa kermalla tai hillolla. Eli jos me emme hyväksy kolesterolipassia, miksi koronan terveydenhuoltoon aiheuttamaa kuormitusta on käsitettävä eri tavalla, Rautiainen havainnollistaa.

Hän sanoo, että rokotepassikeskustelussa ollaan kansanterveyspolitiikan ytimessä.

– Kun irtaannumme selkeistä pistemäisistä tartuntataudin leviämisen torjuntakeinoista kohti puhdasta ihmisen ja terveydenhuoltojärjestelmän kohtaamista, alamme liikkua periaatteellisiin ja vaikeisiin kysymyksiin, joiden äärelle ei ehkä tällä hetkellä riittävästi pysähdytä.

Rautiaisen mukaan Suomessa pitäisikin käydä periaatteellista keskustelua siltä pohjalta, että luovutaan ajatuksesta, että on jokin erillinen koronapolitiikka. Keskustelun lähtökohdan pitäisi olla terveydenhuoltopolitiikan, kansanterveyspolitiikan ja tartuntatautipolitiikan kehyksissä.

– Tarkoituksella alleviivaan politiikka-sanaa. Se korostaa, että meillä on useita erilaisia vaihtoehtoja asioiden toteuttamiselle. Lainsäädäntökään ei osoita, että olisi vain yksi ainut vaihtoehto.

Rautiainen sanoo, että myös rokotepakkoa on syytä pitää keskustelussa esillä. Hän vertaa sitä rokotepassin käyttöön.

– Mitä vahvemmin jäljelle jää vain rokottaminen, sitä enemmän tulemme rokotepakkoon.

Perustava valinta on Rautiaisen mukaan myös se, lähestytäänkö koronaa niin, ettei sitä ei voida hävittää ja sen kanssa on elettävä vai niin että toimenpiteet pyrkivät taudin hävittämiseen.

– Tämä johtaa erilaisiin lopputuloksiin. Vain ja ainoastaan hyvinkin jyrkkä hävittämispyrkimys kallistaisi vaakaa lopullisesti rokotepakon puolelle. Taasen näkemys, että silläkään ei saada riittävää hyötyä taudin hävittämisen kannalta puoltaa taudin käsittelyä yhteiskunnassa hyväksyen se, että kaikkia ei ole rokotettu.

Mihin suuntaan Rautiaisen oma kanta kallistuu, kun on kyse rokotepakosta?

– Se ei oikeastaan kallistu mihinkään, koska mielestäni tätä asiaa koskevaa riittävää tietoperustaa ei ole julkaistu. Ehkä juristina sanoisin, että tilanteessa, jossa ei esitetä pakkorokottamista perustelevaa tietoa, se ei ole oikeudellisesti mahdollista.

– Vastaavasti toinen puoli on se, että jos me emme pakkorokota, silloin meidän on rakennettava toimemme sillä perusteella, että hyväksymme sen, että väestössä on jonkin verran rokottamattomuutta. Tällöin meidän pitäisi pyrkiä nostamaan rokotekattavuutta yleisesti hyväksyttävillä keinoilla. Tässä ihmisten toimintavapauden määrittäminen rokotusstatuksen perusteella ei ole nähdäkseni lähtökohtaisesti hyväksyttävää. Se voi olla tilapäisesti välttämätöntä, mutta silloinkin sen pitää olla vahvasti perusteltua, Rautiainen sanoo ja jatkaa:

– Me olemme sallineet koronapassin viime syksynä koronarajoitusten vaihtoehtona. Silloin katsottiin, että passilla voitiin taklata rajoituksista muutoin esimerkiksi elinkeinonharjoittajille aiheutuvia haittoja. Mutta nythän THL on todennut, että muun kuin korkeariskisen toiminnan kohdalla rajoituksilla ei ole niin paljon merkitystä. Sillä katosi pohja kaikilta lieväriskisten asioiden rajoitustoimilta, Rautiainen näkee.

Rautiainen ei tunnu uskovan, että rokotepassilla olisi tällä hetkellä enää suurta vaikutusta siihen, että se työntäisi ihmisiä rokotuksiin.

– Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä ikään kuin valmistelemme rokotepassin laajentamista pikemminkin sen takia, että passi tavallaan symboloi sellaista turvallisuuden tunnetta, jota esimerkiksi THL:n antamien asiantuntijalausuntojen mukaan siihen ei voida liittää. Vaikuttaa siltä, että monilla toiminnan harjoittajilla olisi ikään kuin halua liittää toimintaansa tällainen passi, mutta sitä käytettäisiin pikemminkin asiakasvalikoinnin välineenä kuin sanottaisiin, että sillä on tartuntataudin torjunnan näkökulmasta merkitystä. Tässä muodossa passin käyttö ei ole hyväksyttävää.

Rautiaisen mukaan nyt pitäisi tuoda esiin, mikä tekee rokotepassin tartuntataudin torjunnan näkökulmasta välttämättömäksi, koska ihmisten eri asemaan asettamisella pitäisi olla erittäin voimakkaat kriteerit.

Koronapassin muuttamiseen rokotepassiksi Rautiainen ei lähde juristina ottamaan lopullista kantaa. Eurooppalaisen koronatodistuksen käyttämisen vaikeusaste kuitenkin kasvaa, mitä pidempään sitä hyödynnetään.

– Aito toiveeni olisi se, että me jossakin vaiheessa pääsisimme tästä vaihtoehdottomuuden politiikasta siihen, että voisimme avata näihin kysymyksiin liittyviä vaikeita valintoja ja hyväksyä niihin liittyvät erilaiset arvolähtökohdat.