Tasavallan presidentti Alexander Stubb tiedotti keskiviikkona, että hän isännöi yhdessä Viron pääministeri Kristen Michalin kanssa Itämeren alueen Nato-jäsenmaiden huippukokouksen tiistaina 14. tammikuuta Helsingissä.

Paikalla kokouksessa on myös EU-edustusta, Euroopan komission varapuheenjohtaja Henna Virkkunen (kok.).

Demokraatti kysyi keskiviikkona sähköpostitse Petteri Orpolta (kok.) ja tämän kansliasta, mikä on pääministerin rooli kokouksessa tai liittyykö huippukokoukseen esimerkiksi hänen tapaamisiaan vieraiden kanssa. Vastausta ei saatu.

Tänään Orpon suunnitelmat selvisivät tarkemmin, kun valtioneuvosto julkaisi tiedotteen pääministerin ensi viikon matkailusta.

”Pääministeri Petteri Orpo vierailee Arabiemiraateissa 13.-15. tammikuuta. Arabiemiraatit on geopoliittisesti merkittävä Persianlahden maa”, tiedote valisti. Kyseessä on vienninedistämismatka.

ON KIINNOSTAVAA, että Suomen pääministeri lähtee edistämään vientiä samaan aikaan, kun Itämeren rantavaltioiden Nato- ja EU-maat johtajineen osallistuvat Suomessa järjestettävään huippukokoukseen.

Toki paikalle Suomeen on selvästi kutsuttu näistä maista nimenomaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavat ihmiset.

Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Kutsuttuina Presidentinlinnassa järjestettävään kokoukseen ovat Naton pääsihteeri Mark Rutte, Tanskan pääministeri Mette Frederiksen, Saksan liittokansleri Olaf Scholz, Latvian presidentti Edgars Rinkēvičs, Liettuan presidentti Gitanas Nausėda, Puolan pääministeri Donald Tusk sekä Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson.

Kun Suomessa keskusteltiin Natoon liittymisestä, eduskunnassa jaettiin vahvasti tulkinta siitä, että presidentti edustaa Suomea Nato-huippukokouksissa.

Nyt kyseessä on nimenomaan Itämeren alueen Nato-jäsenmaiden huippukokous, jossa vieraana on, kuten mainittua, myös Naton pääsihteeri. Tässä mielessä Orpon painuminen Arabian niemimaalle Suomen kasvua edistämään ei ole poikkeuksellista.

Komissaari Virkkusen osallistumisen taasen perustelee takuulla hyvin myös se, että hän vastaa EU:ssa teknologisesta suvereenisuudesta, turvallisuudesta, demokratiasta sekä oikeusvaltion vahvistamisesta ja digitaalisuuden kehittämisestä.

Toki asiat liittyisivät myös läheisesti unionin korkean edustajan Kaja Kallaksen salkkuun.

Ulkoministeriössä on taatusti tarkkaan käyty läpi, että kokouksen järjestäminen sujuu edustusjärjestyksen mukaan eikä parranpärinää synny. Herättihän jo aikoinaan Stubbin osallistuminen Euroopan poliittisen yhteisön kokoukseen kohua. Orpo ja Stubb olivat keskenään sopineet presidentin hoitavan kokouksen.

Tuolloin esimerkiksi valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta katsoi, että Euroopan poliittisen yhteisön kokous olisi kuulunut pääministerin tehtäviin. Tapausta käsiteltiin ulkoasiainvaliokunnassa. Toisaalta moni kaikki eivät nähneet Stubbin osallistumisessa ongelmaa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisen “nokkimisjärjestys” herätti keskustelua myös presidentti Niinistön kaudella.

KUN Suomi opettelee elämistä Nato-ajassa, on hyvä, että ulkopolitiikan ja EU-politiikan käytänteiden hoitamisesta käydään keskustelua.

Demokraatti tavoitti tänään professori Tapio Raunion kommentoimaan Stubbin ensi viikon kokousta. Raunio on linjassaan johdonmukainen.

– Nämä ovat jälleen näitä rajatapauksia, joissa ollaan sillä vaikealla alueella, mikä on EU-asiaa laajasti ymmärrettynä ja mikä tätä muuta Suomen ulkopolitiikkaa. Näkemykseni näihin on hyvin yksinkertainen. Aina silloin, kun on eri valtioista mukana maiden poliittiset johtajat, eli ihmisiä, jotka ovat maiden eniten valtaa käyttäviä poliittisia henkilöitä, silloin pitäisi Suomesta olla paikalla tämä kyseinen henkilö eli pääministeri. En osaa sanoa missä määrin näitä on koordinoitu presidentin ja pääministerin kanslioiden kesken, Raunio pohtii.

– Tietysti voidaan ajatella, että tämä on osoitus järjestelmän vahvuuksista niin, että meillä on lähettää samanaikaisesti pääministeri ulkomaille, kun presidentti isännöi kokousta. Kaikken tärkeintä on se, ja en pysty tätä ulkoapäin kommentoimaan, että kokoustamiset on todella etukäteen sovittu ja varmistettu, mistä Stubbin isännöimässä kokouksessa puhutaan. Pääministeri edustaa Suomea EU:ssa ja hallitukselle kuuluu EU-politiikka, mukaan lukien EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Siinä mielessä Stubb ei ainakaan saisi mitään sellaista puhua EU-asioista, mikä ei ole etukäteen huolellisesti hallituksen kanssa yhteensovitettu, Raunio jatkaa.

Mitä kokouksessa sitten käsitellään? Presidentin kanslian mukaan aiheena ovat ”Itämeren alueen turvallisuus, erityisesti toimet kriittisen vedenalaisen infrastruktuurin suojaamiseksi. Kokouksessa keskustellaan Naton läsnäolon vahvistamisesta Itämerellä sekä Venäjän varjolaivaston uhkaan vastaamisesta.”

Tässä varjolaivasto-asiassa on yhtenä tapauksena EU:n ja jäsenvaltioiden mahdolliset uudet tulkinnat merioikeudesta, että liikennöintiin voitaisiin puuttua esimerkiksi ympäristöperusteisesti. Olisiko tämä tyypillisesti sellainen asia, mikä ei ole presidentin tonttia?

– Näin minun mielestäni. Eli silloin, kun on nimenomaan kyse EU:n toimista, olkoon ne sellaisia mitä suunnitellaan tai mitkä perustuvat olemassaolevaan lainsäädäntöön, kyllähän ne ovat ihan selvästi hallituksen tonttia. Se on ihan selvä. Niissä asioissa hallitus edustaa Suomea ja ilmaisee Suomen kannan. Olisi todella paljon parannettavaa, kun tulee tällaisia tapaamisia, että olisi etukäteen esityslistat ja mitä siellä käsitellään. Sitä kautta pystyisi paremmin arvioimaan myöskin näitä toimivaltakysymyksiä. Nykyään tämä on edelleen aika salaista, Raunio vastaa.

ULKOASIAINVALIOKUNNAN puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd.) näkee, että Suomen pääministerin kuuluisi luonnostaan osallistua kokoukseen, kun käsitellään eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa ja läsnä on EU-komissaari Henna Virkkunen.

Lisäksi Koskinen olettaa, että kokouksessa syntyy päätöksiä joilla pyritään saamaan asioita liikkeelle Naton lisäksi myös EU:ssa tai sen jäsenvaltioissa – vaikka vieraat onkin kutsuttu kokoukseen Nato-jäsenmaiden päättäjinä.

Itämeren alueen Nato-jäsenmaiden huippukokouksen käsittely oli tänään ulkoasiainvaliokunnan kokouksen asialistalla. Koskinen ei voi kommentoida sitä, nousiko pääministerin osallistuminen kokouksessa esiin, koska asian käsittelyssä noudatettiin vaiteliaisuutta.

Koskisen mukaan ulkoministeri tai eurooppaministeri olisivat luontevia paikkaajia kokoukseen, jos pääministeri ei ole läsnä. Hän ei tiedä, kuka kokouksessa edustaa valtioneuvostoa.

Petteri Orpo on aiemmin sanonut olevan selvää, että pääministeri johtaa Suomen EU-politiikkaa, mutta tapauskohtaisesti arvioidaan, mikä on järkevää.

Olisiko tarvetta käydä ehkä jokin pelisääntökeskustelu näistä osallistumisista?

– Varmaan on syytä keskustella työtavoista ja tehtävänjaosta. Pääsääntöisestihän se on pääministerin ja presidentin välillä sovittavissa. Mutta sellainen linjaus on tarpeen, että vähintään minkälaisissa asioissa (pääministerin) pitää olla mukana. Kun on selvä kytkentä EU:n päätöksentekoon, silloin pitäisi olla valtioneuvoston edustus siinä keskeisesti mukana. Se on sitten tulkinnanvaraisempaa, jos on puhtaasti Naton asialistan asioita, Koskinen pyörittelee.