Orpon hallitus on pistänyt ranttaliksi heti hallitustaipaleen alusta saakka. Pitkien hallitusneuvottelujen jälkeen hallituspuolueet Kokoomuksen johdolla saivat aikaan kenties kaikkien aikojen oikeistolaisimman hallitusohjelman.

Toki hallitusohjelma luodaan arvojen pohjalta, mutta olisi suotavaa, että päätökset pohjautuisivat joko tutkittuun tietoon tai valistuneisiin arvioihin. Koko työmarkkinapolitiikka ja heikennykset työntekijöiden asemaan perustuvat sille väitteelle, että niillä on työllistäviä vaikutuksia. Orpon hallituksen pyrkimys on työllisyystoimilla säästää 2 miljardia euroa ja tavoitteena 100 000 uutta työllistä. Todellisuudessa useat hallituksen yksittäiset toimet tukevat työllisten määrää valtionvarainministeriön arvion mukaan vain muutamalla sadalla tai tuhannella uudella työllisellä.

Sen sijaan esimerkiksi asumistuen laskemisella ei ole valtiovarainministeriön arvion mukaan työllisyysvaikutuksia ja työttömyysturvan suojaosien poistamisella voi olla negatiivisia vaikutuksia eli se voi jopa vähentää työllisten määrää tai houkutella korvaamaan kokoaikatyötä osa-aikaisella työllä. Myöskään irtisanomissuojan heikentämisellä tai ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuudella ei voida sanoa aukottomasti olevan työllistävää vaikutusta, vaan päinvastoin.

USEAT hallituksen päätökset ovat myös investointien heikennyksiä. Hyvä esimerkki tästä on aikuiskoulutustuen poisto. Vaikka hetkellisesti se voikin lisätä työllisten määrää, se myös samaan aikaan vaikeuttaa aikuisten uudelleenkouluttautumista.

Ylen tekemän selvityksen mukaan jopa 33 prosenttia aikuiskoulutustukea hyödyntäneistä on opiskellut sosiaali- ja terveysalaa, joka on työvoimapulasta kärsivä ala. Matalapalkka-aloilla työskentelevillä kynnys lähteä opiskelemaan uutta ammattia omakustanteisesti on huomattavasti korkeampi kuin korkeapalkkaisilla aloilla. Kun uuden tai täydentävän tutkinnon opiskelu vaikeutuu, se tarkoittaa myös aikaisempaa eläköitymistä, sairaslomia, työssä uupumista tai muita mielenterveysongelmia.

Kokoomus kutsuu itseään sivistyspuolueeksi, mutta samaan aikaan on valmis aikuiskoulutustuen lisäksi leikkaamaan muun muassa opiskelijoiden etuuksia asumistuen heikennysten muodossa. Tämä patistaa opiskelijoita töihin ja samanaikaisesti viivästyttää ja vaikeuttaa tutkinnon suorittamista loppuun. Ai niin, mainitsinko jo vapaaseen sivistystyöhön, eli opistoihin suunnitteilla olevat 24 miljoonan leikkaukset?

ENTÄ sitten sydämen sivistys? Sosten laskelmien mukaan 17 000 uutta alaikäistä tippuu köyhyysrajan alapuolelle hallituksen päätösten seurauksena. THL:n vaikutusarvion mukaan Orpon hallituksen päätösten seurauksena 100 000 ihmistä siirtyy viimesijaisen sosiaaliturvan, eli toimeentulotuen varaan.

Suomalaisten tuloerot ovat vaarassa kasvaa entisestään hallituspolitiikan päätösten seurauksena. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka lapsiperheköyhyyden lisääminen edistää hallituspuolueiden mielestä lasten mahdollisuuksia elämässä. Loppuvuonna on puhuttu paljon myös Pisa-tulosten heikentymisestä Suomessa. Miten ajattelette lapsiin ja nuoriin kohdistuvien heikentävien päätösten vaikuttavan heidän oppimistuloksiinsa? Ei hätää, hyvä hallitus, myös tästä on tutkimustuloksia! Lasten perhetausta, köyhyys ja sosiaaliset ongelmat tutkitusti vaikuttavat oppimistuloksiin heikentävästi jo varhaiskasvatusikäisistä lapsista lähtien.

Listaa tiedonvastaisista päätöksistä voisi jatkaa pitkään aina vihreän siirtymän hidastamisesta maahanmuuton jarruttamiseen. Orpon hallitus jahtaa pikavoittoja pitkän tähtäimen päätösten kustannuksella. Vaikuttaa siltä, että iso osa hallitusohjelmasta on pelkkää toivetta. Toive siitä, että säästöjä syntyisi ilman kunnollista suunnitelmaa ja toive siitä, että työllisyys kohenee ilman perusteltuja vaikutusarvioita.

Minäkin haluan esittää toiveen hallituspuolueiden kansanedustajille. Pyydän heiltä paluuta itsensä sivistämisen pariin. Hyvä alku voisi olla Sokrateen ajatukset. Hän kehotti hallitsijoita opiskelemaan filosofiaa ja varoitti heitä mm. demagogian eli kansankiihotuksen vaaroista. Vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa ja tehdä valistuneita päätöksiä.

Kirjoittaja on sosiaaliohjaaja ja kaupunginvaltuutettu Vaasasta.