Tällä viikolla niitä on luvassa taas lisää. Lakot ovat seurausta siitä, että hallitus on hylännyt neuvottelujen tien ja sotkenut työmarkkinoiden tilanteen.

Perussuomalaisten, kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja RKP:n yhteenliittymä ajaakin eteenpäin täyttä vauhtia vain ja ainoastaan työntekijöiden asemaan puuttuvia ”uudistuksia”. Erityisesti perussuomalaiset on kääntänyt täysin takkinsa ja jopa vaihtanut sitä, sillä ennen vaaleja puolue puhui jyrkästi työelämä- ja sosiaaliturvaheikennyksiä vastaan.

“Ääni muuttui nopeasti kellossa.”

Työsuhdeturvan romuttaminen ei myöskään tullut ennen vaaleja puheeksi, vaikka nopeasti niiden jälkeen löydettiin jo kokoomuksen kanssa yhteinen sävel hallitusohjelman heikennyksistä. Perussuomalaiset olivatkin valmiita myymään kaiken, mikä on sisältynyt suomalaisen hyvinvointivaltion ytimeen.

TYÖELÄMÄÄN tulee heikennyksiä monelta suunnalta. Sairaussakko tarkoittaa palkatonta ensimmäistä sairaspäivää, vaikka työntekijä tekisi asiakastyötä flunssakaudella.

Potkut voisi antaa jatkossa pelkästä asiallisesta syystä ja painavaa perustetta ei enää tarvittaisi. Määräaikaisia vuoden työsuhteita ei tarvitsisi perustella, jolloin esimerkiksi ketjuttaminen ja raskaussyrjintä olisivat entistä helpompia.

Lakko-oikeuden rajoittaminen puuttuu työntekijöiden perusoikeuksiin ja rajoittaa mahdollisuuksia vaikuttamiseen niin työelämässä kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Lakko-oikeuden rajaamiselle ei myöskään pystytä juurikaan laskemaan työllisyysvaikutuksia tai julkista taloutta parantavia vaikutuksia. Kyseessä onkin toimi, jolla pyritään heikentämään työntekijöiden edellytyksiä asemansa parantamiseen.

MYÖS paikallisen sopimisen laajentamisessa on epävarmaa, että hallituksen haluama linja tulisi parantamaan työllisyyttä tai vahvistamaan julkista taloutta. Kuitenkin suurena uhkana on, että paikallisen sopimisen edistäminen hallituksen kirjauksilla syö koko työehtosopimusjärjestelmää ja heikentää työntekijöiden turvaa.

Orpon hallituksen linja tulee viemää Suomea taaksepäin aikaan, jossa Suomen menestystarina ei ollut vielä alkanut. Suomi pääsi pitkälle luottamalla vuosikymmenten ajan sopimisen voimaan, yhteistyöhön ja jaettuun ajatukseen siitä, että yhteiskunta on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki on.

Pitkään hyvin toimineen mallin murtaminen ei aja kenenkään etua, sillä luottamusta on vaikea palauttaa sen kerran rikkouduttua.

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) Vaasasta.