Lindströmin mukaan Putkonen otti asian esiin ja loi painetta sekä ministerille että ministerin avustajalle. Lindström ja Putkonen olivat vielä tuohon aikaan samassa puolueessa, perussuomalaisissa.

– Erityisavustajaani painostettiin puoluetoimistolta erittäin paljon tässä asiassa. Aika usein Putkonen tästä puhui, että asialle voisi tehdä jotain. Kun painostus kohdistui avustajaani, niin minulle tuli heikko hetki, että menköön. Tosiaan se oli kyllä virhearviointi, Lindström sanoo STT:lle.

Putkonen tuntee Fryckmanin pitkältä ajalta ja kertoo STT:lle käyneensä keskustelua asiasta Lindströmin kanssa. Hän sanoo, että kysyi aina välillä Lindströmin erityisavustajalta, miten asia etenee. Putkosen mukaan kyse ei ollut Fryckmanin toimeksiannosta, vaan hän luotti Fryckmanin tapausta arvioineisiin asiantuntijoihin ja piti tapauksen mittaamista oikeudessa tärkeänä.

Putkonen kertoo olevansa harmissaan siitä, että valtio meni perumaan ministerin antaman suostumuksen.

Suostumuksen jälkeen moni muukin halusi välimiesoikeuteen

Lindström yritti turhaan vedota Fryckmaniin, että tämä ei käyttäisi hänen antamaansa suostumusta. Fryckmanin kanssa yritti neuvotella myös Lindströmin silloinen erityisavustaja Leena Riekkola, joka alun perin toimitti ministerin kirjallisen suostumuksen Fryckmanille. Fryckman ehdotti Riekkolan Lindströmille lähettämän sähköpostin mukaan, että asian voisi hoitaa siistimmin maksamalla Fryckmanille häneltä viety omaisuus takaisin.

Lindström ei koe, että tämä olisi ollut kiristystä. Hän toteaa, ettei hänellä tietenkään voinut olla valtuuksia mitään maksuja hyväksyä.

– Kiristys on ehkä aika vahva sana, mutta pidin sitä kyllä aika epämiellyttävänä kaiken kaikkiaan, Lindström sanoo.

Ministerin suostumus poiki oikeusministeriölle myös muita vastaavia tapauksia, joissa valtiota vaadittiin suostumaan välimiesmenettelyyn. Oikeusministeriö epäsi pyynnöt.

Yksi hakijoista valitti oikeuskanslerille ministeriön toiminnasta vedoten Fryckmanille annettuun suostumukseen. Hän näki, että hänen olisi yhdenvertaisen kohtelun vuoksi saatava pyytämänsä suostumus.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti kuitenkin totesi, että Lindström ei antanut suostumustaan säädetyssä esittelymenettelyssä ja päätyi ministeriön kannalle.