Filosofi Frank Martelan (HS 22.8) mukaan ihmisen moraalisen kehittymisen suurin este on aikaamme luonnehtiva yksilöllisyyden kulttuuri. Koska keskitymme vain itseemme, emme huomioi yhteistä hyvinvointia emmekä kehity moraalisesti. Moraali edellyttää epäitsekkyyttä ja sitä, että huomioimme myös muiden tarpeet.

Professori Matti Häyry (HS 24.8) pitää tätä näkökulmaa virheellisenä. Häyryn mielestä moraalisen kehityksen esteenä on yhteisöllisyys. Koska ihmisillä on taipumus mukautua yhteisön vaatimuksiin, emme toimi moraalisesti. Yhteisöllisyys pakottaa tyytymään keskinkertaisuuteen, vaikka yltäisimme parempaan.

Nämä näkemykset käsittävät yksilön ja yhteisön suhteen kapeasti. Kun yksilöllisyyttä moititaan, oman edun tavoittelu samaistetaan esimerkiksi rahan, vallan tai maineen itsekeskeiseen tavoitteluun.

Kun Häyry kritisoi yhteisöllisyyttä, hän käsittää sen yksilön rajoitteeksi. Yhteisö pakottaa sopeutumaan. Kulttuurista riippuen yhteisö ei aina rajoita, vaan myös mahdollistaa itsensä toteuttamisen ja yksilökehityksen. Esimerkiksi yhteiskunnallinen työnjako mahdollistaa sen, että kaikkien ei tarvitse keskittyä ruuanhankintaan.

Yksilöllisyyden kulttuuri ei ole moraalinen ongelma, mikäli se perustuu valistuneeseen oman edun tavoitteluun. Valistunut yksilö kehittää itseään tullakseen onnelliseksi ja tehdäkseen muista onnellisia. Valistunut ja vapaa yhteisö ei pakota keskinkertaisuuteen, vaan tukee yksilön kasvua.

Yksilön oikeuksien ja yhteiskunnan edun jännite on politiikassa aina läsnä. Politiikka edellyttää taitoa sovitella ristiriitaisia intressejä neuvottelemalla. Vaikka ministeriöiden virkamiehet lopulta pukevat poliittisen tahdon järjen kaapuun, tahto jyrää usein järjen.

Suomessa perustuslaki suojelee yksilönoikeuksia ja hyvinvointia, kun vallanpitäjiltä puuttuu järki. Onneksi instituutioissa on viisautta myös silloin, kun vallanpitäjillä sitä ei ole.

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Kokkolasta.