Johanna Santanen on 51-vuotias meriporilainen. Satakunta on hänelle laajasti tuttu entisitä asuinpaikoista Eurajoen Huhdan maalaismaisemasta sekä lapsuuden ja nuoruuden kesänvietosta Kankaanpäässä. Johanna Santasta kuvaillaan rehdiksi ja avoimeksi sekä helposti lähestyttäväksi. Hänen vahvuutena pidetään laaja-alaista ajattelua ja yhteistyötaitoja.

– Olen aina pitänyt lukemisesta ja taiteista. Minulla oli lapsuudessa kaksi ammattihaavetta: sosiaalityöntekijä ja näyttelijä. Kummatkin ovat tänä päivänä osa elämääni. Sosiaalityöntekijäksi halusin auttamisen ja näyttelijäksi vaikuttamisen halusta. Toisista välittäminen ja paremman yhteiskunnan luominen on ollut minulle tärkeää jo varhain. Kiinnitin jo lapsuudessa huomiota epäkohtiin ja minut kasvatettiin arvostamaan erilaisia ihmisiä. Teatteri on ollut harrastukseni teatterinuorista alkaen ja sosiaalityöstä tuli ammattini. Lähtö politiikkaan ja vahvempaan vaikuttamiseen on harkittu valinta, Johanna Santanen kertoo.

SANTANEN valmistui 90-luvun laman aikana päivähoitajaksi ja koki myös nuorisotyöttömyyden.

Santasella on työkokemusta rikosseuraamuksesta, varhaiskasvatuksesta sekä lastensuojelusta. Seurakunnassa hän toimi lastenohjaajana ja diakonina sekä viime vuodet Satakunnassa lastensuojelun kehittämisyksikössä kehittäen lastensuojelua. Lapsi- ja perhepalvelujen kehittäminen varhaisen tuen puolella on hänelle tuttua hallituksen kärkihankkeen LAPE- muutosagentti tehtävästä.

– Ehdokkaana olen ääni lapselle. Nyt vastuullani on Satakunnan tulevaisuuden sote-keskus -hankkeen laaja-alaisten kehittämistoimien johtaminen ikäkaaren kaikissa vaiheissa. Opiskelu tuonut minulle laajat verkostot. Ammattitutkintoina minulla on päivähoitajan, lähihoitajan, sosionomi/diakoni AMK sekä yhteiskuntatieteen maisterin opinnot. Nyt tuoreena vielä liiketoiminnan ja johtamisen erikoisammattitutkinnot. Täydennyskoulutusta olen kerryttänyt monipuolisesti mm. kehityspsykologian puolelta. Olen työnohjaaja ja nyt menossa on ratkaisukeskeisen lyhytterapian opinnot. Toimin sivutoimisena pienyrittäjänä, jossa tuotan kouluttajan ja työnohjaajan palveluja, Johanna Santanen kertoo.

– Luottamustehtävissä toimin Satakunnan hyvinvointialueen varavaltuutettuna, TSL: n Porin seudun hallituksen sihteerinä ja teatteriyhdistys Monikasvot hallituksen jäsenenä. Olen myös vapaaehtoinen rikosasioiden sovittelija.

Santanen sanoo ajatelleensa virkamiehenä, että voi vaikuttaa ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen.

– Vuosia sosiaali- ja kehittämistyötä tehneenä, koen voivani edistää asioita vielä paremmin politiikassa. Tästä syystä asetuin ehdolle aluevaaleissa ja nyt olen kansanedustajaehdokkaana. Työntekijänä olen nähnyt samojen epäkohtien toistuvan. Esimerkiksi syrjäytymiskierrettä on vaikea katkaista, kun perhettä kohtaa pitkittyneet taloudelliset ongelmat työttömyyden tai sairastumisen vuoksi. Varhaiseen tukeen ei vieläkään satsata tarpeeksi ja ennaltaehkäisevistä palveluista säästetään. Säästöjen seurauksena ongelmat kasvavat ja näitä ongelmia pyritään korjaamaan aina liian myöhään. Investoinneilla hyvinvointiin saadaan mielestäni kestävämpiä ratkaisuja. Julkisia palveluja ei kehitetä leikkaussakset ojossa.

Johanna Santanen tuo esiin, että hän on toimelias vaihtoehto eduskuntaan. Työssäni hänellä on vuosien kokemus kansallisesta, maakunnallisesta ja paikallisesta yhteistyöstä.

– Tärkeintä minulle on ihmisten asioiden hoitaminen. Kestävä kehitys ja väestön elinvoimaisuus ovat minulle tärkeitä arvoja. Päätöksenteon vaikutuksiin tulee kiinnittää paremmin huomiota varsinkin lapsiperheissä. Olen perhemyönteisten työpaikkojen kannalla. Perheet tulee nähdä moninaisina. Suomessa kehitetään kotiin annettavia palveluja. Kehittämisessä tulee muistaa taata myös riittävät resurssit. Vanhustenhoidon tulee olla laadukasta ja inhimillistä. En haluaisi kenenkään joutuvan tuntemaan itseään yksinäiseksi tai arvottomaksi. Kaikilla meillä on annettavaa tässä yhteiskunnassa. Päättäjänä pidän hyvinvointivaltion arvoista kiinni.

Santanen päättää haastattelun Minna Canthin ajatukseen: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vain nukkuvaa, puolikuollutta elämää!”