Suomen itsenäisyyden aikana vain neljä hallitusta on kaatunut välikysymyksestä aiheutuneeseen epäluottamuslauseen antamiseen, viimeksi Rainer von Fieandtin virkamieshallitus vuonna 1958. Kaikkiaan välikysymyksiä on tehty noin 370 eli keskimäärin 3-4 vuodessa.

Viimeisen 40 vuoden aikana välikysymyksiä on ilmestynyt niukalti etenkin vaalivuosina. Se voi kuulostaa kummalliselta, mutta selitys on looginen.

Vaalivuosista eniten välikysymyksiä jätettiin 2015 eli Alexander Stubbin j(kok.) ja Juha Sipilän (kesk.) hallitusten saranakohdassa. Silti niitä nähtiin ”vain” viisi. Vuosina 1983, 1999 ja 2007 välikysymyksiä jätettiin kunakin vuonna vain yksi kappale.

VAALEJA edeltävänä vuonna on vilkkaampaa. Valta on tulossa jakoon ja kansanedustajien pestit ovat vaakalaudalla. On oltava ja esitettävä aktiivista.

Juppikauden tilinteon aattona 1990 välikysymyksiä jätettiin kaikkiaan 9 kappaletta ennen kuin nuori Esko Aho ja keskusta ottivat ”veret seisauttavan” vaalivoittonsa.

Paavo Lipposen ja SDP:n valtaanpaluuta pohjustettiin 8 välikysymyksen voimin 1994 ja sama määrä osui vuoteen 2014 ennen Sipilän kepun jymymenestystä.

Lukumääräisesti ero tavanomaiseen ei ole hirmuinen, mutta käytännössä kuitenkin kaksinkertainen.

Kalevi Sorsa huhtikuussa 1987.

Jos katsoo viimeistä 40 vuotta, selvästi vähiten välikysymyksiä jätettiin Kalevi Sorsan (sd.) neljännen hallituksen aikana 1983-87, alle kymmenen.

Sorsan viimeinen hallitus oli samalla maan historian ensimmäinen, joka pysyi kasassa koko vaalikauden. Siinä olivat mukana SDP, keskusta, RKP ja SMP.

Vaalikautta leimasivat voimakkaan talouskasvun vuodet. Kansa oli aika tyytyväistä ja niin kai sitten puolueetkin. Kokoomus lusi pitkän hallituspaitsionsa neljää jäljelläollutta vuotta oppositiossa.

VAALIEN läheisyys näkyy eduskunnan pitämissä tilastoissa myös kansanedustajatasolla. Epävarmuus kasvaa ja levottomuus viriää.

Esimerkiksi kirjallisia kysymyksiä ajankohtaisista aiheista tuntuu kasautuvan erityisesti vaaleja edeltävälle vuodelle, huippuvuotena 1998 lähes 1750. Vertailuna mainittakoon vaikka vaalivuosi 2019, jolloin kirjallisia kysymyksiä oli alle kolmannes tästä.

Historiallisessa mielessä kirjallisten kysymysten määrä on ylipäänsä tasoittunut ja jopa hieman vähentynyt vuosituhannen taitteen lukemista. Talousarvio-aloitteiden määrä on suorastaan romahtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. On paljon muitakin keinoja vaikuttaa.

Silti ihan vielä ei uskalla päätellä suurempia. Mutta kiinnostavaa seurata, kuinka mediatodellisuuden murros vielä vaikuttaa kansanedustajien virallisten väylien käyttöön tulevaisuudessa, kun saman vaikutuksen tai jopa yli sen saa meuhkaamalla omalla julkisella kanavallaan.