Ensimmäinen paperikone Suomessa otettiin käyttöön Werstaan naapurissa Frenckellin paperitehtaalla. Raaka-aineena käytettiin lumppua, jonka puu syrjäytti 1800-luvun lopulla. Samalla Suomen kansantalous alkoi hengittää pitkälti metsäteollisuuden tahdissa.

Reilun vuosisadan aikana lumppuja raaka-aineenaan käyttänyt paperiteollisuus on kehittynyt teknisten uudistusten, muun muassa 1970-luvulla kiihtyneen automaation kautta, teollisuusalaksi, jonka työntekijät työskentelevät myös biojalostamoissa ja biotuotetehtaissa. Niissä puuta jalostetaan esimerkiksi tekstiileiksi ja dieseliksi.

Tutkija Marita Viinamäki kertoo, että näyttelyssä on otettu huomioon niin paperi-, kartonki- ja sellutehtaissa kuin paperinjalostusteollisuudessakin tarvittavat ammatit ja työtehtävät. Myös koneiden huoltajat, siivoojat ja laboratorioissa työskentelevät on huomioitu. Unohtamatta tietenkään alan huipputekijöitä paperikoneenhoitajia ja silinterimiehiä.

Viinamäen mukaan näyttely kertoo paitsi työntekijöiden työstä myös heidän arjestaan. 1800-luvulla maalaismaista elämää elävissä kaupungeissa työsuhteetkin olivat kuin isännällä ja rengillä. Osa palkasta maksettiin luontaisetuina – asuntona ja ruokana. Patruunat astuivat mukaan kuvaan.

Tehtaan ja työläisten suhde oli ennen viime sotia tiivis. Työntekijät asuivat tehtaan kupeessa. Koko perhe oli usein sidoksissa tehtaaseen. Työt siirtyivät isältä pojalle. Tehtaan asunto ja erilaiset luontaisedut olivat pitkään osana paperityöläisten palkkaa. Se merkitsi myös riippuvaisuutta työnantajasta.

Koskien partaille perustetut tehtaat loivat ympärilleen vähitellen kasvavia yhdyskuntia. Tehtaat alkoivat perustaa sairauskassoja, kouluja ja kirjastoja. Vapaa-aikaan kuului myös urheilu. Työväenyhdistyksiäkin alkoi syntyä.

Sotien jälkeen patruunien aika alkoi olla ohi. Yhteiskunnan kehittyessä ja tarjotessa palveluitaan koulutuksesta terveyden- ja sairaanhoitoon, tehtaiden tiukka ote työntekijöistään alkoi kirvota. Työnantajien ja -tekijöiden suhteet muuttuivat aikaisempaa tasavertaisemmiksi. Monet vanhemmat ihmiset muistavat kuitenkin Valkeakosken ja Juuso Waldenin viimeisenä patruunana.

Vaaran paikkoja

Paperitehtaissa otettiin ensimmäiset askeleet kohti työsuojelua vasta 1920- ja 1930-luvulla. Sitä ennen tehtailla oli paljon tapaturma- ja terveysriskejä.

– Moni poltti itsensä kuumissa kattiloissa. Työtapaturmissa ihmiset menettivät paitsi käsiään myös henkensä. Kuitenkin vasta 1970-luvulla työsuojelu edistyi merkittävällä tavalla. Tapaturmien lisäksi huomiota kiinnitettiin myrkyllisiin kemikaaleihin, Viinamäki kertoo.

Tehtaiden työmenetelmien automatisoinnin myötä työn fyysinen raskaus helpotti, mutta sen mukanaan tuomat uudet prosessit kuormittivat työntekijöitä uudella tavalla. Työstä tuli aikaisempaa stressaavampaa, mikä vaati uusia työsuojelutoimia.

Myös alan koulutus muuttui vuosikymmenten myötä. Kun alkuvaiheessa opittiin kantapään tai vanhemman työntekijän neuvojen kautta, 1900-luvun ensivuosikymmeninä perustettiin Viinamäen mukaan tehtaisiin omia ammattikouluja. Nekin korvautuivat sotien jälkeen yhteiskunnan tarjoamilla koulutuspalveluilla. Tosin edelleenkin esimerkiksi oppisopimusten tekeminen on alalla mahdollista.

Aktiivisuus kannattaa

Osa uudistuksista johtui myös siitä, että paperialan työntekijät aktivoituivat ja alkoivat vaikuttaa itse omiin oloihinsa ja työehtoihinsa. Tampereen paperityöntekijät perustivat alalle ensimmäisen ammattiosaston vuonna 1905. Valtakunnallinen liitto oli vuorossa seuraavana vuonna.

Yksi suuri voitto ajoittuu vuoteen 1917, kun työaikalaki määräsi kahdeksantuntiset työpäivät. 1920- ja 1930-luvulla työnantaja suhtautui kaiken kaikkiaan nihkeästi ammattiyhdistysliikkeeseen. Sodat muuttivat tilannetta ja vuonna 1945 Paperiliitto solmi ensimmäisen valtakunnallisen työehtosopimuksen.

1960-luvulta lähtien liitto on onnistunut tekemään muita aloja parempia sopimuksia. Niinpä aina 2000-luvulle asti paperityöläisten reaaliansiot ovat kasvaneet. Vuonna 2005 Paperiliitto kävi seitsenviikkoisen työtaistelun. Paperiliitossa on juhlavuotenaan yli 37 000 jäsentä.

Nähtävää ja tehtävää on

Paperiduunarit-näyttelyssä on monenlaista nähtävää ja koettavaa kaikenikäisille. Näyttelyssä voi rakentaa paperista entisajan tehdaskylää, hypistellä erilaisia paperilaatuja tai arvuutella paperiduunareiden vanhasta ammattisanastosta, mitä ovat tehneet vaikkapa massakarhut tai silinterimiehet.

Näyttelyn yhteydessä museolla järjestetään myös oheisohjelmaa. Lasten Werstas -tapahtumassa viikonloppuna 29.-30. lokakuuta kello 11-17 askarrellaan kaikkea kivaa paperista ja vieraita viihdyttää myös retrohenkinen Aila-Inkerin bingo.

Näyttelyyn on opastettuja kierroksia kouluille sekä avoimia yleisöopastuksia viikonloppuisin. Ensimmäiset yleisöopastukset pidetään avajaisviikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina kello 15. Tapahtumat ja yleisökierrokset ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Tarkemmat tiedot ohjelmistosta ovat museon verkkosivuilla osoitteessa: www.werstas.fi/event/paperiduunarit/

Paperiduunarit-näyttely on yleisölle avoinna 21.10.2016 -14.5.2017. Näyttelyyn on vapaa pääsy.