Kolumnit
28.9.2019 17:00 ・ Päivitetty: 27.9.2019 10:47
PAU:n Heidi Nieminen: “Vaikka päätöksen työehtoshoppailusta tekee yritys, syytön ei ole myöskään ammattiyhdistysliike”
Postin työehtoshoppailulla on tähän mennessä ollut yksi positiivinen vaikutus. Se on nostanut palkkaköyhyyden isoksi puheenaiheeksi. Toivottavasti tämän kaiken julkisen keskustelun seurauksena on muutakin kuin puhetta.
Posti on leikannut postilaisten ansioita useilla tavoilla. Viimeisin leikkausyritys tapahtui niin, että työntekijöitä siirrettiin Postin sataprosenttisesti omistamaan tytäryhtiöön nimeltä Posti Palvelut Oy, joka on järjestäytynyt toiseen työnantajaliittoon (Medialiitto) kuin emoyhtiönsä. Työnantajan järjestäytymisen perusteella käyttöön olisi saatu alan yleissitovaa työehtosopimusta selvästi halvemmat työehdot.
Työntekijöiden ainoaksi puolustautumiskeinoksi jää näissä tilanteissa työtaistelut, joihin Posti oli varautunut isolla vuokratyöarmeijalla. Vuokratyöntekijöitä välitti työtaisteluiden aikana yhtiöön kymmenkunta eri yritystä, joilla oli lupa maksaa lakon rikkojille 10 euroa yli normaalin tuntipalkan. Niitä vuokratyöntekijöitä, joita iso tuntipalkka ei houkutellut paikalle, uhattiin kaikkien työtuntien viemisellä.
Palkkaköyhyys siirtyy pikkuhiljaa alalta seuraavalle, ja työehtoshoppailun kohteeksi huomaa joutuvansa yhä useampi.
Valtionyhtiö on kunnostautunut muutenkin vuokratyörintamalla ja alihankinnan käytössä. Virallisena selityksenä taitaa olla joustavuuden hakeminen, mutta viime aikoina niin vuokratyövoiman kuin alihankinnankin käytössä on ollut yksi silmiinpistävä piirre. Molemmissa työntekijöitä tuodaan tekemään postilaisten kanssa samoja töitä halvemmilla työehtosopimuksilla. Samalla kalliimpien työehtojen piirissä olevia omia työntekijöitä voi potkaista kilometritehtaalle.
Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että eivät ne kalliimmatkaan postialan työehdot mitään luksuspalkkoja tarjoa, sillä niissä liikutaan vain noin 2000 euron kuukausipalkoissa. Ja kun tämä keino on keksitty työvoimakustannusten alentajaksi valtionyhtiössä, samaa keinoa osaavat hyväksikäyttää varmaan muutkin yritykset.
Tähän maahan on syntynyt iso pino yrityksiä, joiden pääliikeidea on välittää muiden yritysten käyttöön halvemmilla työehtosopimuksilla edullisempaa työvoimaa joko vuokratyöntekijöinä tai alihankintana. Näitä yrityksiä yhdistää halpojen työehtojen lisäksi myös yksi yhteinen piirre. Ne valittavat kilpaa työvoimapulasta. Oikeasti kyse ei ole työvoimapulasta, vaan kyse on riittävän halvan työvoiman pulasta.
Kun markkinoilla pärjää se yritys, joka onnistuu löytämään käyttöönsä kaikista halvimmat työehdot, kärsijänä on aina palkansaaja. Palkkaköyhyys siirtyy pikkuhiljaa alalta seuraavalle, ja työehtoshoppailun kohteeksi huomaa joutuvansa yhä useampi.
Vaikka päätöksen työehtoshoppailusta tekee yritys, syytön ei ole myöskään ammattiyhdistysliike, joka omilla toimillaan antaa työnantajille mahdollisuuden etsiä aina halvinta sopimusta sovellettavaksi. Hyvä puoli toki on se, että ratkaisun avaimet tähän ongelmaan ovat ammattiliitoilla. Aikaa näiden avainten etsimiseen on enää rajallisesti.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.