– EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan tekemisessä hallituksen pitäisi ymmärtää, että perustuslain yhteistoimintavelvoite kulkee molempiin suuntiin. Presidenttiä tulisi voida käyttää Suomen edustajana myös EU-tilaisuuksissa kuten EU:n kolmasmaakokouksissa. Olisi aihetta tarkistaa vuoden 2010 yksiniitisiä ja epäviisaita linjauksia, joilla presidentin toimintamahdollisuuksia tarpeettomasti rajattiin, Heinäluoma kirjoitti.

Yleensä ottaen Heinäluoman mukaan on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi, että presidentin asema ulkopolitiikan johtajana säilyi vuoden 2010 valtiosääntöuudistuksessa.

Suomessa ulkopolitiikkaa johtaa perustuslain mukaisesti tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Pääministerin rooli taasen on keskiössä EU-asioissa. Hän edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa.

Julkisista kommenteista tiedetään, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ilmeisesti ole ollut täysin tyytyväinen siihen, miten asiat tällä hetkellä pelaavat. Kyse on käytännössä siitä, miten ulkopolitiikan yhteistoimintavelvoite toimisi yhtä lailla myös EU-politiikassa tai toimiiko se riittävällä tavalla.

Niinistö sanoi, ettei häntä harmita se, että Suomessa päädyttiin aikanaan (nk. lautaskiista) Eurooppa-neuvoston edustamisessa pelkästään pääministerin puoleen.

– Mutta voipi olla, että joitain kysymyksiä alkaa herätä nimittäin, ei niinkään Euroopan unionin asioista, joita siellä käsitellään. Mutta niistä asioista, jotka eivät ole Euroopan unionin asioita, mutta jotka siellä käsitellään, Niinistö sanoi.

Hän viittasi esimerkiksi Eurooppa-neuvoston kokousillallisiin, joissa saattaa nousta esiin asioita, jotka eivät ole ”enää missään EU-yhteydessä”.

Hän nosti esiin tapauksen vuodelta 2014, jolloin ilallisella tuli Krimin sanktiolistan lisäksi esiin kysymys siitä, että Vladimir Putinia ei pitäisi tavata. Niinistö huomautti politiikan toimittajille tämän olevan ”tietysti jokaisen jäsenmaan omaa ulkopolitiikkaa”.

– Nyt kun meillä valtiosäännön mukaan näitä Suomen ulkopoliittisia ratkaisuja tehdään presidentin johdolla yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, voisi kuvitella, että pääministeri joutuu kiusalliseen välikäteen, kun hän ei kykene tätä yhteistoimintaa täyttämään. Sieltä illalliselta ei nyt noin vain pois lähdetä ja vaarassa on, että jos lähtee soittelemaan, niin he tekevät päätöksiä sillä aikaa, Niinistö sanoi.

Mitään varsinaisia vaateita tasavallan presidentti ei kuitenkaan esittänyt, miten asiassa pitäisi toimia, vaikka muistuttikin, että valiokuntamietinnöistä löytyy kirjaukset yhteistoiminnasta Eurooppa-politiikasta.

– Eipä sille kovin paljon mitään voi tehdä, kun meillä on valtiosääntö, hän totesi.

– Tämä ei ole siis minkäänasteinen moite. Kyllä tähän asti on hyvin pärjätty, mutta nyt on vaan pikkuisen merkkejä siitä, että tämä tapa saattaa yleistyä, hän sanoi viitaten siihen, että myös presidentille kuuluva ulkopolitiikkaa on yhä enemmän esillä Eurooppa-pöydissä.

Entinen ulkoministeri, kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.) reagoi muutama päivä sitten heti tuoreeltaan Eero Heinäluoman Maaseudun Tulevaisuuden kirjoitukseen Twitterissä.

https://twitter.com/ikekanerva/status/1011438811300204545

– Nyt on mies löytänyt oikean jyvän! hän kiitteli Heinäluomaa.

Niinistön puheisiin asiassa Kanerva ei lähde ottamaan kantaa.

– Olkoon presidentin tehtävä ilmaista itseään.

Kanerva toteaa Demokraatille tänään eduskunnassa, ettei usko Heinäluoman hakevan juridisia muutoksia vaan tulkitsee, että Eurooppa-yhteyksissä presidentin ja valtioneuvoston yhteistoimintaa olisi parannettava – toisin sanoen silloin kun nimenomaan Suomen ulkopolitiikan linjauksia tehdään EU:ssa.

Kanervakin toteaa, että ongelmia saattaa esiintyä esimerkiksi Eurooppa-neuvoston kokousten illallisten yhteydessä, jossa tehdään päätöksiä epävirallisesti mutta kuitenkin poliittisesti sitovalla tavalla.

– Ne eivät ole EU:n sisäisiä asioita, vaan totta kai, koska Suomi on EU:ssa ilman muuta valtavirrassa mukana niin tullaan näin ollen sitoneeksi meidän kädet tavalla, joka on selvästi ulkopolitiikkamme olennaista sisältöä. Ja presidentti ei ole lähelläkään niitä huoneita ja rakennuksia, joissa asioista päätetään, Kanerva kuvaa tilanteita, joiden hoitamisessa olisi hänen mielestään tarkentamisen varaa.

Miten sitten valtioneuvoston ja presidentin yhteistoiminta voitaisiin konkreettisesti organisoida nykyistä paremmin?

– En halua mennä järeisiin vaihtoehtoihin tässä asiassa, Kanerva sanoo ja viittaa siihen, että lainsäädäntöön kajottaisiin.

– Toivoisin, että se voisi käytäntöjen kautta ratketa esimerkiksi sillä tavalla, että kaikessa valmistelussa, jota valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnan puitteissa tehdään, presidentin edustus on muodossa tai toisessa paikalla – vaikkapa kansliapäällikön kautta. Kun siellä on muutkin intressanttitahot mukana hallituksen EU-valiokunnan työskentelyssä niin myöskin presidentin edustus olisi hyvä olla paikalla yhteyksissä, joissa käsitellään ulkopolittiset kysymykset. Minusta tämä on yksi helppo ja käytännöllinen tapa.

Kun Kanervalta kysyy, pitäisikö hallituksen jotenkin edistää asiaa tai käydä pelisääntökeskustelua, hän nostaa esiin toisenkin idean.

– Yksi vaihtoehto on tietysti se, että nämä EU-asiat tuodaan tp-utvaan, joka katsoo ne asiat yhdessä läpi, jossa tulee tämä perustuslain henki katsottua.

Eli pitäisikö tp-utvassa käydä pelisäännöt läpi?

– En tee ehdotusta siitä. En halua sanoa, missä on käytävä pelisäännöt läpi. Se ei ole olennaista. Tärkeää on se, että perustuslain henki toteutuu. Tässäkin on nyt tullut pari ehdotusta minun puoleltani sanottua, että miten se voisi toimia. Että hyvä olisi tästä asiasta käydä keskustelut, mutta missä ja milloin ja kenen aloitteesta niin se on asianosaisten tehtävä. Näen tarpeen sille kyllä, Kanerva pyörittelee.

Tp-utva tarkoittaa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista valiokuntaa, joka kokoontuu yhdessä presidentin kanssa.

Käytännössä kuitenkin Eurooppa-neuvostossa pääministeri saattaa joutua nopeisiin reagointitilanteisiin, joissa tullaan tasavallan presidentillekin kuuluvalle ulkopolitiikan alueelle.

– Kyllä silloin tietysti on selvää, että silloin täytyy olla kommunikointi Helsinkiin, Kanerva sanoo ja viittaa siihen, että tällöin pääministeri ottaa presidenttiin yhteyttä.

– Kyllähän tämä jokapäiväinen elämä toimii, mutta kun tulee pikatilanteita niin tämän päätöksentekoketjun pitää pelata myös silloin. Ei vain niin, että presidentin päätöksissä valtioneuvosto on mukana vaan myös niin, että silloin kun valtioneuvoston puolella on momentum tehdä EU-pöydässä ratkaisu, niin presidenttikin on siinä mukana. Sen täytyy olla balanssissa tämän puolen. Se ei voi olla Suomen kaltaisen ulkopoliittisen kulttuurin maassa mikään ylikäymätön asia, jos on poliittista tahtoa, Kanerva sanoo viitaten yhteydenpitoon puolin ja toisin.