Tuo startti tapahtui näet EM-kisoissa 1952 Moskovan Dynamon stadionilla pelialustana tiilimurska. Yleisöä kyllä riitti, sillä paikalla oli päivittäin lähes parikymmentä tuhatta silmäparia.

Voitonmakuunkin päästiin kun Suomi nujersi Itä-Saksan 45-27.

Silloin pääsi kisoihin ilman karsintaa, mutta nykypäivän karsintamyllyssä ei suomalaisilla ole asiaa isompiin parrasvaloihin. Menestyksen laihuus on ollut viime vuosina aika karmaiseva. Suomi kun on viimeisen 9 vuoden aikana, siis 2013 lähtien, pelannut 28 EM-karsintaottelua, joista se on voittanut vain vaivaiset kaksi.

PELI paljasti puutteemme, koris on naistenkin puolella maalintekopeli. Nyt Suomi heitti esimerkiksi pelitilanteista ainoastaan 27 prosentin tarkkuudella ja kakkosten tarkkuus oli jopa kolmosia heikompi.

Mutta ei niistä kolmosistakaan krediittiä liikaa voi jakaa, useat kaukoheitot olivat pelkkiä sutaisuja. Tässä olisi opinsauna lähellä, kun otettaisiin mallia Susijengin Sasu Salinin kaukolaakeista. Sasunhan nopean (ja tarkan) heiton perusta ahtaassakin tilassa lähtee jalkojen hallitusta siirrosta yläkropan tasapainoisuuteen. Tässä suhteessa naisten puolella vain Elina Aarnisalo lähentelee hallittua heittoa.

Susiladies kasasi heittokuorman kaukaakin runkopelaajilleen Awak Kuierille ja Elina Aarnisalolle. Heidän harteillaan peli lepäsi. Muiden rooli ei noussut sille tasolle, jota voittavalta joukkueelta vaaditaan, joten yksilötasollakin on paljon tehtävää.

Ja kyllä puolustuspään osaaminenkin, jossa tärkeä pointti on sijoittuminen, ontui, sillä Liettualla oli 30 vapaaheittoa (26 pussiin) Suomen 12 vastaan (7 pussiin).

Eli matsihan ratkaistiin vapaaheittoviivalta!