Sama laulu näyttää olevan täällä kotosuomessakin. Tämän kauden harvinaisen tylsä runkosarjan loppupuoli Korisliigassa ei juuri hurraahuutoja nostattanut ja niinpä nyt odotellaankin kevään kliimaksia.

Sellaisen ehti tarjota puolivälierissä jo Kouvot, jonka päävalmentajaa Jyri Lehtosta kaikkitietävässä somessa on verrattu menneen talven lumiin. Mutta mitä vielä, Kouvot lähetti Tampereen Pyrinnön rantalomalle suoraan kolmessa matsissa.

Jälkiviisaat puivat tätä ottelusarjaa vielä pitkään. Eikä ihmekään, koska suosikki Pyrintö oli etulyöntiasemassa. Yksi merkittävä yksityiskohta tasaisissa peleissä oli kuitenkin aivan ratkaiseva. Kolmessa ottelussa näet Kouvoille vihellettiin yhteensä vain 45 virhettä, mutta manselaisille vastaavasti 72 virhettä. Seurauksena oli se, että Kouvojen miehistö sai 78 vapaaheittoa, mutta Pyrintö vain 48 vaparia. Kerrankos siis ottelut on ratkaistu vapariviivalta.

Kolmannen kerran peräkkäin liigan runkosarjan voittanut Vilpas on edellisvuosina aina hyytynyt loppumetreillä. Nyt Nokia oli aluksi luonnollisesti pelkkä suupala, mutta entä Kouvot, jonka salolaiset niistivät runkosarjassa kaikissa neljässä pelissä.

Koripalloilua pidetään hyvin taktisena pelinä ja siinä valmentajan oivallukset pelin aikanakin ovat monesti käänteentekeviä. Aika hieno osoitus siitä, kuinka jo menetetyssä matsissa voidaan vielä päästä takaisin iholle, oli naisten neljäs liigafinaali Catz-PeKa. Kissat oli viimeisellä kympillä jo 12 pointsia tappiolla ja mestaruus menossa Kotkaan. Mutta kun valmentaja Mika Haakana siirsi naisensa paikkavartiointiin, niin PeKa jäätyi totaalisesti ja pelastui vain siksi, että Catz heitti viimeisillä sekunneilla kaksi kertaa alta ohi.

Kaikki kunnia Peli-Karhuille mestaruudesta, mutta jo melko perinteinen puolustusmuodon muutos toi peliin uuden mahdollisuuden.

Nykypäivänä voidaan usein kysyäkin, miksi paikkavartiointia käytetään vaihtoehtona niin harvoin, koska se on kuitenkin oivallinen tapa muuttaa pelin sykettä. Taktisena vetona paikka näet useinkin toimii.