Sote-asiat liittyvät muun muassa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen 7.4.2020 antamaan ratkaisuun koskien kanteluasiaa valtiovarainministeriön virkamiesten toiminnasta maakunta- ja sote-uudistuksen eduskuntakäsittelyssä.

Kyse oli muun muassa siitä, oliko valtiovarainministeriö pimittänyt eduskunnalta tietoja sote-menoista. Epäily oli herännyt mediassa julkaistuista ministeriön virkamiesten sähköpostien vaihdosta.

Puumalainen ei ratkaisussaan todennut virkamiesten toimineen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Myös poliisi katsoi tuolloin esiselvityksessään, ettei virkamiesten toiminnassa ole syytä epäillä rikosta.

– Ei ole poissuljettua, että joku pohtisi asiaa myös perustuslain 118 pykälän virkavastuun näkökulmasta, mutta en käy sitä nyt spekuloimaan, Ojanen sanoo Demokraatille.

“Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään. Tässä tarkoitettua syyteoikeutta ei kuitenkaan ole, jos syyte on perustuslain mukaan käsiteltävä valtakunnanoikeudessa”, pykässä muun muassa lukee.

Ojanen pitää valiokunnan lausunnon sote-prosessia koskevia moitteita valtiovarainministeriön virkamiehille ja apulaisoikeuskanslerille jo itsessään vakavana huomautuksena.

– Mitä siitä sitten virkamiesoikeudellisten mekanismien kautta saavutetaan lisää, on toinen juttu.

Lausunto on vakava

Perustuslakivaliokunta ei Ojasen mukaan omaa kantaansa olisi juuri selvemmin voinut sanoa.

– Lausunto on vakava eikä sitä voida missään nimessä ohittaa olankohautuksilla myöskään virkamiesten suunnassa. Toivottavasti vähintään peiliin katsotaan. Olisi vakavaa, jos viime kaudella olisi syntynyt väärille käsityksille perustuvaa lainsäädäntöä.

– Lausunto aiheuttaa varmasti pohdintaa oikeudellisissa piireissä ja poliittisten päätöksentekijöiden piirissä.

Mediassa raportoitujen viestien vastaanottajana oli silloinen valtiovarainministeriön hallintopolitiikan alivaltiosihteeri Päivi Nerg, joka on ollut keskustan ehdokas valtiovarainministeriön tulevaksi kansliapäälliköksi. Nimitysprosessi on viivästynyt muun muassa tiedonsaantioikeutta koskevan selvityksen vuoksi.

Perustuslain pykälä 125 edellyttää valittavalta virkamieheltä “taitoa, kykyä ja koeteltua kansalaiskuntoa”.

Voiko PeVin lausunto vaikuttaa kansliapäällikön nimistysprosessiin?

– Lausunto pitää huomioida. Samaan aikaan on todettava, että käytettävissä olleesta aineistosta ei ole voitu nimetä yksilöitä. Sylttytehtaisiin ei ole voitu mennä eikä kyseessä tietenkään ole ollut mikään rikosepäilyyn liittyvä esitutkintaprosessi, joten on vaikea arvioida kuka virkamies ja missä määrin on ollut vastuussa teosta ja missä määrin tietynlaisen ohjauksen piirissä. En osaa sitä tuon aineiston perusteella tarkkaan arvioida.

“Voi sanoa perustuslakivaliokunnan mitan tulleen täyteen”

Valiokunnan lausunnossa on poikkeuksellista sekin, että perustuslakivaliokunta otti eduskunnan tiedonsaannin tarkastelun kohteeksi omasta aloitteestaan. Yleensä vireillepanon tekee ulkopuolinen.

– Olen ollut sen verran mukana, että voi sanoa perustuslakivaliokunnan mitan tulleen täyteen tiedonsaannin osalta. Kangerteluja on ollut niin paljon eri asiakokonaisuuksissa 2010-luvulla. EU-asioissa, kevään poikkeuslakiasioissa ja sitten viime vaalikauden soten ja varsinkin viimeisen soten tuotantokauden osalta. Se oli kaikin puolien eriskummallinen prosessi ja huipentui loppuviikkoina noin kuin on luettavissa lausunnon loppuosasta.

Ojasen mukaan on myös harvinaista, että lausunnossa otetaan kantaa ylimmän laillisuusvalvojan eli apulaisoikeuskanslerin päätökseen.

– Lausunnossa annetaan selvästi ymmärtää, että hänen ratkaisunsa on hyvin ongelmallinen perustuslain kannalta. Täytyy mennä 2000-luvun puoliväliin, kun PeV on edellisen kerran antanut ymmärtää, että ylimmän laillisuusvalvojan yksittäisessä ratkaisussa on ollut joku asia virheellisesti linjattu.

“Perustuslakivaliokunta tuntui osapuolelta oikeudenkäynnissä”

Sipilän hallituskauden loppupuolella sote-käsittely Ojasen mukaan polarisoitui poikkeuksellisella tavalla.

– Perustuslakivaliokunta tuntui osapuolelta oikeudenkäynnissä, jonka vastapuolena olivat maan hallitus ja sosiaali- ja terveysministeriö. STM:n eduskunnalle toimittamista asiakirjoista puhuttiin vastineina PeVin lausuntoon. On sinällään käsittämätöntä, että asetelmat alkoivat muodostua tuolla tavoin.

– Pitäisi ajatella pikemminkin niin, että kun itsenäisyyden ajan yhtä suurinta hallintoreformia yritetään saada aikaan, kaikki yrittäisivät puhaltaa yhteen hiileen ja perustuslainmukaisuuden varmistaminen olisi itsestään selvä osa uudistusta , Ojanen sanoo.

Ministeriö puolustaa virkamiehiään

Valtiovarainministeriö on juuri tiedottanut perehtyvänsä lausuntoon huolellisesti.

Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan sen virkamiehet ovat kaikissa tilanteissa pyrkineet parhaansa mukaan huolehtimaan eduskunnan tiedonsaantioikeuden toteutumisesta.

“Valtiovarainministeriö haluaa tuoda esiin sen, että 6.3.2019 järjestetyssä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä oli paikalla kolme valtioneuvoston virkamiestä ja valtiovarainministeriön virkamiehet antoivat suullisesti valiokunnalle kirjallisesta materiaalista puuttuneet tiedot, ml. euromäärät”, ministeriä puolustautuu.

Mitä sitten totesi perustuslakivaliokunta? Sen lausunnon teksti on erittäin kriittistä:

Perustuslakivaliokunnan mielestä nyt käsillä olevassa asiassa on esitetty sellaisia tulkintoja eduskunnan tiedonsaantioikeudesta, että niiden voidaan katsoa vaarantavan tiedonsaantioikeuden perustuslaillisen toteutumisen. Valiokunta pitää tämän johdosta välttämättömänä kiinnittää erittäin vakavaa huomiota menettelyyn valtioneuvoston piirissä tietojen antamisessa eduskunnalle maakunta- ja sote-uudistusta koskeneen lainsäädännön käsittelyssä, valiokunta muun muassa toteaa yksimielisessä lausunnossaan.

Valiokunnan mielestä on selvää, että ministeriön virkavalmistelun tehtävänä ei ole edistää hallituksen esityksen hyväksymistä eduskunnassa mitenkään muutoin kuin objektiivisella ja riittävän seikkaperäisellä valmistelulla ja asioiden selvittämisellä. Eduskunnalle annettavien tietojen on täytettävä edellä tässä lausunnossa viitatut luotettavuuden ja kattavuuden vaatimukset, valiokunta jatkaa.

Perustuslakivaliokunta toteaa lisäksi pitävänsä selvänä, että eduskunnan tiedonsaantioikeuden toteuttaminen on virkavelvollisuus, johon voi kohdistua perustuslain 118 §:ssä säädetty virkavastuu. Valtioneuvostolla, ministeriöllä tai sen virkamiehillä ei ole perustuslain 47 § huomioon ottaen toimivaltaa harjoittaa tarkoituksenmukaisuusharkintaa sen suhteen, mitä tietoja eduskunnan valiokunta katsoo tarvitsevansa.

Apulaisoikeuskanslerilla ja valiokunnalla eri tulkinta

Perustuslakivaliokunta menee asiassa aivan sen yksityiskohtiin kertoessaan oman näkemyksensä. Jos apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei merkityksellisiä tietoja jätetty toimittamatta eikä tarkoituksena ollut salata eduskunnalta asian ratkaisemisessa tarpeellista tietoa, perustuslakivaliokunnan kanta näyttää asettuvan ristiriitaan apulaisoikeuskanslerin kanssa.

“Perustuslakivaliokunnan mielestä käytettävissä olevasta aineistosta käy kuitenkin ilmi, että valtiovarainministeriön piirissä oli tiedossa, että sosiaali- ja terveysvaliokunnalle esitetyistä rahoituslaskelmista puuttui tieto kotoutumiskorvausten ja lomituksen osuudesta (arvioitu määrä noin 210 miljoonaa euroa), jolla oli ilmeistä merkitystä maakuntien keskinäisen rahoitusosuuden jakautumisessa sote-uudistuksen yhteydessä”.

Valiokunnan mukaan “tieto jätettiin sisällyttämättä valtiovarainministeriön virkamiesten valiokunnan pyynnöstä laatimaan 28.2.2019 päivättyyn muistioon. Asian muistioon sisällyttämättä jättämisestä käyty sähköpostikeskustelu valtiovarainministeriön virkamiesten kesken ei valiokunnan mielestä viittaa siihen, että menettelyn tarkoituksena ei olisi ollut jättää eduskunnalle antamatta tietoa kotoutumiskorvausten ja lomituksen osuudesta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle ei myöskään toimitettu asiassa sen pyytämää kirjallista lisäselvitystä.”