Kirjan mukaan kokoomuspoliitikko oli vuonna 2021 pitänyt esillä, että voisi olla käytettävissä, kun kamppaillaan Suomen tasavallan presidentin tehtävästä vuoden 2024 vaaleissa.

Kanerva kuoli 14. huhtikuuta viime vuonna. Kirjassa kerrotaan hänen kamppailleen syöpää vastaan neljä vuotta.

Heikkilä kysyi kirjaa varten suoraan Kanervan presidenttihaaveista myös tämän leskeksi jääneeltä puolisolta Elina Kanervalta, jonka mukaan kyse oli kuitenkin yksinkertaisesti siitä, että Ilkka ei halunnut luovuttaa koskaan. Hän halusi elää niin täysipainoisesti kuin mahdollista.

MARKKU Heikkilä toteaa esipuheessa, ettei kyseessä ole virallinen elämäkerta eikä todellinen poliittinen tietoteos. Lukija voi todeta, että kirja on sekoitus molempia ihan mukiinmenevässä määrin. Se piirtää muun muassa haastattelun kautta varsin kokonaisvaltaisen kuvan Kanervan, joka on valtiopäivien lukumäärässä Suomen pitkäaikaisin kansanedustaja, poliittisen uran pääpiirteistä ja kasvutarinasta Lokalahdelta valtakunnallisiin parrasvaloihin.

Kirja sukeltaa myös Kanervan urheiluvaikuttamiseen sekä kaupunkipolitiikassa Turun asioihin. Hän istui Turun kaupunginvaltuustossa peräti kymmenen kautta vuodesta 1972 alkaen kuolemaansa saakka.

Kirja sisältää paljon anekdootteja siitä, miten Kanerva tunsi ja tervehti Turussa ja joka puolella suurin piirtein kaikkia. ”Kun kävellään Iken kanssa Turun torilla ja vastaan tulee kaksi turkulaista, niin Ike tuntee heistä kolme”, Ben Zyskowiczin tunnettu kuvaus kuuluu.

Kirjassa on myös sitaatti liittyen meppi Eero Heinäluoman Kanervan kanssa tehtyyn junamatkaan. Kaksikon piti puhua asiaa, mutta Kanerva oli tervehtinyt pari tuntia muita matkustajia.

Vaikka Kanerva oli sosiaalisesti lahjakas ja laajasti tunnettu, Heikkilä on saanut selville, että hän pelkäsi jokaisissa vaaleissa kuollakseen putoamista eduskunnasta ja teki sen vuoksi hullun lailla vaalitöitä.

Kirjassa ei jätetä käsittelemättä myöskään uran pettymyksiä alkaen tekstarikohusta ja siitä seuranneeesta ulkoministerin viran menettämisestä. Nämä asiat olisivat varmasti nousseet esiin myös, jos Kanerva olisi tavoitellut presidenttiehdokkuutta.

KANERVAN presidenttihaaveita kirja kuvaa kertoen, että tämä oli kutsunut lokakuussa 2021 parikymmentä luotettuaan Turku Energian saunatiloihin ja kysynyt, löytyisikö tukea, jos hän lähtisi koettelemaan siipiään presidenttiehdokkaana vuoden 2024 vaaleissa.

Erään todistajan mielestä Kanerva olisi ollut huolissaan siitä, että kokoomuksella ei ole esittää puolueen sisältä yhtään kandidaattia, jolla olisi hyvä mahdollisuus menestyä. Tänä päivänä tiedetään, että Kanerva oli oikeassa, sillä kokoomus painiskeli pitkään sopivan ehdokkaan löytämisessä.

Kanerva sai ystäviltään tukea presidenttiehdokkaaksi. Turun energialle kokoontuneet kuitenkin näkivät jo, ettei Kanerva ollut fyysisesti kunnossa. Sairaus oli kuluttanut häntä. Hänelle todettiinkin, että media saattaa kysellä myös terveydestä.

Kanerva itse piti terveydentilansa piilossa. Kirjan mukaan sitä ei vaimon lisäksi avattu kenellekään ennen kuin viikkoa paria ennen lopullista lähtöä.

Markku Heikkilä kysyi presidentti Sauli Niinistöltä haastattelussa 12.6.2023, tiesikö tämä Kanervan saunakokouksesta.

– En minä tuosta saunakokouksesta tiennyt, mutta pidin sitä hyvin mahdollisena, Niinistö oli kirjan mukaan vastannut.

Kysymykseen, olisiko Niinistöllä ollut Kanervan presidenttiehdokkuushankkeeseen jokin kanta, presidentti vastasi:

– Jos minä kuittaan sen nyt sillä, että mulla on nyt moneen kertaan käynyt mielessä, että olispa Ike vielä hengissä…

DEMOKRAATTI kysyi pääministeri Petteri Orpolta (kok.), tiesikö Orpo siitä, että Kanerva olisi halunnut presidenttiehdokkaaksi.

– Kyllä siitäkin hänen kanssaan juteltiin. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka olivat hänen intohimonsa ja isänmaan asiat ja nimenomaan niiden asioiden hoitaminen. Kyllä hän sitä varmaan mietti.

– Osaamiseltaan todella vahva, Orpo vastaa kysymykseen, olisiko Kanerva ollut hyvä presidenttiehdokas.

Kanervan lähipiiriläinen kuvaa Kanervan pyrkimyksiä Heikkilän kirjassa seuraavasti.

– Ilkka halusi aina yhä eteenpäin politiikassa. Hänellä oli mielessä se, että pääsisi kokoomuksen puheenjohtajaksi ja sitä kautta maan pääministeriksi. Muutaman melko ponnettomaksi jääneen yrityksen jälkeen hän koki, että se tie on tukossa, ja käänsi katseensa suoraan kohti mahdollista presidenttiyttä.

Markku Heikkilä itse huomauttaa varmasti realistisesti, että isoin jos piilee siinä, että kokoomukselle Kanervan asettaminen ehdokkaaksi olisi ollut pitkän puun takana.

– Ikä, vanhojen juorupalstojen paine ja jopa suomettumisajan synnit olisi laskettu riskeiksi, hän arvelee.

– Mieltä vihloo se, että Ike joutui lähtemään eikä päässyt katsomaan korttejaan. Emme koskaan saa tietää, kuinka olisi käynyt.