Joillain sektoreilla näin on tapahtunutkin. Juniorien jalkapalloseurat harmittelevat sitä, miten vanhemmat kuittaavat mieluummin talkootyönsä rahalla kuin lähtevät leipomaan mokkapaloja kesäturnauksiin.

Luontoliittojen niitynsiivousleireille ei ole tungosta, mutta joululahjaksi voi ostaa Afrikasta monta nimikkovuohta.

Tämä on mullistanut monen yhdistyksen arkea: rahaa voi tulla aiemhpaa enemmän, koska ihmiset haluavat lepyttää omaatuntoaan kaivamalla kuvettaan. Samaan aikaan järjestörutiinien tekijöistä on pulaa.

Helmikuussa hyökkäys Ukrainaan sai spontaanisti väkeä mielenilmauksiin ja yhteislauluhetkiin Venäjän lähetystön eteen.

Elokapina-liike pysäytti Hangossa venäläisiä hiilikuljetuksia ja sai ilmastokriisitapahtumiinsa mukaan nuorison lisäksi ikäihmisiäkin.

Maanpuolustusjärjestöt kertovat jäsenmäärän kasvusta ja kurssitoiminnan ruuhkautumisesta.

SUURMIELENOSOITUKSIA nähdään heti, jos aihe on herättänyt tarpeeksi kuohuntaa sosiaalisessa mediassa.

Tämä on johtanut vedätyksiinkin. Yhdysvalloissa Donald Trumpin ensimmäisessä vaalikampanjassa jotkut paikallistapahtumat olivat netin valehahmojen masinoimia tilaisuuksia, joiden järjestäjät eivät olleet sitä, mitä väittivät olevansa. Osa näistä esitti toimivansa Trumpin puolesta, osa näytteli mahdollisimman ärsyttävästi Hillary Clintonin kannattajia.

Luultavasti tällainen valeaktivismi voisi onnistua Suomessakin. Viime talven Convoy-mielenosoitusten osallistujilla ei ilmeisesti ollut hajuakaan kaikkien järjestäjien oikeasta henkilöllisyydestä tai motiiveista. Samanlaisia, taustojaan salailevien riidankylväjien aktioita tullaan näkemään meillä lisää, jos ja kun talouden ahdinko syvenee.

Silti Suomessa nyt virinnyt osallistumishalu lupaa hyvää myös perinteisille järjestöille – ehkä puolueillekin. Jos nämä pystyvät tarjoamaan jäsenyydelle riittävästi vastinetta, tekemisen iloa ja tarkoitusta, huoli jäsenkadosta voi väistyä.