Tämä on saanut myös Suomen hallituksen huolestumaan tilanteesta. Valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) onkin luvannut selvityksen siitä, miten voitaisiin vaikuttaa asuntojen hintojen eriytymiseen.

Oppositiopuolue kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen sanoo Demokraatille, että kyseessä on aito huoli, jonka jo presidentti Niinistökin on tuonut muutama vuosi sitten esiin. Moni suomalainen on yhtäkkiä havahtunut siihen, että pitkällä lainalla maksettu oma asunto ei olekaan enää sen arvoinen kuin oli hankittaessa.

– Täytyy myös olla huolellinen siinä, että mietitään, miten tässä voidaan sitten auttaa. Ehkä ensisijaista kuitenkin on se, että pyritään siihen, että kasvavilla isoilla kaupunkiseuduilla on riittävästi nopeasti asuntotarjontaa, Mykkänen sanoo.

Mykkänen toteaa, että mallit ovat vaikeita, mikäli ruvettaisiin jollekin maksamaan siitä, että vanha asunto on menettänyt hintaansa.

– Mihin se raja sitten vedetään? hän kysyy.

Kokoomusryhmäjohtaja nostaa esiin sen, että Suomessa on parisataatuhatta öljylämmitteistä kiinteistöä. Niistä iso osa on alueilla, joissa asuntojen arvo tippuu.

– Silti niissä tullaan asumaan vielä yli 10 vuotta suurimmassa osassa. Tällöin olisi takaisinmaksava investointi tehtävissä, kun siirryttäisiin maalämpöön, Mykkänen sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että asunnon vakuusarvon ollessa heikko, pankista ei saa lainaa ja asukkaat ovat epävarmoja. Tällaisiin tilanteisiin kokoomus suuntaisi rahaa esimerkiksi ilmastorahastosta, jota hallitus on nyt perustamassa. llmastorahaston turvin voitaisiin Mykkäsen mukaan satsata ilmastoremonttien takauksiin, mikä auttaisi pitämään kiinteistön arvoltaan mahdollisimman hyvänä. Mykkäsen mukaan tässäkin pitäisi olla järki kädessä eli tuettaisiin sellaisia kiinteistöjä, joissa on tietyillä tunnusluvuilla todennäköisyys, että niissä vielä toistakymmentä vuotta asutaan.

– Tänä päivänä maalämpökiinteistö on paljon arvokkaampi kuin öljylämmitteinen. Tällä tavalla voidaan auttaa asukkaita siinä akuutimmassa tilanteessa eli miten pärjätä nykyisessä kodissaan 10–15 vuotta eteenpäin. Se ei estä sijaintiin liittyvää arvonmuutosta mutta antaisi mahdollisuuden ylläpitää kiinteistöä.

– Tiedän itsekin, että ei tarvitse kovin kauas mennä Helsingistä, kun on pieniä talouyhtiöitä, jotka eivät tahdo saada pankista lainaa. Pankit ovat hyvin varovaisia tänä päivänä kiinteistöriskin suhteen. On paljon kiinteistöjä, joissa tullaan asumaan vielä kymmeniä vuosia mutta niiden peruskorjaukseen ei saada lainaa. Se on ehkä tässä yksi huolestuttavimpia piirteitä. Siihen me voimme ja pitää vaikuttaa, että meillä ei puoli Suomea rapistu ennenaikaisesti.

Mitä sitten Kulmunin tilaamalta selvitykseltä voisi Mykkäsen mukaan olla odotettavissa.

– Luulen, että valtiovarainministeriö suhtautuu melko varauksellisesti ja penseästi mihinkään uudenlaisiin merkittäviin mekanismeihin, mutta toivon vilpittömästi, että sieltä löytyisi uusia ajatuksia.

Finanssiala on ajanut sitä, että ikääntyneet voisivat rahoittaa yksityisiä hoivapalveluita asuntonsa myymällä. Tällöin varallisuutta vapautuisi myös yksityisten hoivapalveluihin. Kysymys kuuluukin, millaista hoivaa olisi tarjolla, jos jossain puolella Suomea asuntoa on miltei mahdoton saada kaupaksi tai siitä ei juuri hintaa saa.

Mykkänen toteaa, että asuntoja myydään nytkin, jotta se voidaan  käyttää  joko ”seniorielämän mukavuuksiin tai hoivapalveluihin juuri sellaisessa hoivassa kuin ehkä haluavat”.

Hän kuitenkin lisää, että asuntojen eriarvoistuminen aiheuttaa sen, ettei asuntojen realisointi voi olla pääratkaisu vanhushuoltoomme.

– Vaikka yhteensä laskien asuntovarallisuus onkin suuri, se ei suinkaan läheskään kaikilla suomalaisilla riitä oikeudenmukaiseen hoivaan.