Skeittaaja Heili Sirviön isä Fredrik ”Fredu” Sirviö vihjaisi Pariisin olympialaisten park-skaten loppukilpailun jälkeen, että hänen tyttärensä pitäisi saada enemmän tukea, jotta hän jatkossakin edustaisi Suomea.

-  Tämä asia riippuu hyvin paljon siitä, miten Suomen olympiakomitea suhtautuu meihin, että miten he lähtevät tukemaan meitä. He tekivät aiemmin periaatepäätöksen, että Heiliä ei tueta ennen kuin hän on 16-vuotias, isä-Sirviö sanoi Aamulehden mukaan.

Heili Sirviö on 13-vuotias ja sijoittui Pariisin olympialaisissa park-skatessa viidenneksi. Sirviöllä on myös Australian kansalaisuus.

Miksi?

Suomen olympiakomitean huippu-urheiluyksikön varajohtaja Leena Paavolainen kertoi Iltalehdelle, että Olympiakomitea noudattaa myös omien tehostamistukiensa myöntämisessä 16 vuoden ikärajaa. Silti Sirviön valmentaja Jussi Korhonen ja Fredrik Sirviö ovat saaneet Olympiakomitealta tukea Pariisin olympialaisiin valmistautumiseen.

KESKUSTELU Heili Sirviön tukirahoista nostaa esiin olympiaurheilijoiden tukemisen peruskysymykset. Onko menestys olympialaisissa niin tärkeää, että siihen pyrkimistä pitää tukea julkisin varoin?

Skeittauksen nostaminen olympiaohjelmaan kolme vuotta sitten Tokion kisoissa on osa Kansainvälisen olympiakomitean pyrkimystä tavoittaa paremmin nuorta yleisöä.

Näin nuoren olympialajin maailmanlaajuinen kilpailu on lapsenkengissä verrattuna kilpailluimpiin vanhempiin olympialajeihin. OKM toteaa valmennus- ja harjoitteluapurahojen myöntämisperusteissa, että ”arvioinnissa huomioidaan myös lajien erityispiirteet, lajin kansallinen ja kansainvälinen laajuus, arvostus ja taso, eri kilpailuluokkien taso sekä kilpailuihin osallistuvien maiden ja urheilijoiden määrä”.

Olympiakisojen ohjelmassa on paljon urheilulajeja, joihin suuren yleisön ja median huomio kiinnittyy vain olympialaisten yhteydessä. Silti pelkkä nousu olympialajiksi nostaa esimerkiksi skeittauksen OKM:n tukipäätöksissä samalle viivalle kuin satojen miljoonien harrastamat urheilumuodot.

-  Yksinkertaistetusti sanottuna näin on, mutta olympialaisten kesä- ja talvilajit arvioidaan erikseen. Niitä ei voida verrata suoraan toisiinsa, koska talvilajeissa mukana olevia maita on tyypillisesti paljon vähemmän. Olympiaohjelma alkoi pari olympiadia sitten muuttua nopeammin, ja ehkä meidän pitää alkaa tarkastella lajeja yksilöllisemmin, että onko kyseessä vakiintunut vai vasta tulossa oleva laji, Kari Niemi-Nikkola sanoo.

Nuorissa olympialajeissa kilpailu on tyypillisesti vähäisempää ja mahdollisuus olympiamenestykseen suurempi kuin kilpaillummissa lajeissa.

-  Kun osasimme olla lumilautailussa tai freestylessä ensimmäisessä aallossa, se näkyi menestyksenä olympialaisissa. Kun isot urheilumaat ottivat ne ohjelmaan, kilpailu koveni. Oletan että niin käy skeittauksessakin, Niemi-Nikkola sanoo.

FREDRIK SIRVIÖ puhui skate-parkin olympiafinaalin jälkeen tyttärestään ”Suomen urheilun kirkkaimpana tähtenä”. Jos mittariksi otetaan sijoittuminen Pariisin olympialaisissa, Sirviön väitteen voi sanoa pitäneen lausumishetkellä paikkansa.

Mutta kun puhe on rahasta, urheilumarkkinoilta tuli päivä skeittausfinaalin jälkeen näkemys Suomen urheilun kirkkaimmasta tähdestä, kun koripalloilija Lauri Markkanen teki viisivuotisen ja 238 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen Utah Jazzin kanssa.

Pitäisikö kaikkien suomalaistähtien pystyä hankkimaan itse rahoitus urheilemiselleen?

-  Tämä on meidän pyrkimyksemme myös apurahajärjestelmässä, että jossain vaiheessa urheilijat pystyisivät rahoittamaan urheilemisen itse ja se on toteutunutkin esimerkiksi Tero Pitkämäen tai Iivo Niskasen kohdalla. Painopiste urheilija-apurahojen myöntömäärien osalta on nuorissa. Toisaalta lajit ovat hyvin erilaisia, eikä kaikilla urheilijoilla ole missään vaiheessa uraansa mahdollisuutta heittäytyä sillä lailla ammattilaisiksi että he saisivat isoja summia urheilemisesta, Kari Niemi-Nikkola vastaa.

Niemi-Nikkola ennakoi, että OKM:n asettama Urheilun eettisten asioiden neuvottelukunta pohtii jatkossa alle 16-vuotiaiden huippu-urheilijoiden asemaa.

– Meillä on muun muassa urheilun eettinen neuvottelukunta, joka myös varmasti pohtii sitä, miten hyvin nuorten urheilijoiden kohdalla on hyvä toimia. Tulisiko esimerkiksi arvokisavalinnoille asettaa kansallinen valintaikäraja tai miten eri tukimuodoissa lajien erilaisuus tulisi huomioida. Uskon, että myös Olympiakomitea pohtii tätä tahollaan.

Kirjoittaj: STT / Raiko Häyrinen