Kolmikko analysoi myös jännittävien vaalien lopputulosta, jossa SDP jäi kannatuksessa lopulta kolmanneksi kokoomuksen ja perussuomalaisten jälkeen. Uusilla kansanedustajilla on myöskin mielipiteensä siitä, pitäisikö SDP:n pyrkiä hallitukseen.

Muuramelainen Jani Kokko kuvailee oloaan edelleen epätodelliseksi, vaikka läpimeno pään sisällä alkoi tuntua todelta jo toissaviikon lauantaina, kun hän palasi vaalikentiltä kotiin.

– Silloin iski, että tämä menee maaliin asti. Mutta äänimäärä oli lopulta yllätys. Oletin, että se olisi jotain 3 500:n ja 4 000:n välillä.

Yhdysvaltain politiikan asiantuntijana Kokko on tullut tutuksi myös televisiosta, jossa hän on analysoinut esimerkiksi maan presidentinvaalikuvioita. Hän on pitkään kannattanut myös Suomen Nato-jäsenyyttä – jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa.

– Kyllä se on varmasti vaikuttanut osaltaan, että vakaata turvallisuuspolitiikkaa etsivät kansalaiset ovat äänestäneet minua. Mutta yleensäkin aika monella on ollut tiedossa se, että olen nimenomaan erikoistunut ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin jo pidemmän aikaa. Se näkyi kannatuksessa, Kokko pohtii.

AINAKIN pari tuhatta ihmistä on tullut kertomaan Kokolle, etteivät ikinä olisi äänestäneet demaria, jos hän ei olisi ollut ehdolla. Yksi kohtaaminen jäi erityisesti mieleen. Kokko oli sunnuntaina menossa vaalivalvojaisiin, kun mies lastensa kanssa pysäytti kadulla ja kätteli.

– Hän kertoi, ettei ole tähän päivään mennessä demareita vaaleissa äänestänyt, mutta nyt ääni tuli meille. Mies lisäsi vielä, että ”kun hoidat samalla asiantuntemuksella kansanedustajan tehtävät kuin hoidit Yhdysvaltain vaalien analysoinnit, niin hyvä tulee”.

Loppujoukon hän arvioi olleen vanhoja tukijoita jo kunta- ja aluevaaleista. Muuramelaisuus myös korostui, sillä omasta kunnasta tuli noin 800 ääntä. Hän tuli tutuksi myös tavaramerkiksi muodostuneista punaisista tennareistaan.

KOKKO on jo miettinyt sitä, missä kysymyksissä aikoo olla erityisen aktiivinen.

– Kyllä se on Suomen muuttuneen turvallisuusympäristön asemoiminen uudelleen Nato-jäsenyyden aikana. Toinen on talous. Omassa kampanjassani jo linjasin, että tulevalla vaalikaudella taloutta joudutaan joka tapauksessa sopeuttamaan miljardeilla euroilla, mutta koulutuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista ja sotilaallisesta maanpuolustuksesta ei voi leikata.

Hän on jo ehtinyt pohtia, mitkä valiokunnat kiinnostaisivat eniten. Ne eivät sinänsä yllätä: ulkoasiainvaliokunta tai puolustusvaliokunta.

– Jos halutaan minun kykyni parhaimpaan käyttöön isänmaan hyväksi, ne ovat nämä kaksi.

SDP:n eduskuntaryhmä järjestäytyy torstaina. Valtaosa kollegoista on Kokolle jollain tasolla tuttuja, kun ”15 vuotta on ollut mukana demaripoppoossa”. Hän istui muun muassa Sanna Marinin kanssa saman pöydän äärellä vuosina 2010-2012 Demarinuorten liittohallituksessa.

Arki muuttuu – mutta positiivisesti, Kokko korostaa – kansanedustajuuden myötä. Edessä on muun muassa muutto Helsinkiin.

– Näen tässä pelkkää hyvää. Äitikin on tyytyväinen, että poika sai vihdoinkin töitä vaikkakin neljän vuoden määräaikaisella sopimuksella, hän naurahtaa.

VALTAKUNNALLINEN vaalitulos kertoo Kokon mielestä sen tosiasian, että Suomessa tehtiin paluuta vanhaan perinteiseen kolmen suuren puolueen aikaan – keskustan paikan vain nappasi perussuomalaiset. Siihen oli osasyynä, että eduskuntavaalit olivat vahvasti myös pääministerivaalit.

– On todella harvinaista poliittisessa historiassa, että pääministeripuolueen asemasta nostetaan äänimäärää ja lisätään kansanedustajan paikkoja. Siihen voi olla tyytyväinen, vaikka harmittaa, että se ykköspaikka jäi saamatta, historiantutkija Kokko huomauttaa.

Hallitustunnustelut ja -neuvottelut alkavat pääsiäisen jälkeen. Hallitukseen vai oppositioon?

– Aina hallitukseen kannattaa pyrkiä. Mielestäni olisi älytöntä kamppailla vaaleissa ja heti ilmoittaa, että me emme sitten hallitukseen mene, Kokko arvioi SDP:n tilannetta.

Hänen mukaansa tietysti pitää lähteä neuvottelemaan ja keskustelemaan SDP:lle tärkeistä kysymyksistä ja hakemaan kompromisseja.

– Sinipuna olisi se todennäköisin pohja, jossa me mukana olisimme. En itse asiassa edes näe muunlaista vaihtoehtoa. Perussuomalaisista on jo niin vahvasti linjattu, että heidän kanssaan ei voi tehdä yhteistyötä. Sitä lupausta ei mielestäni voi perua.

Elisa Gebhard jännitti vaalitulosta sunnuntaina Helsingin vaalivalvojaisissa.

Helsinkiläinen Elisa Gebhard kuvailee tunnelmiaan edelleen epätodellisiksi, mutta myös energisiksi ja inspiroituneiksi. Tie Arkadianmäelle aukesi toisella yrittämällä. Ääniä kertyi 5 836.

– Pikkuhiljaa on iskenyt tajuntaan, että eduskuntaan ollaan menossa.

Helsinkiläisten demarikansanedustajien määrä nousi vaaleissa kolmesta viiteen, jota voi pitää loistavana tuloksena.

– Me olemme tehneet pitkäjänteisesti työtä tämän vaalituloksen eteen koko ehdokasjoukolla. Nyt se kantoi hedelmää. Helsinkiläiset luottivat siihen, että SDP on se voima, joka pystyy ratkaisemaan aikamme isot kysymykset, Gebhard arvioi kannatuksen kasvun syitä.

Hän itse painotti omassa kampanjassaan kysymyksiä, jotka hänelle sekä sukupolvensa äänestäjille tärkeitä. Ne ansaitsevat politiikassa hänen mukaansa enemmän huomiota.

– Tuntui kivalta, kun moni ensikertalainen äänestäjä, juuri täysi-ikäiseksi tullut, tuli kertomaan äänestäneensä meikäläistä. Se tuntuu suorastaan juhlavalta.

Gebhardin mukaan kylläkin ihan kaikenikäiset ja kaikenlaiset ihmiset tulivat onnittelemaan ja kertomaan äänestäneensä juuri häntä.

VAALIKAMPANJASSA hänen keskeisiä teemojaan olivat eriarvoisuuden torjuminen ja työelämän tasa-arvo. Ja niihin liittyviä kysymyksiä hän haluaa ajaa luonnollisesti eduskunnassa. Yksi konkreettinen on palkkatasa-arvon edistäminen.

– Mutta pitää muistaa, että ilman elinkelpoista planeettaa meillä ei ole myöskään tasa-arvoisia yhteiskuntia. Kyllä meidän sosialidemokraattien täytyy pitää huolta myös ympäristöasioista.
Eduskuntatalo on monelle ensikertalaiselle aivan uusi kokemus, mutta ei Elisa Gebhardille. Hän toimi vielä hiljattain pääministeri Sanna Marinin erityisavustajana ja aiemmin kansanedustaja Jutta Urpilaisen avustajana.

– Omassa ryhmässä moni on tuttu jo niiltä ajoilta, mutta on ilo tutustua uusiin kasvoihin, hän kertoo.

Sanotaan, että se varsinainen työ tehdään valiokunnissa. Gebhard löytää useita valiokuntia, joissa vaikuttaminen kiinnostaisi erityisesti.

– Ympäristövaliokunta on yksi ja lakivaliokunta toinen – jo siitäkin syystä, että olen koulutukseltani juristi ja olen työskennellyt oikeusvaltioon liittyvien teemojen parissa aika pitkään. Mutta olen kiinnostunut monesta eri politiikan alasta.

Kansanedustajuus pistää Gebhardinkin elämän aika uusiksi, vaikka hänen ei helsinkiläisenä tarvitsekaan jakaa arkeaan kahden paikkakunnan välillä.

– Onhan se aika mullistavaa, kun on halunnut muuttaa maailmaa politiikan keinoin todella kauan ja yhtäkkiä siitä tulee päivätyö. Käytännön elämässä pitää aika nopeasti laittaa nykyiset työt pakettiin ennen kuin eduskunta kutsuu.

MITÄ VAALITULOS kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta? Gebhard on iloinen siitä, että vaalit menivät SDP:ltä todella hyvin – se on hyvin harvinaista pääministeripuolueelta.

– Mutta kokonaisuudessaan tällä vaalituloksella Suomi otti askeleen oikealle. Nyt voittivat sellaiset arvot, joita en itse edusta, Gebhard arvioi viitaten itselleen tärkeään eriarvoisuuden torjumiseen.

Puolueet valmistautuvat hallitusneuvotteluihin. Kysymys kuuluu, pitäisikö SDP:n pyrkiä hallitukseen. Gebhard muistuttaa, että SDP on saanut vahvan mandaatin kansalta.

– Ja kun sellaisen mandaatin saa, silloin pitää tietysti pyrkiä käyttämään sitä valtaa ihmisten hyväksi. Mutta kysymys kuuluu, millä reunaehdoilla. Mielestäni SDP:n ei pidä mennä sellaiseen hallitukseen, joka tekee eriarvoisuutta lisäävää politiikkaa, kuten leikkauksia koulutukseen, sosiaaliturvaan ja palveluihin.

Hänen mielestään pääministeri Marin linjasi ihan oikein jo ennen vaaleja, että SDP ei lähde perussuomalaisten kanssa hallitukseen.

Anna-Kristiina Mikkosen kärkiteema, koulutus, osui ja upposi äänestäjiin.

Anna-Kristiina Mikkonen sanoo päällimmäiseksi tunteekseen juuri nyt väsymyksen, mutta olo on myös hämmentynyt, onnellinen ja tyytyväinen. Hänelle viides kerta toden sanoi. Ensimmäinen yritys eduskuntaan oli nuorena 22-vuotiaana opiskelijana.

– Pitkäaikainen työ kantaa viimein hedelmää, hän huokaisee.

Mikkonen on jo ehtinyt haarukoida, mistä hänen 5 479 ääntään tulivat. Yli 4 000 kertyivät kotikaupungista Savonlinnasta, mutta kannatusta tuli myös muualta seutukunnasta ja Etelä-Karjalankin puolelta. Taskussa on ollut myös muuta kuin SDP:n jäsenkirja.

– Täällä Savonlinnassa ainakin olen saanut ääniä myös esimerkiksi kokoomuslaisilta ja keskustalaisilta – näin moni on tullut minulle sanomaan.

”Koulutus on tulevaisuusinvestointi” oli Mikkosen pääviesti kadunvarsimainoksia myöten. Se otettiin hyvin vastaan.

– Siinä on paljon tehtävää varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle saakka.

Mutta on paljon muutakin kysymyksiä, joita Mikkonen haluaa ajaa eduskunnassa. Hänen mielestään muun muassa Itä-Suomi-ohjelmaa pitää jatkaa. Kaakkois-Suomen saavutettavuus ei ole parhaalla mahdollisella tolalla, joten liikenneinfran kehittäminen on Mikkosen mielestä tärkeää.

”Kaakon elinvoimaa pitää pystyä lisäämään muuttuneessa maailmantilanteessa, joka kurmuuttaa eniten kaakkoa, hän viittaa Venäjän rajan läheisyyteen.

SDP:N eduskuntaryhmästä moni on Mikkoselle ennestään jo tuttuja kasvoja. Hän muun muassa emännöi vuonna 2019 juuri aloittaneen eduskuntaryhmän kokousta Savonlinnassa.

– Kun on pitkään toiminut puolueessa, tuttuja on monestakin suunnasta. Olin esimerkiksi Työväen sivistysliiton Liike 23 -koulutuksessa, ja siellä olleista meni läpi kaikkiaan neljä kansanedustajaehdokasta.

Mikkonen huomauttaa, että myös muista puolueista hänellä löytyy tuttuja puheenjohtajista lähtien.

Mitkä valiokunnat sitten kiinnostaisivat uutta kansanedustajaa? Mikkoselle sivistysvaliokunta tulee ykkösenä. Hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtajana myös sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi hänelle mieluisa vaikuttamisen paikka.

Suuri elämänmuutos, näin Mikkonen kuvailee arjen muuttumista.

– Savonlinnassa asun omakotitalossa, joten taitaa käydä niin, että lumityöt jäävät sukulaisten tai muiden tuttujen harteille tästä eteenpäin, hän naurahtaa.

Kakkosasunnon hankinta Helsingistä on hyvässä vauhdissa – kiitos veljen, joka asuu pääkaupungissa. Mikkonen on käynyt läpi myös sitä, miten pystyy hoitamaan lukuisat luottamustoimensa kansanedustajuuden ohella.

– Tätä kokonaispalettia ei pysty hoitamaan kunnolla, joten jostain pitää luopua. Kaupunginhallituksen puheenjohtajuus on tässä tilanteessa se, joka saa nyt jäädä.

Mikkonen pohtii vaalitulosta, joka hänen mukaansa toteutui viimeisimpien gallupien mukaisesti.

– Kun kolmen suurimman kannatus on suhteellisen tasaväkisissä lukemissa, hallitusneuvotteluista ja hallituksen muodostamisesta tulee varmaankin erityisen haastavat.

VAALITULOS heijastelee hänen mielestään myös jonkinlaisen vastakkainasettelun ajan paluuta, kun SDP:n arvojen rinnalla on selkeä oikeistoblokki omine arvoineen.

Hallitukseen vai ei? Mikkonen korostaa, että SDP:n kohdalla hallitukseen meno riippuu todella paljon tarjolla olevasta ohjelmasta – millaiset edellytykset puolueella olisi viedä itselleen tärkeitä asioita.

– Onhan Suomessa ollut sinipuna-hallituksia ennenkin. Ei se mahdoton ajatus ole. Sikäli pitää suhtautua avoimin mielin hallitusneuvotteluihin. Mutta periaatteista on pidettävä kiinni, hallitusohjelmaan pitää pystyä sitoutumaan.

Perussuomalaisia ja SDP:tä samassa hallituksessa Mikkonen pitää hankalana yhtälönä. Perussuomalaisten linja työntekijöiden oikeuksiin ei oikein vakuuta ja puolueen maahanmuutto- ja EU-kriittiset lausunnot erityisesti ovat vaikeasti hyväksyttävissä.