– Tässä koronassa on kaksi selviytymisen kannalta tärkeätä asiaa. Miten selvitään tästä hetkestä juuri nyt, ja miten selvitään asiasta pitkällä tähtäimellä, lastenpsykiatri Janna Rantala sanoo.

Monet perheet kamppailevat terveyden, työn sekä arjen yhteen sovittamisen kanssa. Tässä riittääkin tekemistä.

– Tällä hetkellä itse ajattelen jo pidemmälle, kriisissä kasvamiseen asti ja sitä, minkä merkityksen tämä tilanne saa myöhemmin lasten mielissä, Rantala sanoo.

– Lapselta kielletään isovanhempien tapaaminen, ja vanhemmat ovat yhtäkkiä kotona. Sekin on erikoista toisaalta tällä hetkellä, jos vanhemmat käyvät töissä, vaikka kaikkien muiden vanhemmat ovat kotona.

Vanhempien täytyy kertoa lapsilleen, miksi rajoitukset ovat voimassa ja mihin hyvään niillä pyritään – mutta tieto täytyy suhteuttaa lapsen ikään.

– On ihan eri asia puhua 13-vuotiaan koululaisen kuin kolmevuotiaan kanssa. Kannattaa ennemminkin kysellä lapselta, että mitä hän ajattelee tai tuntee tai on kuullut, Rantala neuvoo.

Aikuisen pitäisi hoitaa omat pelkonsa erikseen, eikä sysätä niitä lasten hartioille. Avun hakemista ei tarvitse hävetä.

– Tällaisessa tilanteessa kenenkään ei tarvitse olla parhaimmillaan eikä nyt kannata jäädä häpeämään, Rantala tiivistää.

– Apua voi hakea muun muassa internetistä, etäpalveluita on valtavasti. Kaikki psykoterapeutit ovat siirtyneet etäpalveluihin. Kunnilla on myös chatteja.

Rantala neuvoo vanhempia tekemään joka päivä jotain kivaa lasten kanssa, nauramaan ja peuhaamaan.

Lasten sosiaalisten suhteiden säilyminen on Rantalan mukaan tärkeää koronan aikanakin. Niitä kannattaa pitää yllä etäyhteyksillä, vaikka ei pystyisi tapaamaan fyysisesti.

Lastenpsykiatrin mielestä kriisi on aikuisille järkyttäväkin asia, mutta se ei tule muotoutumaan sellaiseksi läheskään kaikille lapsille.

– Hyvään lapsuuteen mahtuu vaikka mitä poikkeusoloja.

Median viimeaikainen huoli on Rantalan mielestä keskittynyt paljolti erilaisiin lastensuojelutapauksiin. Joissakin perheissä lapsille ei ole ollut hyväksi se, että kouluun tai päiväkotiin ei päässyt moneen viikkoon.

– Todella monessa perheessä lapset ovat kuitenkin hyvin onnellisia tällä hetkellä. Kerrankin saa olla kotona. Ei tarvitse mennä suorittamaan harrastuksiin. Sitä iloa ei tarvitse ottaa lapselta pois, eikä mielestäni pidä mennä muistuttelemaan lapselle tilanteen vakavuudesta, Rantala sanoo.

Todella tärkeätä lasten kannalta kuitenkin olisi, että vanhemmat voisivat myöntää, jos he eivät jaksa.

Lapsen turvan ja kehityksen kannalta vanhempien ei tarvitse olla täydellisiä eikä rauhallisia. Tärkeätä on, että lapsi kokee vanhempien huomaavan, miltä tilanne näyttää lapsen näkökulmasta.

– Mentalisaatio on mielestäni hyvä käsite, Rantala sanoo.

Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa sekä kokemusta.

Lapsi- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola Väestöliitosta on saanut paljon yhteydenottoja koronaan liittyen. Jaakkola on sitä mieltä, että lapsen kasvatukseen epidemia-aikana ei ole mitään suoraa toimintaohjetta.

– Lapset ovat myös yksilöitä, ihan samalla tavalla kuin me aikuisetkin, joten vanhemmat tietävät yleensä omasta lapsesta parhaiten, mikä hänellä toimii koronan aikanakin, Jaakkola kuvailee.

Jaakkolan mielestä rutiinit, kuten ruoka, nukkuminen ja ulkoilu, ovat nyt lapsiperheissä kultaakin kalliimpia.

– Pitäkää mielessä riman laskemisen ajatus. Huolehtikaa perusasioista, jotta päivä sujuu hyvin. Liikunnan ja liikkeen sekä ulkoilman hyvästä vaikutuksesta lapsille on paljon tieteellistä näyttöä. Vaikka ei aina huvittaisi, aivot tykkäävät.

Jaakkola muistuttaa, että lapset ovat herkkiä aistimaan tunteita todella hyvin. Heille ei kannata esittää rooleja.

– Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on ymmärtää, että se (lapsen) ajatus on tosi erilainen kuin meillä aikuisilla. Voi kertoa vaikka, milloin lapsi näkee kaverin. Ei mitään aikuisten suurempia juttuja.

Jaakkolan mukaan vanhemman kannattaa nyt sanoa lapselleen, että ”kyllä me tästä selviämme”.

– Toisaalta minun mielestäni voi hyvin sanoa, että vanhemmilla on huolta ja stressiä ja että tilanne on epävarma ja se huolestuttaa vanhempaa. Mutta että kaikkialla asiantuntijat tekevät työtä, jotta tilanne ratkeaisi.

Lasten ei kuitenkaan tarvitse tietää kaikkia mahdollisia uhkakuvia. Lasten omia huolia puolestaan kannattaa lähstyä leikin kautta.

– Avuksi voi ottaa nallen tai satuhahmon. Voi esimerkiksi kysyä, että mikä nallea huolestuttaa. Tällainen ulkoistaminen toimii usein, sillä on helpompi kertoa, mikä nallea huolestuttaa kuin mikä itseä huolestuttaa.

Jaakkola alleviivaa Rantalan tavoin sitä, että nyt ei tarvitse “olla täydellistä perhettä”.

– Pyritään elämään nyt ja tässä. Annetaan tilaa ja aikaa sille, että voi olla huonoja hetkiä ja päiviä. Yritetään auttaa ja tukea toisiamme ja olla myötätuntoisia.

STT–Reeta Vilhu