Avoimille työmarkkinoille pääsy on yhä vaikeampaa, työttömyyseläkkeen mahdollisuus on poissa ja kolmannen sektorin työllistämiseen on kaavailtu lisää kiristyksiä. Samanaikaisesti työllistämisrahoihin on tehty leikkauksia – eikä tuleva kehys lupaa yhtään parempaa. Kunnissa tämä näkyy Kelan sakkomaksujen kasvuna, verotulojen laskuna ja lisääntyneinä toimeentulotukimenoina.

Nykyinen hallitus on käytännössä seisauttanut kaikki kehitettävät toiminnot tilanteen helpottamiseksi. Suuret kunnat ovat halunneet saada työllistämisen täysin omalle vastuulleen ja samalla välttää työttömyyden sakkomaksut. Tähän esitykseen ei ole edes kokeiluna annettu mahdollisuutta, vaikka mallin toimivuudesta on tuloksia muista pohjoismaista.

Toinen mahdollisuus olisi jatkaa viime kaudella toteutettua työllisyyden kuntakokeilua, jonka loppuraportista on luettavissa paljon hyviä kokemuksia eri puolilta maata.

Osittain kehittäminen seisoo rakenneuudistusten vuoksi. Epävarmaa on, mille tasolle työllisyyden hoito tulevaisuudessa sijoitetaan. Soten yhteydessä on myös mietittävä, miten työllisyyteen liittyvät palvelut saadaan toimimaan uudessa yhteistyössä. Tähän odotteluun ei kuitenkaan nyt ole aikaa.

Jos työllisyyttä haluttaisiin aidosti edistää ja Sipilänkin väläyttämä 72 prosentin työllisyysaste tavoittaa, tarvittaisiin aktiivisia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Demarit ovat tarjonneet oman vaihtoehdon nykyiselle budjetille ja linjauksille. Tähän kuuluu muun muassa työllistämisseteli, tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen ja työeläkemaksujen määräaikainen alentaminen.

Lisäksi tietysti tarvitaan talouskasvua, jota saataisiin esimerkiksi vahvistamalla kuntien mahdollisuuksia investoida julkisten tilojen korjauksiin sekä uusien asuntojen rakentamiseen.

Suomalaista hyvinvointia ei voida rakentaa jatkuvilla leikkauksilla, eikä työllisyys nouse ilman julkisia panostuksia. Hallitukselta tarvitaan tekoja ja erityisesti työllistymistä tukevia palveluita – ja niitä tarvitaan heti.