Tänään julkaistu tutkija Ilkka Kärrylän selvitys perkaa Pohjoismaiden työmarkkinamallien eroja ja Suomessa suunniteltujen reformien vaikutuksia. Ja ne vaikutukset ovat työntekijän kannalta pääosin ikäviä.

Kärrylän vertailusta riittänee puhetta työmarkkinoilla. Eri osapuolet löytävät siitä polttoainetta valikoidusti joillekin omille näkemyksilleen. Kärrylä itse painottaa, että hän ei ota selvityksellään kantaa tai yritä vaikuttaa Suomessa suunniteltuihin muutoksiin.

Esimerkiksi hallitus ja työnantajat ovat puhuneet paljon Ruotsin mallista ja sen saamisesta Suomeen. Tämä on pitkälti liittynyt vientivetoiseen palkkamalliin ja paikalliseen sopimiseen.

KÄRRYLÄN Pohjoismainen malli ja sen neljä poikkeusta – Työmarkkinoiden instituutiot Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa -selvityksen yhteenvetona voi sanoa, että sellaista pohjoismaista työmarkkinamallia ei ole, mitä Orpon hallitus Suomeen nyt ajaa.

Selvityksen mukaan nyt Suomessa meneillään olevaa työmarkkinauudistusta ei ole tehty muissa Pohjoismaissa tässä laajuudessa, eikä kaikkia uudistuksen tavoitteita ole samaan aikaan käytössä missään Pohjoismaassa. Kärrylän mukaan Orpon hallituksen työmarkkinareformin yhdeksästä keskeisestä kohdasta löytyy 2-4 käytäntöä yksittäisessä Pohjoismaassa. Vertailu pitääkin hallituksen reformipakettia poikkeuksellisen laajana ja yksityiskohtaisena.

Kärrylä pitää mahdollisesti merkittävimpänä erona muihin Pohjoismaihin tapaa, jolla hallitus muutosta ajaa. Hänen mukaansa yhdessäkään muussa Pohjoismaassa näin laajoja muutoksia ei ole aiemmin tehty ilman neuvottelua ja kompromisseja työmarkkinaosapuolten kanssa.

Pohjoismaisessa vertailussa poikkeuksellista on myös palkkoihin puuttuminen lakisääteisesti eli pakottaminen laajempaan paikallisen sopimisen osuuteen. Toinen vastaava pohjoismaisittain poikkeuksellinen asia on poliittisten lakkojen pituuden rajoittaminen eli enimmäiskeston kirjaaminen lakiin.

KÄRRYLÄN mielestä tässä vaiheessa on vaikea arvioida, miten paikallisen sopimisen laajentaminen järjestäytymättömiin yrityksiin ja sopimisen mahdollistaminen ilman ammattiliiton luottamusmiestä vaikuttavat yleissitovuuteen tai palkansaajien ja ammattiliittojen asemaan.

”Heikentääkö se entisestään työnantajien intressiä järjestäytyä, mikä ajan myötä voisi lakkauttaa yleissitovuuden yhä useammilla aloilla, kuten ay-liike pelkää? Näin voisi käydä ainakin järjestäytyneissä yrityksissä, joissa luottamusmiestä ei ole valittu”, Kärrylä kirjoittaa.

VERTAILU vahvistaa myös jo monen muun asiantuntijan toteaman ikävän faktan: hallitusohjelma tarjoaa erityisen kylmää kyytiä pienituloisille lapsiperheille ja osa-aikatyöntekijöille.

Suomalainen ansiosidonnainen työttömyysturva oli jo lähtökohtaisesti Pohjoismaiden heikoin etenkin 2 200-3 500 euron kuukausipalkkatasolla.

Hallituksen leikkaukset – muun muassa ansiosidonnaisen 20-25 prosentin porrastus, työttömän päivärahan suojaosan poisto ja heikkoa ansioturvaa kompensoivan yleisen asumistuen leikkaus sekä jo toteutunut lapsikorotuksen poisto – heikentävät etenkin pienituloisten lapsiperheiden taloutta sadoilla euroilla kuukaudessa.