Kolumnit
7.4.2016 11:53 ・ Päivitetty: 7.4.2016 11:53
Polarisoituminen näkyy äänestäjäkunnassa – tilanne kärjistyy Yhdysvalloissa
Yhdysvaltojen presidentinvaaleja koskeva keskustelu on keskittynyt republikaanien esivaaleihin ja Donald Trumpin kansalliskiihkoiseen ja protektionistiseen kampanjaan. Hän on tähän saakka järjestettyjen esivaalien äänissä selvässä johdossa jäljellä oleviin kilpakumppaneihinsa, Ted Cruziin ja John Kasichiin verrattuna. On kuitenkin epävarmaa saako Trump Clevelandissä kesäkuussa pidettävästä puoluekokouksessa taakseen ehdotonta enemmistöä, jolloin ensimmäisen äänestyskierroksen jälkeen edustajat ovat oikeutettuja äänestämään ketä tahansa. On täysin mahdollista, että tulemme näkemään puoluekokouksessa ennätyksellisen osto- ja myyntiliikkeen äänestäjien sieluista.
Demokraattien esivaalit ovat jääneet vähemmälle huomiolle, sillä niissä on vain kaksi ehdokasta, Hillary Clinton ja Bernie Sanders. Clintonin voittoa on pidetty varmana. Vielä vuosi sitten pidettiin todennäköisenä, että Clinton ja Jeb Bush ovat keskeisten amerikkalaispuolueiden pääehdokkaat. Nyt Bush on ehdokkaana menneen talven lumia käytyään rahakkaan, mutta laimean kampanjan. Clinton on vielä pelissä mukana, mutta ontuvana ja uskottavuutensa menettäneenä. Hän on yleisen mielipiteen ja Sandersin paineessa ottanut kielteisen kannan Tyynen meren kauppa-alueeseen, jota hän ulkoministerinä auttoi neuvottelemaan. Clinton ei yksinkertaisesti innosta vaalikansaa.
Sanders on totinen torvensoittaja. Hänen ainoa sanomansa on plutokraattien ja rahan vallan vastustaminen, kasvava eriarvoisuus ja tavallisen ihmisen katoaminen vallan rattaisiin. Sandersin kampanjassa on eurooppalaisesta näkökulmasta paljon perää, mutta häneltä näyttää puuttuvan täysin poliittinen mielikuvitus. Sitä paitsi hänen ohjelmansa vapaine opiskeluoikeuksineen osavaltioiden yliopistoissa ei ole helpolla toteutettavissa maassa, jossa suurmiehet lahjoittajina ovat keskeisessä asemassa kongressin jäseniä valittaessa.
Yhdysvaltojen politiikka on syvästi polarisoinut. Se näkyy senaatin ja edustajainhuoneen äänestyksissä, joissa republikaanit ovat 40-päisen, äärikonservatiivisen ”Freedom Caucusin” vankeja. Republikaanien kantana on, että presidentti Obamalle ei tule antaa ensimmäistäkään voittoa, ellei se suoraan palvele vanhoillisten asialistaa. Näkyvä esimerkki tästä on Obaman ehdokkaan, maltillisen Merrick Garlandin kohtalo valinnassa korkeimpaan oikeuteen. Senaatin republikaanit ovat kieltäytyneet järjestämästä edes hänen kuulemistaan Obaman presidenttikauden aikana, mikä on ennenkuulumatonta.
Polarisoituminen näkyy myös äänestäjäkunnassa. Demokraattien piirissä uusi sukupolvi on entistä radikaalimpaa. Esimerkiksi Iowan, New Hamsphiren ja Nevadan esivaaleissa Sanders sai yli 80 prosenttia alle 30-vuotiaiden äänistä ja jopa nuorten naisten enemmistö äänesti häntä. Nuoret ovat olleen pääasiallisina osallistujina Sandersin kampanjatilaisuuksissa, jotka ovat vetäneet jopa yli 10 000 osanottajaa. Syyt tähän ovat moninaisia. Washingtonista tulevaa ehdokasta epäillään vallan vahtikoiraksi ja vaikka Sanders on ollut liki 30 vuotta kongressissa, niin häntä pidetään ulkopuolisena. Nuorilla on myös yhä enemmän opintovelkaa ja heillä on vaikeuksia löytää sijansa työmarkkinoilla.
Sanders on valkoisten ehdokas. Clintonin kannatus on puolestaan vahvaa vähemmistöjen, eläkeläisten ja naimisissa olevien keskuudessa. Tästä osoituksena on Clintonin murskavoitto Etelä-Carolinan esivaaleissa, joista demokraattien äänestäjistä puolet on mustia. Kyse ei ole Sanders-ilmiöstä; hän on vain radikalisoitumisen väline pikemminkin kuin sen alkusyy. Kärjistyvä yhteiskunnallinen tilanne Yhdysvalloissa synnyttää radikalismia, eikä se ole senaatissa yksinäisenä sutena esiintyneen Sandersin ansiota.
Tämä näkyy pitkän aikavälin kehityksessä. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa sai republikaanien ehdokkaan Mitt Romneyn äänistä 80 prosenttia tuli valkoisilta. Vastaehdokkaan Obaman äänistä lähes 40 prosenttia tuli mustilta ja espanjankielisiltä. Hänen äänistään 20 prosenttia tuli valkoisilta liberaaleilta ja vain 10 prosenttia alle 30-vuotiailta. Nuorison tuki Sandersille sotkee tätä kuvaa, mutta suuri linjaa pysyy kuitenkin entisellään: iäkkään naiset ja vähemmistöt äänestävät demokraatteja ja hyvin toimeentulevat sekä koulutetut valkoiset miehet republikaaneja.
Donald Trumpin tulo kuvaan antaa sille kuitenkin lisämausteen; eriarvoisuuden ja globalisaation jalkoihin jäävät valkoiset työläiset ovat siirtymässä republikaanien taakse. Ilmiö on Suomestakin tuttu, sillä sama ilmiö on perussuomalaisten jytkyn taustalla. Hillary Clinton valitaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Sen takaa hänen kohtuullinen esivaalimenestyksensä sekä puoluekokouksessa olevat 476 superdelegaattia, jotka edustavat puoluejohtoa. Clinton ei kuitenkaan mahda mitään sille, että enemmistö äänestäjistä pitää häntä epäluotettavana ja kantaansa vaihtelevana, joskin asiansa osaavana poliitikkona.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.