Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Politiikka

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma ihmettelee ulkopoliittista ”puhekuria” – Mika Aaltola: Marin raivasi tilaa

LEHTIKUVA / VESA MOILANEN
Politiikan tutkija Johanna Vuorelma.

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kirjoitti eilen Twitterissä ihmettelevänsä halua suitsia hävittäjäkeskustelua. Mistä puhekurin vaatimus oikein kumpuaa?

Johannes Ijäs

Demokraatti

– Suomen aseapua Ukrainalle pitää puntaroida aktiivisesti myös julkisuudessa. Kyse on äärimmäisen tärkeästä asiasta paitsi Ukrainalle myös Suomelle. Ukrainan sotilaallinen menestys Venäjää vastaan vahvistaa myös Suomen turvallisuutta, Vuorelma jatkoi.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hävittäjäavaus eri käänteineen on vellonut jo hyvän tovin julkisuudessa. Marin itse on painottanut, ettei hän ole sinällään ottanut kantaa Hornet-hävittäjien luovuttamiseen Ukrainaan, vaan kyse on nimenomaan siitä, että keskustelua asiasta pitäisi voida käydä.

Johanna Vuorelma kertoo Demokraatille, että hänen tviittinsä pointti liittyy nimenomaan dynamiikkaan yhtäältä Marinin puheenvuorojen ja toisaalta muiden puoluejohtajien ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen eliitin kommenteissa.

– Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyy vahvasti puhekuri. Se on hyvin perinteinen osa suomalaista ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua se, että tarkkaillaan ja kontrolloidaan sitä, minkälaisia käsitteitä käytetään, mistä aiheista puhutaan, mistä pitää vaieta. Tämä oli kommentti tai reaktio tähän, että näen tässä jatkuvuutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kentällä pyrkiä nimenomaan suitsimaan julkista keskustelua, mikä ei tietenkään palvele demokratiaa, Vuorelma selittää.

Hän painottaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka on politiikkasektori siinä missä muutkin.

– Siihen liittyy toki luottamuksellista tietoa, mikä tekee siitä erityisen. Mutta Suomessa minun mielestäni pitäisi irtaantua siitä, että pelätään pelkän julkisen keskustelun olevan itsessään uhkaava asia.

Lisää aiheesta

VUORELMAN mielestä Suomessa on vallinnut vire, ettei pitäisi yleensäkään käydä julkista puntarointia aseavusta.

– Siihen ei ole liittynyt sellaista läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Tiettyyn pisteeseen toki ymmärrän sen ja siihen on perusteitakin, että se ei ole mitään täysin julkista yleistä deliberaatiota (harkintaa). Mutta kyllä monessa maassa Euroopassakin keskustelua käydään paljon julkisemmin ja debatoidaan ja pohditaan yhteiskunnallisesti.

Vuorelma muistuttaa, että erilaisessa aseavussakin on kyse yhteisistä resursseista.

– Siinä mielessä ei ole mielestäni tässä ajassa perusteltua ikään kuin yrittää työntää sitä täysin pois julkisesta keskustelusta.

– Se on ihan selvä, että hävittäjäasia on noussut agendalle. Nyt se on ajankohtainen ja en minä näe, että se itsessään uhkaa Suomen turvallisuutta, että keskustelua käydään.

Vuorelma lisää, että keskustelun lopputulos voi hyvin olla, ettei hävittäjien luovuttaminen ole mahdollista tai ajankohtaista.

Toisaalta hän pohtii, että puolen vuoden päästä saatamme jo olla aivan erilaisessa tilanteessa. Ukrainan erilaisessa aseavussa on aiemminkin näyttänyt, ettei jokin ole mahdollista mutta muutaman kuukauden päästä tilanne on muuttunut.

– Leopardit ovat yksi hyvä esimerkki siitä, miten liikuttiin hyvin nopeasti yhdestä positiosta toiseen ja hävittäjien kohdalla Puola esimerkiksi on nyt tehnyt jo omat ratkaisunsa.

Suomi on luovuttanut Ukrainalle Leopard 2 -raivausvaunuja.

ULKOPOLIITTISEN instituutin johtaja Mika Aaltola kehui tänään Twitterissä Helsingin Sanomien kolumnia. Siinä lehden pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö Saska Saarikoski kirjoitti suomalaisesta turvallisuuspoliittisen keskustelun kulttuurista viitaten Hornet-kohuunkin.

“Moni asia on muuttunut, mutta yksi näköjään pysyy: turvallisuuspolitiikassa vallitsee liturgia, jonka ylimpänä vartijana toimii kulloinenkin tasavallan presidentti. Jos joku sanoo jotain liturgiasta poikkeavaa, presidentiltä kysytään, saiko sanoa. Presidentin kulmakarvojen asennosta tulkitaan, kuinka pahasta virheestä oli kysymys”, Saarikoski kirjoitti.

– Liika ulkopolitiikan linjallistaminen on murrosaikoina miltei mahdoton urakka. Pienen pitää myös olla ketterä ja osata tarttua kaiken aikaa hetkeen. Jos totuus sattuu, niin kannattaa mennä itseensä mielummin kuin ampua viestintuojia, Aaltola kommentoi kolumnia Twitterissä.

Demokraatille Aaltola kertaa, miten Suomessa on kylmän sodan ajoista asti puhuttu ulkopolitiikan linjasta. Tuolloin puolueettomuuspolitiikasta puhuttaessa koettiin jopa, että linja on tieteellinen ja ainoa mahdollinen.

Toisaalta linjaa voidaan tarkastella myös läntiseen integraatioon etenemisenä, joka loppujen lopuksi saavutti lakipisteensä yllättävän nopeasti Natoon haettaessa. Suomen jäsenyyden ollessa ovella voidaan pohtia linjakkuuden lisäksi myös ulkopoliittista ketteryyttä.

Aaltola näkee myös, että Suomessa ulkopoliittinen keskustelu on perinteisesti ollut sensitiivistä ja nihkeätäkin, “vähän niin kuin liimassa uisi”. Sitä on vienyt eteenpäin harvojen, valittujen ja siihen vihittyjen kymmeniä vuosia politiikkaa tehneiden klubi. Myös roolitukset ovat tarkkoja ja niiden osalta pohditaan, kuka voi olla aloitteellinen ja kuka ei.

– Tietysti perustuslain mukaan vetovastuussa on presidentti.

HORNET-KOHUSSA on Aaltolan mukaan ensinnä kyse siitä, kenelle kuuluu oikeus määritellä puolustuspoliittisia sotilaskäskyasioita.

– Ja kyllähän se nyt tietysti presidentille kuuluu, Aaltola sanoo.

– Mutta sitten keskustelu itse hävittäjistä, joka on yleiseurooppalainen ja joka on käynyt kuumana jo kuukausien ajan Euroopassa, niin eipä tuossa nyt pitäisi olla mitään eriskummallista, että sitä käydään myös Suomessa, hän jatkaa.

Hornet-pohdinta on Aaltolan mukaan “oma lajinsa”, koska pitää tietää yksityiskohtia muun muassa asejärjestelmistä sekä osata arvioida, millä tasoa aseellista apua voidaan antaa Suomen puolustuskyvystä tinkimättä. Aaltola puhuukin “kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämisen imperatiivista”.

– Naapurimaassamme Virossahan on ajateltu niin, että Viron puolustus on vähän Ukrainan varassa eli omia kyvykkyyksiä voidaan antaa sinne, koska se on tavallaan järkevää toimintaa. Meillä on tehty yhtälö, jossa oma puolustuskyky on se taso ja rima ja sitten sen ylitse menevistä asioista voidaan luopua ja antaa niitä Ukrainalle.

Toisaalta rimaa ja Ukrainan auttamista voidaan Aaltolan mukaan pohtia myös siitä näkökulmasta, voiko esimerkiksi luopumalla jostakin olla saatavissa korvaavia tarvikkeita Yhdysvalloista.

– Mutta pääsääntöisesti Hornet-keskustelu on sellainen, että eivätköhän nuo isot maat ole niitä, joilla on koneita, jotka Ukrainassa toimivat paremmin. F-16-keskustelu Amerikassa varmaan on se kaikkein relevantein.

Ukraina on toivonut saavansa F-16 -hävittäjiä Yhdysvalloilta.

KUN Aaltolalta kysyy, onko pääministeri Marinin avausta ruodittu ulkopoliittisista roolisyistä tai puolustuskyvyn ylläpidon kannalta, hän toteaa, että roolit ovat olleet esillä alkuun vähän samalla tavalla kuin hiljattain kohistiin valtioneuvoston kansliaan kaavaillusta uudesta turvallisuuspolitiikan yksiköstä, jota johtaisi pääministerin turvallisuuspolitiikan neuvonantaja.

Aaltola painottaa ulkopolitiikan toimivaltajaon merkitystä ja nostaa esiin yhteistoimintavelvoitteen. Toisin sanoen Hornet-avauksestakin olisi pitänyt informoida ulkopoliittista johtoa ja keskustella siitä etukäteen.

Toisaalta hän muistuttaa, että esimerkiksi ulkoministerinä Erkki Tuomioja (sd.) kirjoitti aikoinaan eriävän mielipiteensä EU:n ministerivaliokunnan pöytäkirjaan Venäjä-pakotteista.

Vihreiden puheenjohtajana Pekka Haavisto puolestaan pohti alkuvuodesta 2019, voiko hävittäjähankintaa tehdä maasta, joka ei ole mukana Pariisin ilmastosopimuksessa. Donald Trumpin USA jättikin myöhemmin Pariisin ilmastosopimuksen palatakseen myöhemmin presidentti Joe Bidenin aikana takaisin.

AALTOLA toteaa, että Tuomiojan kaltaisille henkilöille on jätetty yhteiskunnallisessa keskustelussa tietty tila lausahtaa.

– Marinista hermostutaan sitten muista syistä, kun koetaan, että hän ei ulkopoliittisesti ole ehkä sitten niin kokenut tai hänelle ei anneta sitä tilaa. Sitten siinä voi olla sitten ihan tällainen mies-nais-asiakin, Aaltola pohtii.

Hän huomauttaa myös, että vaalien alla keskustelussa on tiettyä herkkyyttä. “Poutasäällä” Hornet-asiasta ei olisi ehkä tullut niin isoa meteli.

– Ihmiset ovat vähän ehkä kummissaan, että mistä tässä nyt ylipäätään puhutaan. Ja kun ollaan vaalien alla, vaalisumu sekoittaa keskustelua.

Aaltola näkee myös, että ulkopolitiikan toimivaltakysymyksissä on ollut tällä hallituskaudella poreilua, jännitteitä. Kyse on siitä, miten perustuslakia tulkitaan. Tätä keskustelua on käyty maassamme vuosikymmenet.

– Aika selkeätä on, että malli on tällä hetkellä presidenttivetoinen.

Perustuslain mukaan “Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”.

Kun tasavallan presidentti Niinistö kertoi Marinin avauksen jälkeen, että siitä ollut puhuttu kenenkään kanssa, Aaltola tulkitsee tämän samalla ilmaisseen tietynlaista närkästystä, jossa heijastuu myös kamppailusta perustuslain tulkinnasta.

Presidentti Niinistö on myös todennut, ettei yhteiskunnallinen keskustelu Horneteista ole itsessään ongelma.

AALTOLA huomauttaa, että monilla mailla perustuslait eivät ole täysin yksitulkintaisia.

– Se tietty valuvika on sinne jätetty, jotta jokainen sukupolvi poliitikkoja joutuisi tekemään yhteistyötä ja löytämään aina siihen aikaan sopivan ratkaisun. En näkisi, että sitä pitäisi muuttaa, mutta tietysti henkilöiden pitäisi keskustella niin, että asiat menevät tietyn mallin mukaan. Se ei ole hyvä asia, että tieto ei vaihdu ja ihmisiä harmittaa. Sehän ei ruoki mitään kauhean hedelmällistä, Aaltola sanoo lisäten samalla ymmärtäen sen, ettei kaikkea pidä saada sataprosenttisesti samalle janalle tai linjalle.

– Se olisi vähän outoa demokratiassa. Jos katsomme Saksaa, siellä liittokansleri ja ulkoministeri saattavat olla hyvinkin erimielisiä siitä, mikä pitäisi olla Ukraina- tai Venäjä-politiikan sisältö.

Pääministeri Marinin käynnistämän Hornet-keskustelun jälkeen Suomessa vallitsee monista eri syistä niin asiantuntijoiden kuin ulkopoliittisen johdon taholta vahva konsensus siitä, ettei hävittäjiä voida luovuttaa. Tarvisemme ne itse. Ainakaan tämä ei olisi mahdollista pitkään aikaan. Uloslausutut syyt ovat ennen kaikkea maanpuolustuksellisia ja teknisiä.

Mahdollisen jatkokeskustelun aihe saattaa kuitenkin liittyä siihen, voisiko Suomen toteutuva Nato-jäsenyys muuttaa jollakin tavalla arviota.

– Kollektiivisen turvallisuuden laskeutuminen itärajallemme voi tietenkin muuttaa yhtälöä. Näin esimerkiksi Virossa on laskettu ja Ruotsin pääministeri, joka oli Kiovassa sanoi ihan suoraan, että sitten kun ollaan Nato-jäseniä niin yhtälö saattaa vähän muuttua…mitä Suomi tarvitsee silloin, kun sillä on myös kollektiivisen turvallisuuden pelote kansallisen pelotteen lisäksi, voiko silloin antaa enemmän? Aaltola pohtii.

Aaltola näkee Hornet-keskustelussa myös jonkinlaisen etiäisen ajatellen tulevia presidentinvaaleja ja niissä käytävää keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikan roolijaosta.

– Niissä varmaan nousee esiin kysymys, pitäisikö parlamentarisoida ulkopolitiikan päätöksentekoa ja siirtää sitä enemmän pääministerille. Vai onko niin, kun suoralla kansanvaalilla valitaan presidentti, että hänellä pitää olla tietty rooli eli Nato-asiat ja sotilaskäskyasiat kuuluvat ylipäällikölle.

Tasavallan presidentti edustaa Suomea Nato-huippukokouksissa. Tästä tulkinnasta ovat olleet yhtä mieltä niin presidentti kuin pääministeri ja eduskunta sekä asiantuntijat laajasti.

Presidentinvaalit käydään kuitenkin vasta ensi vuonna, eduskuntavaalit ovat päällä jo nyt.

– Kun pääministeriä nyt valitaan, niin korostuu tavallaan se pääministerin rooli. Marin otti tavallaan tässä aloitteen myös siitä näkökulmasta, että hän pääministerinä jättää tietyn perinnön, raivaa tavallaan tilaa parlamentaarisemmalle ulkopoliittiselle päätöksenteolle, Mika Aaltola arvioi Hornet-keskustelua.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE